Parisuhde ongelma

En tiedä miksi kirjoitan tätä tekstiä, tuntuu jo nyt huvittavalle ja hieman säälittävälle. Ehkä haluan jotain henkistä tukea tms.. Jokatapauksessa mitä mieltä te olette seuraavasta tilanteesta: Elän kaukosuhteessa opiskeluiden vuoksi, olemme näheet viimeksi viikko sitten kolmen päivän ajan, jota aiemmin näimme noin kahdeksan kuukautta sitten. Kumpikin meistä lähti joulunviettoon perheiden luokse, jonka jälkeen meidän oli tarkoitus nähdä ja viettää uuttavuotta yhdessä. Mies 32v on ollut vanhempiensa luona nyt reilun viikon, eikä halunnut lähteä heiltä luokseni jo nyt alkuviikosta, vaikka kutsuin hänet. Kerrankin kummallakin olisi ollut reilusti aikaa tehdä asioita yhdessä.. Hän keksi omituisia verukkeita, ettei pääse tulemaan. Hän mm. oli vähän flunssassa, mutta halusi parantua vanhemmillaan. Sanoin, että ei tauti minua pelota, siitä huolimatta hän halusi jäädä vanhemmilleen. Viime tapaaminenkin jäi niin lyhyeksi hänen vuokseen, koska oli niin kiire vanhemmilleen. Vanhempiaan hän on nähnyt viimeisen puolenvuoden aikana joka kuukausi. Tapaamiset heillä kestävät yleensä noin viikon. Tuntuu oudolta ja inhottavalta, että hän asettaa aina vanhempansa etusijalla ja viettää heidän kanssaan mieluummin aikaa. Näimme hänen kanssaan kuitenkin kahdeksan kuukautta sitten, ellei tuota kolmen päivän pikatapaamista lasketa. Luulisi, että hän olisi ollut tulossa ihan intona luokseni. Äsken skypettäessä hän kysyi, että mitenkäs se uusivuosi, milloin nähdään. Ärsyyntyneenä totesin, että vietän sen itsekseni, jonka hän kuittasi pikaisesti tyyliin "ai sä oot sopinu jotain muuta kavereittes kaa" Kerroin, että en ole, jonka jälkeen hän alkoi keskustelemaan aivan muista asioista aivan kuin asia olisi hänelle ok ja olisi tavallaan iloinen, että nyt hän saakin taas lisäaikaa vanhempiensa kanssa. Muutenkin perheensä luona hän on puhelimessa hyvin vaitonainen, ei aina vastaa puhelimeen ja puhelut ovat lyhyitä kun hän tahtoo olla vanhempiensa kesken. Luotan häneen 100%, mutta välillä ajattelen, että varsinainen mammanpoika. Ahdistaa!! Olen asioista hänelle maininnut, mutta minusta tuntuu, ettei hän oikein ymmärrä/halua ymmärtää tms. Mitä mieltä te olette?