Lue keskustelun säännöt.
Saavatko papit jotain kiksejä itkettäessään ihmisiä hautajaisissa?
28.06.2008 |
- siis "yleisötilaisuutena" - on kai antaa tilaisuus yhteiseen muistelemiseen ja suremiseen.
Mitä ihmeen vikaa voi olla siinä, että jotain hyvää tunnetta ja kaipuuta löytyy (silloinkin, kun vainaja ei ole likeisin mahdollinen) ja puhuja sitä tuo esiin? Käyttäköön kukin osallistuja tilaisuutta vaikka sitten muiden tunteiden vuodattamista varten hyväkseen.
Onhan sitä aikamoinen liuta muita tilaisuuksia ihmisen elämässä, joissa saa olla "asialinjalla"?
Kommentit (11)
Hän oli varmaan papille kertonut puheeseen aineksia ja hänen vuokseen oli kaikki syy puhua kauniisti. Ja ainahan he puhuvat kauniisti, tai yrittävät ainakin, koska noin keskimäärin ottaen hautajaiset ovat tilaisuuksia, joissa ainakin joku suree vainajaa ja jotka voivat olla tärkeitä etappeja surutyössä. Voihan olla, että joku sukulaisistakin on tästä miehestä aikanaan pitänyt ja kokee menettäneensä hänet alkoholismin takia tavallaan jo vuosia sitten ja suree sitä. Sinä olet ehkä aina tuntenut hänet vanhana juoppona erakkona, mutta ei hän lapsesta asti ole ollut sellainen, etkä sinä voi kaikkien muiden tunteita tietää.
Ja vaikka kukaan ei surisikaan niin mistä helvetistä se pappi, joka voi olla vainajaa tuntematon, olisi muutenkaan tiennyt, että kenenkään muun kuin äidin ei tee mieli juuri tätä ihmistä muistella hyvällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eräänlaisena transsitilanana esim. "hokemat".
Kyllä varmasti hautajaiset tuovat aina oman surunsa.
Muistan kun alkoholistienoni kuoli, pappi (joka tunsi hänet erittäin hyvin) aloitti puheen sanoilla: "Mitäpä sitä asioita kaunistelemaan. Hän oli mitä oli."
Kyllä minun mielestäni asioita olisi voinut kaunistellakin. Hän oli kuitenkin äitini veli ja meidän enomme. Paikalla oli myös hänen monivuotinen vaimonsa.
Vähän asian vierestä: En ollut tavannut hänen poikiaan vuosiin ennen näitä hautajaisia. Niinpä kun heidät näin, ensimmäinen kysymys oli: "Mitä kuuluu?" Toinen poika sanoi: "No, isä on juuri kuollut." Tajusin siinä vaiheessa oman töppäykseni, olisihan siinä voinut sanoa edes surunvalittelut.
Jos on niin kylmät tuntemukset, en edes kehtaisi mennä hautajaisiin nyrpistelemään ja istumaan sen näköisenä että äkkiä pois täältä. Itsekeskeisyys on tämän päivän meinkinki!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja eiköhän se ole parempi, että hautajaisissa muistellaan niitä hyviä asioita, eikä huonoja... Vai haluaisiko ap, että hänen "peijaisissaan" häntä muisteltaisiin av-palstalla ruikuttajana ja kylmänä ihmisenä, joka ei missään nimesä halunnut näyttää tunteitaan julkisesti??
No, joo... Ok, oli hiukan kärjistetty, mutta kuitenkin, minä en ainakaan halua mennä kenenkään hautajaisiin kuulemaan siitä ihmisestä muuta kuin mukavia asioita, vaikkei se vainaja minulle kovin mieluinen ihminen olisikaan ollut...
ETTÄ TEKOPYHÄSTI MENET HAUDALLE,MISSÄ VAINAJA SUA EI ENÄÄ NÄE,MUTTA ELÄESSÄ ET PITÄNYT YHTEYTTÄ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että hän oli hyvä ihminen, joka aina ajatteli ja puhui hyvää muista?
Oletko varma, ettei joku paikalla olleista olisi sittenkin joskus tuntenut vainajan? Ihmiset ehtivät yleensä monenlaista elämänsä aikana ja se, mitä loppupuolella sattuu ei millään tavoin hävitä tai poista aiemmin tapahtunutta. Jollain sinun vanhemmista sukulaisistasi saattoi hyvinkin olla vainajasta myös ihan erilaisia muistoja kuin käsitys erakoituneesta juoposta, jonka kanssa ei ole tekemisissä.
Ja vaikkei olisikaan, oli paikalla se vanha äiti, jolla takuulla oli pojastaan muitakin muistoja. Siitä, että olet tällä palstalla, voisi epäillä, että sinulla on lapsi tai useampikin. Kun heistä yksi 60-vuotiaana kuolee erakoituneena juoppona ja olet mahdollisten muiden lastesi ja muun suvun kanssa hänen hautajaisissaan, niin toivotko todella, että pappi vain asiallisesti toteaa, että vainaja oli juoppo erakko, jota kukaan ei kaipaa ja josta kellään ei ole mitään hyviä muistoja, joten pistetään nyt vain äkkiä ja asiallisesti maata päälle? Voisiko kuitenkin olla, että sinä tai muut lapsesi tai joku muusta suvusta saattaisi muistaa lapsesi muunkinlaisena kuin juoppona vanhana erakkona ja ehkä surra hänen menetystään tai ainakin sitä, että hänen elämänsä meni niin kuin meni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne tulivat kyllä itsestäsi, eivät papista. Ehket halua/ uskalla ajatella mitä ja miksi oikeasti puhkesit itkemään?
Eli olimme joku aika sitten sukulaiseni hautajaisissa, vanhempi, eristäytynyt, alkoholisti mies jota ei olikeastaan jäänyt kaipaamaan kuin "ikivanha" äitinsä.
Noh, me muut sukulaiset olimme paikalla lähinnä kohteliaisuus syistä, miestä emme ole nähneet useisiin vuosiin, eikä meillä koskaan ole ollut mitään tekemistä keskenämme.
Pappi kuitenkin puhui tästä luopiosta niin nätisti ja tunteikkaasti, että koko sali pyyhki silmiään. Miksei tilaisuutta olisi voinut viedä läpi "asia linjalla", minulla niin paljon kuin muillakaan ei olisi tullut mieleenkään vuodattaa kyyneliä hänen vuoksensa!
Noh, saipa hänkin yhden hienon juhlan aikaiseksi!