En enää JAKSA jatkuvaa riitelyä!
Riidellään miehen kanssa tosi paljon. Kierretään kehää samoista aiheista, riidellään samalla kaavalla, ei päästä asioista yli eikä ympäri, syytellään toista. Olen jatkuvasti yrittänyt muuttaa käytöstäni riitatilanteissa järkevämmäksi, pohdin syitä yms,mutta se taas taitaa ärsyttää miestä vielä enemmän. Onko joku päässyt irti tälläisestä riitakehästä? Miten se onnistuu??
Kommentit (14)
Mitä olette tehneet niiden riidanaiheiden poistamiseksi? Ja mistä oikein riitelette "jatkuvasti"? Anna esimerkkiä
Kannattaa pyytää / hakea ulkopuolista apua. Parisuhteen onnellisuus ei riipu siitä kuinka paljon riidellään vaan siitä miten ne voidaan selvittää ja miten vuorovaikutus toimii. Jos olette riitelyn kehässä, ettekä löydä ulospääsyä, on tilanne pidemmän päälle kestämätön. Muistakaa että riidan aiheista 2/3 osaa on ikuisuusristiriitoja, jotka ovat aina olemassa. Tavallaan kuuluvatkin olla olemassa. Niiden kanssa oppii elämään kun hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on. Pohtikaa mitä kaikkea hyvää toisessa on. Anteeksiantamiseen kuuluu se, ettei vanhoihin ei pitäisi aina palata. Suhde ei parane hetkessä, miettikää mikä olisi toivottava tilanne esim. puolen vuoden päästä.
Ulkopuolinen apu voi olla maksutontakin apua tai Kelan korvaamaa.
Lähtekää siitä mitä toivotte toisiltanne, ei syyttelyä tai vaatimuksia. Kertokaa toisillenne, milloin olisitte onnellisia, yleensä kyse ei ole liian suurista asioista. Taustat ja toisen toiveet on pystyttävä selvittämään. Jos on liian vakavia ongelmia esim alkoholi tms. ei ratkaisua välttämättä olekaan.
Vierailija kirjoitti:
On päästy eroon sillä että itse nostaa vähän tasoa. Olen siis mies.
Yksinkertainen ohje. Sanoo oman asiansa korkeintaan 2 kertaa, sen jälkeen jättää toisen suorittamaan yksinpuhelua.
Kaikkein parhaiten homma toimii siten että poistuu ulos ja jos toinen haluaa jatkaa vielä kinaa myöhemmin niin sanoo hänen vuodatukseensa vain että ai jaa tai hmm.
On tärkeää tajuta se että kina ei johda mihinkään ja on siis hyödytöntä eikä ole mieltä jatkaa.
Kannattaa myös päästä eroon siitä ns. viimeisen sanan sanomisesta, koska ei se mene niinkään,ja on vaan tyhmyyttä.
Omalla kohdalla tämä ei toimisi. Ärsyyntyisin vain lisää. Oma mies tekee tuota aina: ei vastaa asioihin mitä sanon tai poistuu tilanteesta. Ja se on äärettömän rasittavaa, kun itse haluaisi selvittää riidan ja päästä jonkinlaiseen ratkaisuun. Tulee olo, että sanomisillani ei ole mitään merkitystä hänelle, eikä hän kuuntele. Lopulta riita loppuu siihen, että molemmat ovat hiljaa ja lopulta vaihdetaan puheenaihetta. Riita jää selvittämättä ja unohtuu, mutta kun riidan aihe tulee esille jälkeenpäin, riitely jatkuu uudestaan. Minulle ainakin jää paha mieli riidoista, joita ei selvitetä, vaan ne "unohdetaan".
Tosin emme koskaan riitele ns. turhista asioista, joista ei voisi päästä mihinkään ratkaisuun. Itse toivoisin omalta mieheltäni sitä, että istuisimme alas ja puhuisimme asian läpi, ilman huutamista. Molemmat voisivat kertoa oman mielipiteensä ja että miltä tuntuu. Lopulta saataisiin jonkinlainen ratkaisu asiaan, eikä samasta asiasta tarvitsisi riidellä enää uudelleen.
En jaksa riidellä naisten kanssa, koska se voi jatkua loputtomasti.
Jos tulee kiistaa, totean vaan yleensä, että juu ok. Näin töissä ja vapaa-ajalla.
Joillakin naisilla tuntuu olevan tapana valittaa kaikesta. Ei siinä oikein mikään muu auta kuin ero.
Miksi miestä ärsyttää jos yrität riitatilanteessa olla järkevä ja pohtia syitä?
Meillä riidat ratkeavat juuri niin että toinen tai molemmat rupeavat pohtimaan riidan todellisia syitä. Esimerkiksi "ymmärrän että sulla on nyt työstressiä ja siksi hermostuit tästä asiasta, mutta minusta se ei ole reilua koska..."-tyyppiset lauseet auttavat. Se on samaan aikaan sovittelevaa kun ymmärtää toista, mutta saa sanottua oman kantansa. Tuohon on helppo vastata että ymmärrän miltä tilanne susta tuntui, vaikka itse silloin koin sen eri tavalla.
Jos riidat kiertävät kehää, kannattaa myös jutella niistä riidan ulkopuolella. Esimerkiksi meillä on tiettyjä juttuja jotka tulevat usein esille, ja viimeksi tänään juttelimme niistä niin että pohdimme yhden kaveripariskunnan riitaa (olimme siis istumassa iltaa ja yhteiset kaverit ottivat yhteen) ja aloin sitten sanoa että minulla taitaa olla samantyyppinen tapa tulkita tietyt tilanteet väärin. Saimme keskusteltua omista ongelmamalleistamme ilman että kummankaan tunteet ovat kuumina.
Meillä on se tapa ollut 22 vuotta, että riidellään mistä riidellään, mutta asiaan ei palata.
Kehää ei ole ollut, koska tilanteet puretaan palasiksi ja puidaan pitkillä istunnoilla riidan jälkeen. Sen takia ei tarvittu palata samaan riidan aiheeseen enää uudestaan.
Tai sitten vaan parisuhteen vanhenemisen myötä oppii ymmärtämään, ettei kaikesta tarvii naksahtaa ja vimpelöidä. Vaan osa pienistä turhauttavista tavoista voi laittaa mielen perukoille ja unohtaa ne sinne. Katsoa toisaalle, kun se leikkaa tomaattia mun mielestä väärällä leikkuulaudalla. ;)
rumaläski kirjoitti:
Miksi miestä ärsyttää jos yrität riitatilanteessa olla järkevä ja pohtia syitä?
Meillä riidat ratkeavat juuri niin että toinen tai molemmat rupeavat pohtimaan riidan todellisia syitä. Esimerkiksi "ymmärrän että sulla on nyt työstressiä ja siksi hermostuit tästä asiasta, mutta minusta se ei ole reilua koska..."-tyyppiset lauseet auttavat. Se on samaan aikaan sovittelevaa kun ymmärtää toista, mutta saa sanottua oman kantansa. Tuohon on helppo vastata että ymmärrän miltä tilanne susta tuntui, vaikka itse silloin koin sen eri tavalla.
Jos riidat kiertävät kehää, kannattaa myös jutella niistä riidan ulkopuolella. Esimerkiksi meillä on tiettyjä juttuja jotka tulevat usein esille, ja viimeksi tänään juttelimme niistä niin että pohdimme yhden kaveripariskunnan riitaa (olimme siis istumassa iltaa ja yhteiset kaverit ottivat yhteen) ja aloin sitten sanoa että minulla taitaa olla samantyyppinen tapa tulkita tietyt tilanteet väärin. Saimme keskusteltua omista ongelmamalleistamme ilman että kummankaan tunteet ovat kuumina.
Ei vaikuta kovin uskottavalta että joku toimisi näin, tai suhde olisi tämmöisessä tilassa. Kaikki on tosin mahdollista.
Muista vaan että sinä olet aina oikeassa ja hän väärässä. Sinussa ei ole virheitä mutta hän on paha. Ja muista itkeä asiaa kavereillesi, paheksuttu sitten yhdessä ja juonitte jonkin kivan koston.
Ajiliareiv kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On päästy eroon sillä että itse nostaa vähän tasoa. Olen siis mies.
Yksinkertainen ohje. Sanoo oman asiansa korkeintaan 2 kertaa, sen jälkeen jättää toisen suorittamaan yksinpuhelua.
Kaikkein parhaiten homma toimii siten että poistuu ulos ja jos toinen haluaa jatkaa vielä kinaa myöhemmin niin sanoo hänen vuodatukseensa vain että ai jaa tai hmm.
On tärkeää tajuta se että kina ei johda mihinkään ja on siis hyödytöntä eikä ole mieltä jatkaa.
Kannattaa myös päästä eroon siitä ns. viimeisen sanan sanomisesta, koska ei se mene niinkään,ja on vaan tyhmyyttä.
Omalla kohdalla tämä ei toimisi. Ärsyyntyisin vain lisää. Oma mies tekee tuota aina: ei vastaa asioihin mitä sanon tai poistuu tilanteesta. Ja se on äärettömän rasittavaa, kun itse haluaisi selvittää riidan ja päästä jonkinlaiseen ratkaisuun. Tulee olo, että sanomisillani ei ole mitään merkitystä hänelle, eikä hän kuuntele. Lopulta riita loppuu siihen, että molemmat ovat hiljaa ja lopulta vaihdetaan puheenaihetta. Riita jää selvittämättä ja unohtuu, mutta kun riidan aihe tulee esille jälkeenpäin, riitely jatkuu uudestaan. Minulle ainakin jää paha mieli riidoista, joita ei selvitetä, vaan ne "unohdetaan".
Tosin emme koskaan riitele ns. turhista asioista, joista ei voisi päästä mihinkään ratkaisuun. Itse toivoisin omalta mieheltäni sitä, että istuisimme alas ja puhuisimme asian läpi, ilman huutamista. Molemmat voisivat kertoa oman mielipiteensä ja että miltä tuntuu. Lopulta saataisiin jonkinlainen ratkaisu asiaan, eikä samasta asiasta tarvitsisi riidellä enää uudelleen.
Omaan huutamiseen voi vaikuttaa. Voi lopettaa huutamisen omalta osaltaan. Jos itse huutaa niin voi syyttää vain itseään. Myös itse voin istua alas ja keskustella järkevästi. Myös minä itse voin antaa suunvuoron toiselle. Minä itse voin olla puhumatta päälle kun toinen esittää asiaansa.
Kaikkiin asioihin ei löydy ratkaisua, lähinnä sen takia että toinen joutuisi tekemään myönnytyksen omasta mielipiteestään ja tämä on väärin, koska kyseessä on mielipideasia. Istua alas ja keskustella asia finaaliin tarkoittaa sitä että vastapuoli luopuu omasta kannastaan, koska vastapuoli tietää tämän niin hän ei jatka asiasta jankkaamista vaan lopettaa keskustelun omalta osaltaan ja poistuu paikalta.
traskausfetissimies kirjoitti:
En jaksa riidellä naisten kanssa, koska se voi jatkua loputtomasti.
Jos tulee kiistaa, totean vaan yleensä, että juu ok. Näin töissä ja vapaa-ajalla.
Olen 47-v nainen. Ja ehkä jo oppinut jotain, kun tykkään tästä ja edellisestä miehen kommentista.
Riitatilanne ei pääty, jos jatketaan ja jatketaan. Puhumisen aika on silloin, kun molemmat on sopuisia ja rauhoittuneita. Valmiita tulemaan vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pyytää / hakea ulkopuolista apua. Parisuhteen onnellisuus ei riipu siitä kuinka paljon riidellään vaan siitä miten ne voidaan selvittää ja miten vuorovaikutus toimii. Jos olette riitelyn kehässä, ettekä löydä ulospääsyä, on tilanne pidemmän päälle kestämätön. Muistakaa että riidan aiheista 2/3 osaa on ikuisuusristiriitoja, jotka ovat aina olemassa. Tavallaan kuuluvatkin olla olemassa. Niiden kanssa oppii elämään kun hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on. Pohtikaa mitä kaikkea hyvää toisessa on. Anteeksiantamiseen kuuluu se, ettei vanhoihin ei pitäisi aina palata. Suhde ei parane hetkessä, miettikää mikä olisi toivottava tilanne esim. puolen vuoden päästä.
Ulkopuolinen apu voi olla maksutontakin apua tai Kelan korvaamaa.
Lähtekää siitä mitä toivotte toisiltanne, ei syyttelyä tai vaatimuksia. Kertokaa toisillenne, milloin olisitte onnellisia, yleensä kyse ei ole liian suurista asioista. Taustat ja toisen toiveet on pystyttävä selvittämään. Jos on liian vakavia ongelmia esim alkoholi tms. ei ratkaisua välttämättä olekaan.
Olen muuten ollut tämmöisessä "perheterapiassa". Oli täysin turhaa ja hyödytöntä ja lisäksi miehenä jouduin täysin epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen.
Totuus oli se että vaimo ei kotona puhunut mitään asioista jotka koki ongelmana vaan otti ne asiat esille tässä neuvontapalvelussa. Joka tapaamiseen vaimo keksi uuden tai jatkoi vanhaa syytöstään ja minä jouduin sitten ottamaan kantaa syytökseen. Sitten taas kotiin eikä vaimo keksinyt mitään puhumista :)
Monesti ne oikeat asiat jtka hiertää on niiden mitättömistäkin asioista tulevien riitojen takana. Niinkuin täällä yksi nuori vaimo oli riidellyt miehensä kanssa kun tuo ei osallistunut piparkakkutalon kokoamiseen. Kun ketjua katseli paljastui vaimon turhautuneisuus kun heillä ei ollut mitään yhteistä tekemistä. Eli monestikaan siitä piparkakkumökistä ei kannata riidellä, mutta miten erottaa asiat mökkkiriidan takana ja kuinka nniitä käsitellä? Minä en pitkässä avioliitossa riidellyt, ajattelin, että turhaapa sitä, pidetään suu kiinni. Ero siinä tuli, ei sekään malli toiminut.
On päästy eroon sillä että itse nostaa vähän tasoa. Olen siis mies.
Yksinkertainen ohje. Sanoo oman asiansa korkeintaan 2 kertaa, sen jälkeen jättää toisen suorittamaan yksinpuhelua.
Kaikkein parhaiten homma toimii siten että poistuu ulos ja jos toinen haluaa jatkaa vielä kinaa myöhemmin niin sanoo hänen vuodatukseensa vain että ai jaa tai hmm.
On tärkeää tajuta se että kina ei johda mihinkään ja on siis hyödytöntä eikä ole mieltä jatkaa.
Kannattaa myös päästä eroon siitä ns. viimeisen sanan sanomisesta, koska ei se mene niinkään,ja on vaan tyhmyyttä.