Mitä ajattelette puolisostanne jotka olette menneet naimisiin ennenkaikkea järjellä, kulissin takia, gold diggauksella tms.

Tämä on järkiliitto, jossa vallitsee molemminpuolinen kunnioitus. Olemme vanhanaikaisia ja sitä mieltä, että rakkaus on aivan liian heppoinen peruste elämänikäiselle liitolle. Tuttavien ja ystävien suuret rakkausliitot on kariutuneet milloin mihinkin, mutta me olemme yhä yhdessä 25 vuoden jälkeen (mikä ei tarkoita, että tämä olisi mikään ennätys).

En ole koskaan kysellyt tutuilta, että rakkaudestako menitte naimisiin, joten ei ole aavistustakaan, tietävätkö sukulaiset ja ystävät liittomme perustaa.

Säännöt liitossa? Ne samat kuin elämässä eli kunnioita toista, älä loukkaa tahallasi ja kanna vastuu teoistasi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on järkiliitto, jossa vallitsee molemminpuolinen kunnioitus. Olemme vanhanaikaisia ja sitä mieltä, että rakkaus on aivan liian heppoinen peruste elämänikäiselle liitolle. Tuttavien ja ystävien suuret rakkausliitot on kariutuneet milloin mihinkin, mutta me olemme yhä yhdessä 25 vuoden jälkeen (mikä ei tarkoita, että tämä olisi mikään ennätys).

En ole koskaan kysellyt tutuilta, että rakkaudestako menitte naimisiin, joten ei ole aavistustakaan, tietävätkö sukulaiset ja ystävät liittomme perustaa.

Säännöt liitossa? Ne samat kuin elämässä eli kunnioita toista, älä loukkaa tahallasi ja kanna vastuu teoistasi.

Kuulostaa ihanteelliselta, t. ap

Rakastaa mua yli kaiken (case golddiggaus).

Me mentiin aikoinaan naimisiin vähän kuin vakuutusmielessä, eikä se ehkä häiden aikaan mitään suurta rakkautta minun puolelta (ainakaan) ollut. Mutta nykyään olen syvästi rakastunut. Omaan mieheeni. Oman kokemuksen perusteella voin jopa uskoa että toisinaan järjestettykkin avioliitto voi muuttua rakkausavioliitoksi. Voi olla että osa ystävistä ja sukulaisista on nähnyt silloin vuosia sitten, että ei ollut häiden aikaan mitään elokuvarakkautta ja saattavat sillä perusteella pitää avioliittoamme edelleen jonkinlaisena kulissina, mutta itseäni ei hirveästi kiinnosta kun olen niin onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Me mentiin aikoinaan naimisiin vähän kuin vakuutusmielessä, eikä se ehkä häiden aikaan mitään suurta rakkautta minun puolelta (ainakaan) ollut. Mutta nykyään olen syvästi rakastunut. Omaan mieheeni. Oman kokemuksen perusteella voin jopa uskoa että toisinaan järjestettykkin avioliitto voi muuttua rakkausavioliitoksi. Voi olla että osa ystävistä ja sukulaisista on nähnyt silloin vuosia sitten, että ei ollut häiden aikaan mitään elokuvarakkautta ja saattavat sillä perusteella pitää avioliittoamme edelleen jonkinlaisena kulissina, mutta itseäni ei hirveästi kiinnosta kun olen niin onnellinen.

Toivottavasti kaltaisiasi naisia on meille muillekin! ;)

kaikkeen tottuu, avioliittoon järkisyistäkin.

Mä olen aina rakastanut ja rakastan edelleen miestäni, vaikka hän on suurempi tuloinen kuin itse olen.

Eli tämä ei siis kosketa minua. :)

Miten järkiavioliitto on vastakkainen suuren rakkauden kanssa? Mä rakastan miestäni hullun lailla, mutta avioliitto me solmittiin ihan järkisyistä. 

Mä olen mieheni suuri rakkaus, mun puolelta kyse oli enemmän syvästä ystävyydestä ja kumppanuudesta alussa. Muutamassa vuodessa kyllä huomasin rakastavani todella paljon mutta sitä suuren rakkauden intohimoa ei (mun puolelta) ole, vain loistavaa parisuhdeseksiä.

Rakastan ja arvostan miestäni enemmän kuin ketään. Hän huolehtii kaikista, on hyväsydäminen ja lojaali. En osaa kuvitella ketään toista rinnalleni, niin hyvin tuo kumppanuus on meidät hionut yhteen 20v aikana.

Hän tietää että olen kokenut myös suuren intohimoisen rakkauden ja on surrut sitä ettei hän ollut juuri se henkilö mutta olemme asiasta keskustelleet ja todenneet ettemme kumpikaan jää tässä suhteessa mistään paitsi.