Masennus ja joulu

Elämä on mennyt ihan päin pylleröä viime vuosina. Kaikessa tässä ahdistuksessa hypokondria nostaa taas rumaa päätään. Tänään olen diagnosoinut jo melanooman itselleni. Lääkäriin en tietenkään uskalla mennä, sillä pelkään yli kaiken saavani jonkun todellisen diagnoosin. No eipä se mitään, hypokondria on vain yksi kaikista oireistani, jotka liittyvät masennukseeni.

Oikeastaan suurin syy masennukselleni on se, etten ole elänyt elämääni itselleni, vaan muille. Ja nyt olen sitten tilanteessa, jossa kukaan ei enää ota minua vakavasti, kun olenkin päättänyt vihdoin alkaa elää omaa elämääni siten kuten olen aina halunnut. Tekisi suoraan sanottuna mieli katkaista lähes kaikki ihmissuhteet ja aloittaa ihan alusta. Sellaisten ihmisten seurassa olisi paljon miellyttävämpää olla, jotka eivät koko ajan paasaisi minulle asioista ja kertoisi mielipiteitään siitä, miten minun tulisi elää elämääni.

Olisiko törkeää viettää joulu ihan yksin ja ehkä vähän kännissä netflixiä katsellen? Perua vaan kaikki sukulaistapaamiset, koska en yksinkertaisesti ole henkisesti siinä kunnossa, että jaksaisin kuunnella yhdenkään ihmisen puuttumisia minun tekemisiini. Onko väärin vain myöntää, ettei jaksa toisten ihmisten seuraa tällä hetkellä, vaikka onkin joulu?