Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu että suhdettani lapsipuoleeni vähätellään
30.12.2015 |
Eli miehelläni on edellisestä suhteesta 7-v lapsi, joka on minulle todella tärkeä. Olen ollut lapsen elämässä nyt n. 3v, eikä lapsi oikeastaan muista aikaa ennen minua - tavallaan hän kuitenkin tietää että en ihan aina ole isin kanssa ollut. Lapsi lähettelee minulle viestejä lähes päivittäin, joissa kertoo ikävästä, lähettää kuvia, ääniviestejä jne. Leikimme yhdessä, autan läksyissä, käytän treeneissä. Lapsi myös kokee että minä käsken häntä isän luona eniten, mutta se ei haittaa. Toisaalta lapsi ei pidä minua vanhempanaan (isäpuoltaan taasen pitää - luulen että tämä johtuu lapsen äidin suhtautumisesta minuun).
Tuntuu kuitenkin että minun ja lapsipuoleni suhdetta vähätellään jatkuvasti. Kaikki kiintymyksenosoitukset kuitataan "lapset nyt sanovat mitä sattuu" juttuilla, lasta ei kannusteta pitämään minua vanhempana vaan oikein korostetaan että minä olen vain isin naisystävä, jne. Lapsi suhtautuu minuun kuin kaveriin, ja se harmittaa. Enkö sitten osaa olla vanhempi, vai mikä tässä mättää, en tiedä. Harmittaa.
Tuntuu että kaikki niin mieheni kuin lapsen äidin sukulaiset ikään kuin syrjivät minua, minua ei kutsuta juhliin. Mieskin aina korostaa että tämä ei ole sinun lapsi, hän ei ole mun vastuulla, jne. No joo..
Äh, tungenko sitten liikaa? eikö pitäisi mennä lasten ehdoilla? Lapsi on sanonut minulle usein että tuntee olonsa turvalliseksi kun minä olen paikalla. Että silloin on kaikista turvallisin olo. Ja myös lapsen äiti kuuli tuon, ja heti mitätöi lapsen sanomisen sillä että sinä nyt sanot mitä mieleen tulee sen kummempia miettimättä, mietippä uudelleen.
Vinkkejä kaivataan..
Kommentit (5)
Olen 7-vuotiaan yh ja en kylläkään seurustele, mutta en koe että kukaan voisi oikein hypätä mukaan vanhemmaksi, joka ei alusta asti sitä ole ollut. Miksi sulle ei riitä olla lapselle turvallinen aikuinen ja kaverillinen hahmo? Tottahan se on, että et ole lapsen vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 7-vuotiaan yh ja en kylläkään seurustele, mutta en koe että kukaan voisi oikein hypätä mukaan vanhemmaksi, joka ei alusta asti sitä ole ollut. Miksi sulle ei riitä olla lapselle turvallinen aikuinen ja kaverillinen hahmo? Tottahan se on, että et ole lapsen vanhempi.
Mutta isäpuoli on? Itse näkisin niin että jos en kelpaa muille aikuisille vanhemmaksi niin minulla ei sitten ole mitään vastuuta tai velvollisuutta lasta kohtaankaan.
Voit olla lapselle tärkeä ja rakas ihminen, mutta "lapsipuoli "kuulostaa pahalta. Jos minä eroaisin, ei minun lapsistani tulisi kenellekään mitään lapsipuolia, onhan heillä äiti ja isä.
Vierailija kirjoitti:
Voit olla lapselle tärkeä ja rakas ihminen, mutta "lapsipuoli "kuulostaa pahalta. Jos minä eroaisin, ei minun lapsistani tulisi kenellekään mitään lapsipuolia, onhan heillä äiti ja isä.
Ehkä ap käyttää termiä selkeyttäkseen tilannetta. Haloo pahvi.
Lapsi näyttää kokevan sinut turvalliseksi ja se ärsyttää toisia. Ja aiheuttaa kateutta ja syyllisyyden tunteita, joka purkautuu mitätöintiänä. Harmi!