Parisuhde vs. sivusuhde

Sika aloittaa sellaisen. Päästään vialla oleva ihminen, joka ei osaa ensin keskustella sen oman puolisonsa kanssa ja tehdä yhdessä sopimusta, että on parempi erota tai hakea apua. Ja nuo sivusuhteen harrastajat tuskin jättävät tapaansa koskaan. Pari vuotta voi mennä hyvin jonkun kanssa, kunnes haluaa taas uusia valloituksia, kun kyllästyy. Itse olin 25 vuotta miehen kanssa, joka noin viiden vuoden välein vähintään aloitt isivusuhteen tai petti. Nyt sitten elää yhden heistä kanssa - vajaa kaksi vuotta mennyt, joten eiköhän kyllästy siihenkin kohta. Lapsilla ei mitään merkitystä, pelkällä vallalla ja seksuaalisilla haluilla.

Sitä en ymmärrä, että miksi jää alkuperäiseen suhteeseen, jos siinä on niin kamalaa, ettei ilman sivusuhdetta/suhteita pärjää!

Kai siitä omasta suhteesta jotain silloin puuttuu. Itse olisin halunnut purkaa alkuperäiset liitot, mutta miehelle oli tärkeää pitää lasten kodit ehjinä. Onhan sekin ihan arvostettavaa. Silti halusi jatkaa sivusuhdetta, siitä olen nyt yrittänyt irtaantua. Se on vaikeaa, koska tunnen voimakkaasti tätä miestä kohtaan. Vähitellen kuitenkin alan nähdä myös sen, että en sellaista miestä haluaisikaan, joka on valmis kaksoiselämään pitkällä aikajänteellä, ei olisi koskaan luotettava. Olen myös alkanut arvostaa nykyistä miestäni enemmän, vaikka olen pitkään ajatellut, että en rakasta häntä. Aika näyttää.

Ykkösiksi nämä kai muuttuvat sellaisissa tilanteissa, joissa suhdetta ei vain pysty lopettamaan voimakkaan tunteen vuoksi ja ei osaa/halua elää valheessa. Ihmiset ovat erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Kai siitä omasta suhteesta jotain silloin puuttuu. Itse olisin halunnut purkaa alkuperäiset liitot, mutta miehelle oli tärkeää pitää lasten kodit ehjinä. Onhan sekin ihan arvostettavaa. Silti halusi jatkaa sivusuhdetta, siitä olen nyt yrittänyt irtaantua. Se on vaikeaa, koska tunnen voimakkaasti tätä miestä kohtaan. Vähitellen kuitenkin alan nähdä myös sen, että en sellaista miestä haluaisikaan, joka on valmis kaksoiselämään pitkällä aikajänteellä, ei olisi koskaan luotettava. Olen myös alkanut arvostaa nykyistä miestäni enemmän, vaikka olen pitkään ajatellut, että en rakasta häntä. Aika näyttää.

Ykkösiksi nämä kai muuttuvat sellaisissa tilanteissa, joissa suhdetta ei vain pysty lopettamaan voimakkaan tunteen vuoksi ja ei osaa/halua elää valheessa. Ihmiset ovat erilaisia.

Oletko tyhmä vai paha vai molempia? - ainakin olet keskenkasvuinen.

Miten SINÄ olet lähtenyt sivusuhteeseen, ja vielä hajoittamaan toisen naisen elämää (eli sen ukon puolison).

Toisaalta ansaitsisit petturin mieheksesi, eli sen jonka kanssa styylaat nyt. Sitoutumattomana olisitte koko ajan ja pelkäisitte että milloin taas jompikumpi pettää, lapset ja läheiset siinä pompotuksessa mukana.

Kaikkien kannalta olisi paras että tajuaisit tyhmyytesi, tunnustaisit virheesi omalle kumppanillesi ja lopettaisit seikkailun. Jos kumppanisi olisi valmis antamaan anteeksi ja hyväksymään sinun lapsellisuutesi tässä asiassa ja sinä kykenisit kasvamaan niin teillä voisi olla vielä onnellinenkin liitto edessä ja se olisi lastenkin kannalta paras.

Vierailija kirjoitti:

Sitä en ymmärrä, että miksi jää alkuperäiseen suhteeseen, jos siinä on niin kamalaa, ettei ilman sivusuhdetta/suhteita pärjää!

No eihän kyse ole alkuperäisen suhteen kamaluudesta vaan siitä että sivusuhteeseen lähtijällä on oma elämänhallinta kadonnut. Alkuperäinen suhde on tärkeä sen takia että on joku vakaus edes elämässä kun on itse täysin tuuliajolla.

Sivusuhteita pitävällä ei ole elämänhallinta hajonnut eli hän ole avuton uhri omassa elämässään. Hän on sen sijaan itsekeskeinen ihminen, joka ansaitsee mielestään enemmän kuin muut ja sallii itselleen asioita, joita ei salli puolisolleen. Hän haluaa kaiken, eikä näe, että hänen täytyisi luopua mistään mielihaluistaan toisen ihmisen vuoksi. Hänen omatuntonsa on myös kehittymätön, kun pystyy elämään valheessa niin pitkään ja katsomaan puolisoa silmiin ja valehtelemaan päivästä ja vuodesta toiseen. Hän voi olla yhtä hyvin mies tai nainen. Hänen elämänarvonsa ovat:

Minäminäminäminäminä

Jotkut vain ovat sillä tavalla viallisia tai vajaita, että eivät kykene sitoutumaan yhteen ihmiseen tai ymmärtämään, millaista kärsimystä heidän toimintansa aiheuttaa. Kokemuksen kautta he oppivat tietämään, että toinen kärsii ja että suurin osa ihmisistä ei toimintaa hyväksy, ja siksi pyrkivät hoitamaan asian diskreetisti. Todellista empatiaa heillä ei kuitenkaan ole, sillä silloin he eivät voisi satuttaa kumppaniaan kuten tekevät. Näille ihmisille ei voi mitään, sillä he ovat syntyneet sellaisiksi eivätkä toimi niin pahuuttaan, vaan koska heillä on vajaus, vamma.

Sen sijaan ihmettelen erityisesti niitä ihmisiä, jotka sisimmässään kärsivät siitä, että kumppani pettää heitä ja jotka ovat itse uskollisuuteen taipuvaisia, mutta kuitenkin omilla valinnoillaan suosivat ja edesauttavat pettämistä pysymällä pettäjän rinnalla, antamalla anteeksi tai tukahduttamalla katkeruutensa. Heillä olisi kyky muuttua ja toimia toisin, mutta he valitsevat toimia väärin.

Sivusuhde alkaa usein pikkuhiljaa. Osallinen ei välttämättä heti tajua, milloin mennään kiellettylle alueelle. Onko kielletyllä alueella silloin, kun jutellaan syvällisiä, halataan, kosketetaan, tuntee ihastusta vai vasta silloin kun hypätään sänkyyn? Missä vaiheessa puoliso pitäisi jättää? Usein varmaan käy niin, että suhde etenee vähitellen ja suhde omaan puolisoon jatkuu myös. Omaa puolisoa voi edelleen rakastaa, mutta suurin intohimo kohdistuu toiseen.

Oman kokemukseni mukaan syy voi usein olla sivusuhteilijan omassa sitoutumiskyvyssä (sen puutteessa) ja tunne-elämässä. On parisuhteita, joissa arki sujuu ja seksiä riittää, ja silti petetään ja aloitetaan sivusuhteita.

Monimutkaiset tunteet -menevät järjen edelle.

Tapaa oikean ihmisen väärään aikaan. Lapset, yhteinen koti ja rullaava arki pitää kiinni avioliitossa. Useampaa ihmistä voi rakastaa samanaikaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Sitä en ymmärrä, että miksi jää alkuperäiseen suhteeseen, jos siinä on niin kamalaa, ettei ilman sivusuhdetta/suhteita pärjää!

Yleisin syy taitaa olla lapset. Miehet varsinkin pelkäävät menettävänsä suhteen lapsiinsa erossa.

Vierailija kirjoitti:

Sivusuhde alkaa usein pikkuhiljaa. Osallinen ei välttämättä heti tajua, milloin mennään kiellettylle alueelle. Onko kielletyllä alueella silloin, kun jutellaan syvällisiä, halataan, kosketetaan, tuntee ihastusta vai vasta silloin kun hypätään sänkyyn? Missä vaiheessa puoliso pitäisi jättää? Usein varmaan käy niin, että suhde etenee vähitellen ja suhde omaan puolisoon jatkuu myös. Omaa puolisoa voi edelleen rakastaa, mutta suurin intohimo kohdistuu toiseen.

Samaa mieltä

Up

Ota vaikka molemmat ja syö kebabia rullana, pizzana tai lohkoperunoilla ja mieti uudelleen. Voit tietenkin kilauttaa kaverille , pitää 50-50 tai kysyä katsomolta :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä en ymmärrä, että miksi jää alkuperäiseen suhteeseen, jos siinä on niin kamalaa, ettei ilman sivusuhdetta/suhteita pärjää!

Yleisin syy taitaa olla lapset. Miehet varsinkin pelkäävät menettävänsä suhteen lapsiinsa erossa.

Tämä on pelkkä röyhkeä tekosyy.

Jos pitää sivusuhdetta, on se suoraan pois lapsilta. Harvalla meistä on aikaa jaettavana vaikka kuinka paljon, kun yleensä se aika jaetaan työn ja perheen kesken, ja sivusuhteet on suoraan pois siitä ajasta, joka vietettäisiin perheen kanssa. Monissa eroperheissä isät näkevät lapsiaan enemmän kuin parisuhteen aikana, koska tapaamiset eivät ole enää sovittavissa täysin heidän aikataulujensa mukaan. Niistä on itse asiassa pidettävä kiinni. Lisäksi tiedän kolme isää, jotka eron jälkeen eivät ole edes halukkaita näkemään lapsiaan kuin satunnaisesti ehkä 10 päivää vuodessa. On kuitenkin helppo perustella omia itsekkäitä valintojaan lapsilla, kun ei ole kanttia myöntää, että oma napa menee aina kaiken edelle.

Miksi sitten pettäjä jää vanhaan suhteeseen?

1) Hän ei ole varma, onko uusi suhde parempi pidemmällä aikavälillä

2) Parisuhde antaa tunteen onnistumisesta, takaa turvallisuutta. Sivusuhteen toinen osapuoli saattaa tuntua hypyltä tuntemattomaan siinä mielessä, että jos tämä pettää omaa puolisoaan, ei ole takeita, että hän olisi uskollinen seuraavassakaan suhteessa. Mikä takaa onnistumisen? Osa ei halua epäonnistua, eli se vanha liitto toimii tietynlaisena meriittinä siitä, että on onnistunut jossain.

3) Pitkässä suhteessa on kasvettu yhteen. Pahimmat särmät on hiottu pois ja suhde on tuttu ja turvallinen, on yhteistä omaisuutta, perinteitä, sukua ja ystäviä, ne lapset, jotka puoliso hoitaa, pesukone, joka pesee pyykit huomaamatta, ateriat, jotka tulevat eteen vaivatta. Voi olla oma itsensä pieruverkkareissa, ei tarvitse yrittää näyttää parastaan, ei ole turhia vaatimuksia ja paineita suoriutua paremmin.

4) Irlantilaiset esittävät asian hyvin: better the devil you know than the devil you don't.

Sivusuhteeseen hankkiutuvat ovat aina itsekeskeisiä. Heille koko toiminnan ideana on se, että juuri he hyötyvät ja muut eivät. Samoja oikeuksia ja vapauksia ei haluta antaa sille puolisolle eikä sivusuhteen toiselle osapuolelle. Itsekeskeiset ihmiset eivät kykene ajattelemaan muiden parasta, ei edes omien lastensa.

Up

Vierailija kirjoitti:

Jotkut vain ovat sillä tavalla viallisia tai vajaita, että eivät kykene sitoutumaan yhteen ihmiseen tai ymmärtämään, millaista kärsimystä heidän toimintansa aiheuttaa. Kokemuksen kautta he oppivat tietämään, että toinen kärsii ja että suurin osa ihmisistä ei toimintaa hyväksy, ja siksi pyrkivät hoitamaan asian diskreetisti. Todellista empatiaa heillä ei kuitenkaan ole, sillä silloin he eivät voisi satuttaa kumppaniaan kuten tekevät. Näille ihmisille ei voi mitään, sillä he ovat syntyneet sellaisiksi eivätkä toimi niin pahuuttaan, vaan koska heillä on vajaus, vamma.

Sen sijaan ihmettelen erityisesti niitä ihmisiä, jotka sisimmässään kärsivät siitä, että kumppani pettää heitä ja jotka ovat itse uskollisuuteen taipuvaisia, mutta kuitenkin omilla valinnoillaan suosivat ja edesauttavat pettämistä pysymällä pettäjän rinnalla, antamalla anteeksi tai tukahduttamalla katkeruutensa. Heillä olisi kyky muuttua ja toimia toisin, mutta he valitsevat toimia väärin.

Minusta toisten päätösten nimeäminen oikeaksi tai vääräksi on typerää - jokainen tekee elämällään mitä haluaa myös silloin kun tekee jotain mitä ei halua tehdä.

Olen pettävän naisen kanssa vain lasten takia ja kulissin. Myönnän, että kärsin mutta yksin oleminen ei tekisi minusta onnellisempaa.

Vaimoni on mukava, nuori, seksikäs ja kaunis. Sopivan mittainen, näyttää hyvältä mun rinnalla. En löytäisi toista samanlaista - en ainakaan mun ulkoisilla ominaisuuksilla, kaikki jätkät ei ole mitään Jared Padaleckejä tai mistä nyt naiset tykkää - en tiedä, olen helvetin lyhyt, kaljamahainen ja saatanan ruma - sellainen jota ei vahingossakaan katsota silmiin tai hymyillä, ettei saisi väärää kuvaa.

Tietysti unelmoin siitä, että joku voisi ihastua muhun samalla tavalla kuin olen muutaman kerran ihastunut elämäni aikana ja että tunne olisi molemminpuolinen. Joillain tavalla myös pelkään että näin kävisi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä en ymmärrä, että miksi jää alkuperäiseen suhteeseen, jos siinä on niin kamalaa, ettei ilman sivusuhdetta/suhteita pärjää!

Yleisin syy taitaa olla lapset. Miehet varsinkin pelkäävät menettävänsä suhteen lapsiinsa erossa.

Tämä on pelkkä röyhkeä tekosyy.

Jos pitää sivusuhdetta, on se suoraan pois lapsilta. Harvalla meistä on aikaa jaettavana vaikka kuinka paljon, kun yleensä se aika jaetaan työn ja perheen kesken, ja sivusuhteet on suoraan pois siitä ajasta, joka vietettäisiin perheen kanssa. Monissa eroperheissä isät näkevät lapsiaan enemmän kuin parisuhteen aikana, koska tapaamiset eivät ole enää sovittavissa täysin heidän aikataulujensa mukaan. Niistä on itse asiassa pidettävä kiinni. Lisäksi tiedän kolme isää, jotka eron jälkeen eivät ole edes halukkaita näkemään lapsiaan kuin satunnaisesti ehkä 10 päivää vuodessa. On kuitenkin helppo perustella omia itsekkäitä valintojaan lapsilla, kun ei ole kanttia myöntää, että oma napa menee aina kaiken edelle.

Miksi sitten pettäjä jää vanhaan suhteeseen?

1) Hän ei ole varma, onko uusi suhde parempi pidemmällä aikavälillä

2) Parisuhde antaa tunteen onnistumisesta, takaa turvallisuutta. Sivusuhteen toinen osapuoli saattaa tuntua hypyltä tuntemattomaan siinä mielessä, että jos tämä pettää omaa puolisoaan, ei ole takeita, että hän olisi uskollinen seuraavassakaan suhteessa. Mikä takaa onnistumisen? Osa ei halua epäonnistua, eli se vanha liitto toimii tietynlaisena meriittinä siitä, että on onnistunut jossain.

3) Pitkässä suhteessa on kasvettu yhteen. Pahimmat särmät on hiottu pois ja suhde on tuttu ja turvallinen, on yhteistä omaisuutta, perinteitä, sukua ja ystäviä, ne lapset, jotka puoliso hoitaa, pesukone, joka pesee pyykit huomaamatta, ateriat, jotka tulevat eteen vaivatta. Voi olla oma itsensä pieruverkkareissa, ei tarvitse yrittää näyttää parastaan, ei ole turhia vaatimuksia ja paineita suoriutua paremmin.

4) Irlantilaiset esittävät asian hyvin: better the devil you know than the devil you don't.

Sivusuhteeseen hankkiutuvat ovat aina itsekeskeisiä. Heille koko toiminnan ideana on se, että juuri he hyötyvät ja muut eivät. Samoja oikeuksia ja vapauksia ei haluta antaa sille puolisolle eikä sivusuhteen toiselle osapuolelle. Itsekeskeiset ihmiset eivät kykene ajattelemaan muiden parasta, ei edes omien lastensa.

Olen erimieltä itsekeskeisyydestä. Jos olisi itsekeskeinen, jättäisi perheen heti. Avioliittoon jäädään sivusuhteesta huolimatta, koska haluaa edelleen kantaa vastuuta perheestä ja pitää perheen koossa.

Up