Muita patologisia valehtelijoita?
Tahtoisin kuulla teidän kokemuksia ja vertaistukea.
Perustin tänään bloginkin aiheesta, koska tahdon kirjoittaa totuutta, jota suustani ei tule ja tekstiä pystyy pyyhkimään pois tosin kuin puheita.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Mistäkäs se blogi löytyy? On tuosta kokemusta.
En halunnut heti sitä tähän linkata, koska tuomitaan usein mainonnaksi. Tahdoin vain kuulla ihmisten kokemuksia aiheesta ja vertaistukea siitä miten itse pystyisi aloittamaan puhtaalta pöydältä.
Tosi kova valehtelemaan toi taru-anneli.
Sinuna puhuisin ainakin psykologille totta, maksat siitä että sinua autetaan. C'mon!
Vierailija kirjoitti:
Sinuna puhuisin ainakin psykologille totta, maksat siitä että sinua autetaan. C'mon!
Olen kirjoittanut tekstin, jonka annan psykologin lukea, koska puhuessa saattaisin valehdella.
Minäkin valehtelen paljon, mutta en pystynyt samaistumaan blogitekstiin. Minulla valehtelu lähtee huonosta itsetunnosta ja hylätyksi tulemisen ja tuomitsemisen pelosta. Valehtelu alkoi teininä, kun vanhempani olivat todella ankaria minulle ja huomasin saavani hyväksyntää vain kaunistelemalla totuutta. Vähitellen kaunistelu muuttui täyspäiväiseksi valehteluksi ja kehityin hyväksi tarinankertojaksi. En jäänyt kiinni mistään isoista valheista.
Nykyään olen aikuinen ja vapaa elämään, kuten haluan, mutta tapa valehdella on jäänyt. En uskalla olla oma itseni ja paljastaa heikkoja puoliani eli valehtelen, jotta muut hyväksyisivät minut. Ainoastaan poikaystävälleni pystyn olemaan suht rehellinen, mutta olen kyllä hänellekin kertonut valheita, jotka eivät ole mitenkään hyväksyttäviä. Inhoan itseäni valehtelun takia, mutta en ole pystynyt lopettamaan.
Osaan samaistua blogitekstiisi. Itselläni oli/on samanlainen ongelma, mutta olen jossain määrin päässyt siitä eroon muuttamalla toiselle paikkakunnalle ja aloittamalla uuden elämän. Minunkin entiset ystävyyssuhteeni ovat tuhoutuneet. Toivottavasti jatkat kirjoittamista, jään varmasti lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Osaan samaistua blogitekstiisi. Itselläni oli/on samanlainen ongelma, mutta olen jossain määrin päässyt siitä eroon muuttamalla toiselle paikkakunnalle ja aloittamalla uuden elämän. Minunkin entiset ystävyyssuhteeni ovat tuhoutuneet. Toivottavasti jatkat kirjoittamista, jään varmasti lukemaan.
Tahtoisin vain lähteä mahdollisimman nopeasti. Työpaikka pitäisi tietty ensin etsiä ja asunto. Toivon että vanhempani haluaisivat auttaa, mutta heidänkin luottamuksensa on kadonnut kokonaan.
Ystävälläni on tällainen ongelma ja voin sanoa että raskasta on. Ehkä olisi parasta vain jättää rauhaan.
Mistäkäs se blogi löytyy? On tuosta kokemusta.