Lue keskustelun säännöt.
Kun anoppi ei vaan tykkää... :(
21.12.2015 |
En ymmärrä mikä minussa on vikana. Olen aina ollut kohtelias, sosiaalinen, hyväkäytöksinen, toisia huomioonottava, ahkera, omatoiminen, perinteisellä tavalla ns. "reipas". Ja silti, kaikista maailman ihmisistä, juuri anoppini tuntuu inhoavan mua sydämensä pohjasta.
En missään, koskaan, ikinä, ole kokenut tulevani niin väärinkohdelluksi ja syrjityksi kuin mieheni kotona. Anoppini tuntuu halveksuvan minua kaikilla mahdollisilla tavoilla. Ja yhteistä historiaa on takana jo 10 vuotta.
Tilanne on korostunut erityisesti nyt viimevuosina, kun kuvioon on tullut muidenkin lasten puolisoita, siis muita miniä- ja vävykokelaita. Nämä uudet tulokkaat, vaikka kuinka peruskivoja ihmisinä ovatkin, ovat melkoisen flegmaattisia, passiivisia ja huonotapaisia, tai he eivät siis ikinä mm. kiitä tai tarjoa apuaan. Lienee hyvin yleistä nykypäivänä?
Näitä anoppi sitten passaa ja heidän seurassaan kujertaa kuin puluparvi lakassa. Itse seuraan show'ta hieman syrjässä enkä ole ollut uskoa silmiäni.
Tuollainenko minunkin olisi pitänyt olla että olisin ollut pidetty? Pikkuhiljaa olen yrittänyt jättäytyä anopin seurasta pois, hyvä että hän on nyt vihdoin saanut haluamaansa seuraa! Minä kun en sellainen ole ollut.
Kommentit (22)
Täällä sama.
Jotenkin kummallisesti anoppi samanaikaisesti halveksuu minua ja kadehtii. On tehnyt hyvin selväksi sen, etten ole pojalleen tarpeeksi hyvä, perheeni ei ole tarpeeksi edustava, koulutettu ja varakas. Huvittavinta on se, ettei anoppi itsekään täytä omia korkeita kriteereitään. En tosiaankaan ole mikään ö-luokan kansalainen ö-luokan perheestä, vanhempani ovat varakkaampia kuin mieheni vanhemmat, olen fiksumpi (koulumenestyksellä ja arvosanoilla mitattuna) kuin mieheni tai anoppi itse jne.
Anoppi on pahimmanluokan arvostelija ja erityisesti seläntakanahaukkuja. Haukkuu ulkonäön, lihavuuden/laihuuden, siisteyden/sotkuisuuden, älyn/tyhmyyden, koulutuksen j enne.
Olenkin yrittänyt kaikin mahdollisin tavoin aina varmistaa, ettei minusta ja kodistamme ainakaan pysty keksimään haukkumisen aihetta. Olen liikunnallinen ja pidän terveydestäni ja itsestäni huolta (ilmeisesti virhe, olen liian pinnallinen), pidän kodin siistinä (ilmeisesti virhe, olen liiallinen nipo-perfektionisti), leivon aktiivisesti, teen ruokaa ja pidän itseäni ihan ok kokkina (ilmeisesti virhe, vain anoppi osaa tehdä keittiöhommat oikein), jne.
Tämä kaikki ponnisteluni ilmeisesti on vain saanut anopin kadehtimaan minua... Kyllä sellainen ihminen löytää aina arvostelemista ja haukkumista, olen rehellisesti sanottuna luovuttanut hänen suhteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen isän "uusi vaimo" ei voinut sietää minua. Olin/olen kuulema ihan väärä nainen miehelleni. Ja tämä meidän juttu ei tule kestämään. No nyt on oltu yhdessä jo 24 vuotta ja kaksi lastakin on.
Missään tekemisissä en ole tämän naisen kanssa ollut 1.vuoden jälkeen enkä ole jatkossakaan. Mies käy lasten kanssa isänsä luona tai enää vain poika menee mukaan kun tytärkin sai huonoa kohtelua osakseen niin ei mene enää.
Nähtävästi kaikki naiset ja tytöt mieheni elämässä on vääriä :O tämän naisen mielestä siis. Minä ja tytär ei jäädä tätä surkuttelemaan vaan elämme kaikessa rauhassa omaa elämäämme...ei tupata kun ei tykätä.