Lue keskustelun säännöt.
Yksin asuminen on vaikeaa.
Avuton idiootti.
20.12.2015 |
Olen asunut yksin jo 15 vuotta, mutta en ole vieläkään täysin varma, että osaanko elää yksin oikein. Koko ajan pitää miettiä, että mitä pitää tehdä, kun elää yksin ja olenko minä varmasti tehnyt kaiken mitä pitää, olenko tehnyt kaiken oikein ja olenko vahingossa jättänyt tekemättä/tehnyt jotain, joka kostautuu tulevaisuudessa ja sitten saan katkerasti katua sitä myöhemmin.
Kommentit (8)
No mikä siinä yksinelämisessä nyt niin dramaattista on, että jotenkin "mokaamalla" tai "väärin tekemällä" asiaa saisi "katkerasti katua myöhemmin"? Itselleni ei tule mieleen yhtäkään sellaista asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä asumisessakin on juttunsa. Tavarat vaihtavat paikkaa ja jos päätät säilyttää jotain, siitä pitää muistaa ilmoittaa kumppanille. Muuten se voi päätyä roskiin tai kierrätykseen tai kaveri syö sen. Joka asumismuodossa on omat ongelmansa.
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä asumisessakin on juttunsa. Tavarat vaihtavat paikkaa ja jos päätät säilyttää jotain, siitä pitää muistaa ilmoittaa kumppanille. Muuten se voi päätyä roskiin tai kierrätykseen tai kaveri syö sen. Joka asumismuodossa on omat ongelmansa.
Toisen kanssa asuminen on minusta varmasti paljon helpompaa kuin yksin asuminen, koska jos asuu vähintään yhden muun ihmisen kanssa yhdessä, niin on ainakin yksi muukin ihminen siinä turvaamassa esimerkiksi, että illalla nukkumaan mennessä ulko-ovi tulee varmasti kiinni, hellan levyt ovat varmasti kiinni ja kun olen asunut muiden kanssa yhdessä, niin esimerkiksi juuri nukkumaan meno on paljon helpompaa kuin yksin asuessa. Onneksi olenkin ensi vuonna muuttamassa 8-10 ihmisen kanssa samaan asuntoon asumaan. Silloin ei tarvitse sitten edes tehdä niin paljon kotitöitä kuten nyt. Nyt kun yritän esimerkiksi siivota, niin koti on yhä usein todella likainen ja sekaisin monen tunnin siivoamisen jälkeen.
Mä olen asunut vain yksin tai kahden lapseni kanssa, eli siis silti ainoana aikusena talossa. Musta tää on ihanaa :) MINÄ saan päättää mitä ruokaa meillä syödään, MINÄ saan päättää moneenko kategoriaan pyykit lajitellaan, MINÄ saan päättää miten talouden rahat käytetään (tietysti rajoituksena se että vuokra, laskut, ruuat, vaatteet yms pakolliset maksetaan ensin), MINÄ päätän millainen sisustus meillä on, MINÄ päätän onko meillä muovikuusi vai oikea kuusi, MINÄ päätän milloin meillä siivotaan ja kuinka tarkkaan. Mun ei tarvitse tehdä mitään kompromisseja minkään suhteen, paitsi tietysti sitten kun lapsi kasvaa sen verran isommaksi että saa osallistua päätöksen tekoon. En oikein ymmärrä mitä noi asiat on mitä pelkäät unohtaneesi tehdä... imurin pölypussi pitää vaihtaa välillä ja pyykkikoneen nukkasihti putsata. Ne muistaa tehdä viimeistään silloin kun laite toimii huonosti. Sulakkeet/lamput jne pitää vaihtaa kun ne palavat loppuun mutta sitäkään ei oikein voi unohtaa. Ruokaa voi unohtaa tehdä (varsinkin jos ei ole lasta) mutta sen virheen muistaa kyllä aika nopeasti korjata kun alkaa nälkä kurnia.. Laskut voi unohtaa maksaa mutta niistä kyllä muistutellaan joten pahin kärsimys niiden unohtamisesta on 5e muistutusmaksu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä asumisessakin on juttunsa. Tavarat vaihtavat paikkaa ja jos päätät säilyttää jotain, siitä pitää muistaa ilmoittaa kumppanille. Muuten se voi päätyä roskiin tai kierrätykseen tai kaveri syö sen. Joka asumismuodossa on omat ongelmansa.
Toisen kanssa asuminen on minusta varmasti paljon helpompaa kuin yksin asuminen, koska jos asuu vähintään yhden muun ihmisen kanssa yhdessä, niin on ainakin yksi muukin ihminen siinä turvaamassa esimerkiksi, että illalla nukkumaan mennessä ulko-ovi tulee varmasti kiinni, hellan levyt ovat varmasti kiinni ja kun olen asunut muiden kanssa yhdessä, niin esimerkiksi juuri nukkumaan meno on paljon helpompaa kuin yksin asuessa. Onneksi olenkin ensi vuonna muuttamassa 8-10 ihmisen kanssa samaan asuntoon asumaan. Silloin ei tarvitse sitten edes tehdä niin paljon kotitöitä kuten nyt. Nyt kun yritän esimerkiksi siivota, niin koti on yhä usein todella likainen ja sekaisin monen tunnin siivoamisen jälkeen.
Tai sitten se toinen käy vielä heittämässä koiraa ulos ja unohtaa laittaa oven kiinni, keittää vielä teeveden ja jättää lieden päälle, tulee myöhemmin nukkumaan ja kolistelee herättäen, ei siivoa omia jälkiään, joten omiesi lisäksi siivoat ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä asumisessakin on juttunsa. Tavarat vaihtavat paikkaa ja jos päätät säilyttää jotain, siitä pitää muistaa ilmoittaa kumppanille. Muuten se voi päätyä roskiin tai kierrätykseen tai kaveri syö sen. Joka asumismuodossa on omat ongelmansa.
Toisen kanssa asuminen on minusta varmasti paljon helpompaa kuin yksin asuminen, koska jos asuu vähintään yhden muun ihmisen kanssa yhdessä, niin on ainakin yksi muukin ihminen siinä turvaamassa esimerkiksi, että illalla nukkumaan mennessä ulko-ovi tulee varmasti kiinni, hellan levyt ovat varmasti kiinni ja kun olen asunut muiden kanssa yhdessä, niin esimerkiksi juuri nukkumaan meno on paljon helpompaa kuin yksin asuessa. Onneksi olenkin ensi vuonna muuttamassa 8-10 ihmisen kanssa samaan asuntoon asumaan. Silloin ei tarvitse sitten edes tehdä niin paljon kotitöitä kuten nyt. Nyt kun yritän esimerkiksi siivota, niin koti on yhä usein todella likainen ja sekaisin monen tunnin siivoamisen jälkeen.
Mitä?! Asut yksin, ja kämppä on likainen siivoamisen jälkeen? Mitä sä tarkoitat? Ja sittenhän sun pitää olla huolissasi siitä, että ne toiset jättää hellan levyjä päälle ja ovia auki. En tajua sua yhtään.
Onko tämä sama porvoolainen, joka saa migreenin kynttilän valosta, saa paniikkikohtauksia ja itkee kuralätäkössä?
Älä mieti liikaa!