Kun lasta ei kiinnosta muu kuin pelaaminen

Niin siis sitä ei kiinnosta jotkut teatterit ja konsertit. Ei ne monia tuonikäisiä kiinnosta, eikä siinä ole mitään vikaa. Eikä muutenkaan välttämättä kiinnosta lähteä aikuisten kuten kummin kanssa johonkin, on kaverit niin tärkeitä tuossa iässä...

Itse en olisi tuosta mitenkään huolissani, ja lopettaisin pojan piinaamisen pyynnöillä moisiin menoihin joihin se ei halua. Eiköhän se jotain muutakin tee kuin pelaa, ainakin käy koulussa kun kerran on oppivelvollisuus. 

No pelatkaa yhdessä! Ongelma ratkaistu.

Tuleva lassukka. 10vuoden päästä jatkaa uraani tällä palstalla naisettomana.

Kuulostaa mun mieheltä. Tossa vieressä se vaan taas pelaa.. vittu

Todella pahalta kuulostaa jos 8v jo pelikoukussa. Valitettavasti et voi tehdä mitään jos vanhemmat hyväksyvät pelaamisen. Jossain vaiheessa alkaa näkyä koulussa ja siellä sitten yritetään vaikuttaa asiaan

Isänsä on ollut useamman vuoden työtön ja vaan istuu tietokoneella kaikki päivät. Äitinsä keskittyy omiin harrastuksiin ja menoihin. Siskonsa aina "lavertelee", että veli vaan pelaa ja sillä menisi koulukin paremmin, jos tekisi läksyjä. Sisko on tosi tunnollinen.

Olen jotenkin pettynyt, kun en enää oikein osaa ottaa kontaktia kummipoikaani. En aio ruveta pelaamaan mitään tietokonepelejä hänen kanssaan, pelaa kavereiden kanssa netissä ja tuskin minua siihen kaivataan.

Tuntuu, että olen pelkkä lahja-automaatti.

Vierailija kirjoitti:

Todella pahalta kuulostaa jos 8v jo pelikoukussa. Valitettavasti et voi tehdä mitään jos vanhemmat hyväksyvät pelaamisen. Jossain vaiheessa alkaa näkyä koulussa ja siellä sitten yritetään vaikuttaa asiaan

Jaa. Tai sitten siitä tulee hyvinkin menestyvä ihminen. Minä ja veljeni oltiin aikoinaan aktiivisia tietokoneharrastajia ja pelaajia. Veljestä tuli fyysikko, minusta tietojenkäsittelytieteilijä (koodaan työkseni). Omat lapset on pelanneet runsaasti pienestä asti, ja koulu on mennyt erittäin hyvin. Meillä ei ole mitään rajoituksia pelaamisessa. Eiköhän noistakin ammattinörttejä tule isona, eikä se ole ollenkaan kurja kohtalo, hyvät tulot ja töitä löytyy :)

Vierailija kirjoitti:

Isänsä on ollut useamman vuoden työtön ja vaan istuu tietokoneella kaikki päivät. Äitinsä keskittyy omiin harrastuksiin ja menoihin. Siskonsa aina "lavertelee", että veli vaan pelaa ja sillä menisi koulukin paremmin, jos tekisi läksyjä. Sisko on tosi tunnollinen.

Olen jotenkin pettynyt, kun en enää oikein osaa ottaa kontaktia kummipoikaani. En aio ruveta pelaamaan mitään tietokonepelejä hänen kanssaan, pelaa kavereiden kanssa netissä ja tuskin minua siihen kaivataan.

Tuntuu, että olen pelkkä lahja-automaatti.

Sitähän useimmat kummit on. Jossain iässä vaan useimmat lapset tulee semmoiseksi että ei niin osaa/halua enää olla vähän vieraampien aikuisten kanssa tekemisissä. Eikä sille mitään voi. Vuosien päästä yhteys voi taas palata, tai sitten ei, mutta sellaista se on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella pahalta kuulostaa jos 8v jo pelikoukussa. Valitettavasti et voi tehdä mitään jos vanhemmat hyväksyvät pelaamisen. Jossain vaiheessa alkaa näkyä koulussa ja siellä sitten yritetään vaikuttaa asiaan

 

Jaa. Tai sitten siitä tulee hyvinkin menestyvä ihminen. Minä ja veljeni oltiin aikoinaan aktiivisia tietokoneharrastajia ja pelaajia. Veljestä tuli fyysikko, minusta tietojenkäsittelytieteilijä (koodaan työkseni). Omat lapset on pelanneet runsaasti pienestä asti, ja koulu on mennyt erittäin hyvin. Meillä ei ole mitään rajoituksia pelaamisessa. Eiköhän noistakin ammattinörttejä tule isona, eikä se ole ollenkaan kurja kohtalo, hyvät tulot ja töitä löytyy :)

Osalla paljon pelaavista lapsista se pelaaminen näkyy koulussa pahoina käytöshäiriöinä, väsymyksenä. Kaikki pyörii vaan pelaamisen ympärillä. Ei toki kaikilla. Pelottavia nämä "ei pelaamisesta ole mitään haittaa kommentit" kun joillekin lapsista haitat on niin suuria, että vaikutukset näkyy loppuelämän kun ei jakseta käydä yläkoulussa enää ollenkaan kun kaikki yöt menee pelatessa.

Lisäksi osa lapsista tulee pelaamisesta tosi aggressiiviseksi, riippuu peleistä

T yläkoulun ope

Jos ajattelen omaa poikaani, niin hän ei missään nimessä haluaisi lähteä teatteriin tai tai konserttiin. Mutta olisi innosta soikea jos pääsisi kumminsa kanssa katsomaan lätkää, futista tai vaikka sählypeliä, tai sitten itse liikkumaan, kiipeilemään, hoploppiin. tai vaikka keilaamaan.

Miksi viet 8-vuotiaan omiin kiinnostuksen kohteisiisi, etkä mieti jotain hänelle sopivaa?

Itse olen kyllä monien vastaajien kanssa ihan eri mieltä siitä, ettei jatkuva pelaaminen muka olisi haitallista. Jos poika on pelikoukussa, tarvitsisi hän siihen jonkun totaalisen intervention. Se ei kuitenkaan onnistu ellei vanhemmat ole samoilla linjoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella pahalta kuulostaa jos 8v jo pelikoukussa. Valitettavasti et voi tehdä mitään jos vanhemmat hyväksyvät pelaamisen. Jossain vaiheessa alkaa näkyä koulussa ja siellä sitten yritetään vaikuttaa asiaan

 

Jaa. Tai sitten siitä tulee hyvinkin menestyvä ihminen. Minä ja veljeni oltiin aikoinaan aktiivisia tietokoneharrastajia ja pelaajia. Veljestä tuli fyysikko, minusta tietojenkäsittelytieteilijä (koodaan työkseni). Omat lapset on pelanneet runsaasti pienestä asti, ja koulu on mennyt erittäin hyvin. Meillä ei ole mitään rajoituksia pelaamisessa. Eiköhän noistakin ammattinörttejä tule isona, eikä se ole ollenkaan kurja kohtalo, hyvät tulot ja töitä löytyy :)

 

Osalla paljon pelaavista lapsista se pelaaminen näkyy koulussa pahoina käytöshäiriöinä, väsymyksenä. Kaikki pyörii vaan pelaamisen ympärillä. Ei toki kaikilla. Pelottavia nämä "ei pelaamisesta ole mitään haittaa kommentit" kun joillekin lapsista haitat on niin suuria, että vaikutukset näkyy loppuelämän kun ei jakseta käydä yläkoulussa enää ollenkaan kun kaikki yöt menee pelatessa.

Lisäksi osa lapsista tulee pelaamisesta tosi aggressiiviseksi, riippuu peleistä

T yläkoulun ope

Miksi pelaaminen nähdään aina sinä pahimpana mahdollisena syntinä?

Itse pyörin ala-asteelta alkaen omassa tietokonepelejä harrastavassa nörttiporukassa, käytännössä jokainen meistä on päätynyt korkeakouluun opiskelemaan.

Entäs ne urheiluhullut penikat, joiden elämä pyörii futiksen ja lätkän ympärillä? Tiedän muutaman entisen urheilijalapsen, jotka eivät ole saavuttaneet elämässään mitään -koulut on käymättä, kun kouluvuosina oli niin kiire potkia sitä palloa, ettei opiskelulle jäänyt liiemmin aikaa. Kukaan ei puuttunut tähän, koska vanhempien mielestä oli hienoa, kun oma lapsi tykkäsi liikkua.

8-vuotiaan pelaaminen on vielä mahdollista rajata, mutta vaikeaa se voi olla. Muutama vuosi lisää ja se on mahdotonta. Oman lapseni sain pelastettua, se vaati minulta vanhempana kekseliäisyyttä ja aitoa halua puuttua asiaan, joka omasta mielestäni oli menossa pahaan riippuvuuteen. Se kannatti, koska nyt minulla on teini, joka innolla suunnittelee omaa elämäänsä. Pelaa edelleen, mutta ei jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

8-vuotiaan pelaaminen on vielä mahdollista rajata, mutta vaikeaa se voi olla. Muutama vuosi lisää ja se on mahdotonta. Oman lapseni sain pelastettua, se vaati minulta vanhempana kekseliäisyyttä ja aitoa halua puuttua asiaan, joka omasta mielestäni oli menossa pahaan riippuvuuteen. Se kannatti, koska nyt minulla on teini, joka innolla suunnittelee omaa elämäänsä. Pelaa edelleen, mutta ei jatkuvasti.

Ei 8-vuotiaan pelaamisen rajoittaminen vaikeaa ole 😉 joka ainoaan nykylaitteeseen saa asetettua lukkoja ja salasanoja. Kun annettu peliaika on kulunut, laite menee lukkoon. Joka tapauksessa hieno juttu, että olet saanut lapsellesi rajat pelejen suhteen ja hänellä nykyään ainakin jo muutakin mielessä.