Vierailija

Muulla perheellä on jo pitkään ollut haaveena pieni koira, mutta mies on vastahankainen. Onko hyviä vinkkejä tai hyväksihavaittuja keinoja suostutella mieskin koiran kannalle? :)

Kommentit (7)

Vierailija

Koira vaikuttaa jokaisen perheenjäsenen elämään niin, että jos yksikin on sitä vastaan, niin sitten koiraa ei vaan kannata hankkia. Niin se vaan menee. Onhan näitä perheitä ja pariskuntia nähty, jossa on sovittu että se joka koiran halusi, sitten yksinään hoitaa koiran. Viimeistään parin vuoden päästä koirasta on tullut parisuhteen mörkö, jonka hoitoon ja kouluttamiseen täysin yksin toinen puolisoista on jo kyllästynyt, ja toinen pitää kiinni periaatteesta että hän ei nouse aamulla koiraa kusettamaan, ei vaikka toisella olisi kuinka kiire. Siinäpä sitä riittää jokapäiväistä mykkää ja sanatonta tapeltavaa, tarkalleen ottaen kolme kertaa päivässä vielä lopuiksi 13:sta vuodeksi minkä koira hyvinkin elää. Ei kannata pilata sitä puolison arkea koiran vuoksi, ei vaan kannata. Se on hänenkin ainoa elämänsä ja 15 vuotta on pitkä aika elää lemmikin kanssa jota ei halunnut.

Vierailija

Taustatiedoksi, mies ei pidä ylipäänsä eläimistä, koska hänen lapsuudenkodissaan ei koskaan lemmikkejä ollut. Meillä on ollut jo 15 vuoden ajan kaksi kissaa, joihin on kyllä oikein hyvin sopeutunut. Ei nyt niin kovin läheinen ole, mutta kyllä ruokkii, vaihtaa kissanhiekat jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kissaa ja koiraa ei voi verrata keskenään. Kissaa ei tarvitse viedä ulos päivän siirtymävaiheiden yhteydessä ja nipistää vielä lyhyestä illasta vähintään tuntia siihen että sitä käyttää kunnon lenkillä. Kissalle ei tarvitse opettaa lukuisia käskyjä että sen kanssa voi elää siedettävää elämää kodissa ja kodin ulkopuolella. Kissa ei ole aina siinä, aistimassa omistajan tunteita ja reagoimassa niihin. Ihminen, joka ei ole mitenkään eläinrakas, voi elää kaikessa rauhassa kissan kanssa mutta tulla hulluksi koiran kanssa, koska koira on aina siinä, aina jaloissa,   aina kartalla siitä mitä tapahtuu ja hyvin usein se ihan vaan vienosti kysyy, että oisko mahdollista että tässä pieni koiraparkakin sais taas vähän huomiota. Koira on laumaeläin, sillä on iso tarve olla koko ajan lauman lähellä ja vuorovaikutuksessa lauman jäsenten kanssa. Sitä tarvetta ei voi kytkeä pois päältä, vaikka kaipaisikin että saisi lötköttää rauhassa sohvalla työpäivän jälkeen.

Vierailija

Älä taivuta. Meillä puoliso taivutti minut. Minä en halunnut koiraa, koska tiesin mitä koiran omistaminen on. Rakastan koiria, mutta meidän elämäntilanteeseen ei koira sovi. Muu perhe ei uskonut. Nyt mietin jopa eroa, että pääsisin eroon tuosta koirasta....

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Taustatiedoksi, mies ei pidä ylipäänsä eläimistä, koska hänen lapsuudenkodissaan ei koskaan lemmikkejä ollut. Meillä on ollut jo 15 vuoden ajan kaksi kissaa, joihin on kyllä oikein hyvin sopeutunut. Ei nyt niin kovin läheinen ole, mutta kyllä ruokkii, vaihtaa kissanhiekat jne.

Tuota taustaa vasten olet tosi kohtuuton, jos alat puhua vielä koirasta. Mies on joustanut jo paljon, kun teillä on kissoja, nyt olisi sinun vuorosi ymmärtää, että vaatimuksilla on oltava rajansa.

Vierailija

Jos mies on jo myöntynyt kissoihin, vaikka ei eläimistä pidä, niin koiran hankkiminen tuntuu todella kohtuuttomalta. Miettikääpä asia uudestaan siinä vaiheessa, kun kissoista on aika jättänyt.

Vierailija

Hankkikaa koiramainen kissa eli ragdoll. Seuraa perässä ja ihmisen seura on tärkeää. Kiltti ja luottavainen. Meillä kolme sellaista ja jos me ollaan makkarissa niin on kissatkin. Jos olen poikien huoneessa niin on kissatkin. Silti ei sido liikaa. Antavat ihmisille sen omankin ajan. Ja on myös isokokoinen eli pojista tulee sellaisia ketunkokoisia.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla