En sitten ilmeisesti ollut tarpeeksi - mitään tehtävissä?
Muutama vuosi suhdetta takana. Mies on "elämäni mies", suurimmaksi osaksi kaikkea sitä, mistä olen aina unelmoinut. Kenenkään toisen kanssa ei ole ikinä ollut samanlaista.
Nyt viime viikot mies on ollut todella etäinen ja kylmä, viihtynyt omissa oloissaan, eristäytynyt. Yritän tukea ja kysyä, mikä on, mutta mies sulkeutuu täysin. En saa mitään kontaktia. Meillä on toki aikaisemminkin ollut riitoja tai vaikeampia päiviä, mutta tällaista ei ole ollut aiemmin. Pahinta on, etten ymmärrä, mistä tämä äkillinen muutos johtuu. Vielä muutama viikko sitten kaikki oli kunnossa enkä osannut odottaa mitään tällaista.
Annan miehelle tilaa, en halua painostaa, kun hän ei näytä olevan valmis kertomaan, mikä vaivaa. Pelkään kuitenkin pahinta, että hän valmistelee mielessään eroa. Vaikka mies on minulle kaikki kaikessa, en sitten ilmeisesti riitä hänelle. Ero pelottaa. En usko, että löydän enää ketään toista, jonka kanssa minun on yhtä hyvä olla.
Ymmärrän, että mikäli en olekaan sitä, mitä mies elämältään haluaa, en voi häntä pakottaa minua rakastamaan. Onko tässä yhtään mitään tehtävissä?
Kommentit (15)
Ei ole. Sun kannattaa alkaa opetella olemaan ripustautumatta ihmiseen noin vahvasti, sekin ahdistaa kun ei ole tilaa hengittää ilman että toinen alkaa itsetunto-ongelmissaan epäilemään ties mitä.
Mä kyllä vaatisin mieheltä selitystä enkä odottelisi vaan hiljaa. Pää pystyyn nyt.
Onko miehellä ollut viime aikoina jotain ylimääräisiä menoja?
En jaksanut lukea kokonaan aloitusta, koska AP liian tiiviisti selittää että "kaikki on aina ollut hyvin, olen aina ollut täydellinen" ja muuta lässynläätä. Vaikka selvästi ei kertaakaan ole ajatellut suhdetta muutakuin itsensä kannalta.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kokonaan aloitusta, koska AP liian tiiviisti selittää että "kaikki on aina ollut hyvin, olen aina ollut täydellinen" ja muuta lässynläätä. Vaikka selvästi ei kertaakaan ole ajatellut suhdetta muutakuin itsensä kannalta.
AP kuvaili miestään täydelliseksi, ei itseään...
Vaikuttaa siltä, että sinussa ei ole mitään vikaa.
Jos toinen ei suostu sanaista arkkuaan avata niin vaihtoehdot ovat vähissä.
Jos toinen alkaa sinua syyttää jostain silloin on kyseessä todennäköisesti tekosyitä.
Neuvoisin sinua odottamaan kärsivällisesti noin 10v muuttuuko tilanne parempaan, jos ei
niin ota itse Ritolat.
Et tule koskaan riittämään, ellet riitä itsellesikään. Sun pitää löytää keinoja saada tuota itsetuntoasi ylemmäs.
Jospa ap:n miehellä on kaamosmasennus? Talvi on ollut poikkeuksellisen musta, mikä lisää kaamosoireilua. Kokeile Ap alkaa syöttää hänelle 100 mikrogrammaa d-vitamiinia ja pari kapselia e-epa omegaa päivittäin. Keksi vaikka että yhdessä alatte terveydestä huolehtimaan. Ja keittiön aamukahvipöytään kirkasvalolamppu. Kaamosoireilussa on se paha puoli, että jos sitä ei itse ymmärrä tajuta, voi tuntua tosi tyytymättömältä kaikkeen ja ihminen voi tehdä sitten huonoja ratkaisuja, jopa erota. Ajan puolesta sopisi juuri kaamosmasennukseen.
Vierailija kirjoitti:
Jospa ap:n miehellä on kaamosmasennus? Talvi on ollut poikkeuksellisen musta, mikä lisää kaamosoireilua. Kokeile Ap alkaa syöttää hänelle 100 mikrogrammaa d-vitamiinia ja pari kapselia e-epa omegaa päivittäin. Keksi vaikka että yhdessä alatte terveydestä huolehtimaan. Ja keittiön aamukahvipöytään kirkasvalolamppu. Kaamosoireilussa on se paha puoli, että jos sitä ei itse ymmärrä tajuta, voi tuntua tosi tyytymättömältä kaikkeen ja ihminen voi tehdä sitten huonoja ratkaisuja, jopa erota. Ajan puolesta sopisi juuri kaamosmasennukseen.
itse siis aloin kaamosoireilla ja tuntuu että olin parisuhteessakin juuri tuollainen, mitä ap kuvailee miehensä olevan. Vaikea oli kumppanille asiasta kertoa, kun en ensin edes tiennyt mikä vaivaa. -10
Ei ole muuta tehtävissä kuin odottaa. Et sinä, emmekä me täällä netissä, pysty mitenkään analysoimaan mikä miehen on. Ja hän ei ilmeisesti kerro. On mahdollista sekin ettei hän tiedä itsekään vielä miksi tuntuu siltä miltä tuntuu.
Mutta tuohan voi olla myös sinusta täysin riippumatonta. Voi stressata työ, ahdistaa joku oman mielen sisäinen asia, olla kaamosmasennus, ikäkausikriisi. Toisaalta voi se olla tosiaan sitäkin että miettii haluaako sittenkään tätä parisuhdetta. Ei siinä auta kuin odotella mihin mies päätyy. Kaikki painostus työntää miestä vain kauemmas, myös painostus puhumaan jos mies on selkeästi ilmaissut ettei halua, samoin painostus läheisyyteen silloin kun toinen kaipaa itse etäisyyttä.
Mies haluaa sen exänsä takaisin, jonka kanssa oli ennen sinua?
Vierailija kirjoitti:
Haiset pieruille?
Tämä on varmaankin todennäköisin syy. Suurin osa eroista johtuu juurikin tästä. :(
Muutamassa viestissä viitattiin mahdollisiin itsetunto-ongelmiini. Jännä juttu, työskentelen talousalalla esimiesasemassa ja muutenkin yleensä minua pidetään itsevarmana ja minuun luotetaan. Olen nuoresta asti ollut se reipas, fiksu tyttö, joka selviää tilanteesta kuin tilanteesta ja joka myös itse tietää, ettei pienet vastoinkäymiset maailmaa kaada.
Tässä suhteessa olen ollut todella onnellinen, kun on tuntunut siltä, että mies haluaa minut juuri tällaisena kuin olen ja samoin minulle mies on täydellinen omana itsenään. Nyt kuitenkin nämä viime viikot ovat ajaneet minut hulluuden partaalle. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen todella avuton enkä tiedä, miten pitäisi toimia. Pelkään menettäväni miehen lopullisesti. En ymmärrä, mitä ympärilläni tapahtuu.
Ap
Paska provo. 0/10
Vai oletko vaan joku tyhmä läski joka ei tajua mitään?
No Porvoostahan sinä idiootti olet joka tapauksessa niin älkää kukaan jaksako vastaamaan tälle.