Mitä ajatuksia herättää ihminen, joka ei halua naimisiin, lapsia, omakotitaloa tms?

Ajattelen, että fiksu ihminen.

tulee mieleen että kaunis ilma tänään

Ei mene massan mukana, osaa ajatella omilla aivoilla.

Eiköhän tuo ole enemmänkin sääntö kuin poikkeus parikymppisillä, ettei tuommoisia asioita halua.

Ja miksi pitäisi myöhemminkään HALUTA? Eiköhän noita tule tehneeksi ihan muuten vaan. En minä ainakaan valitsemalla valinnut pysyä jo 24. vuotta samassa työpaikassa, ei vaan ole tän alan töitä oikein muualla...

Toisaalta, jos joku pitää itseisarvona vielä aikuisenakin kammota lapsia, avioliittoa ja autoa jne., niin se on vähän hoopoa. Mikä ideologia siinä on takana ja miksi ko. henkilö kuvittelee sellaisten seikkojen inhoamisen olevan jotenkin tärkeää?

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo ole enemmänkin sääntö kuin poikkeus parikymppisillä, ettei tuommoisia asioita halua.

Ja miksi pitäisi myöhemminkään HALUTA? Eiköhän noita tule tehneeksi ihan muuten vaan. En minä ainakaan valitsemalla valinnut pysyä jo 24. vuotta samassa työpaikassa, ei vaan ole tän alan töitä oikein muualla...

Toisaalta, jos joku pitää itseisarvona vielä aikuisenakin kammota lapsia, avioliittoa ja autoa jne., niin se on vähän hoopoa. Mikä ideologia siinä on takana ja miksi ko. henkilö kuvittelee sellaisten seikkojen inhoamisen olevan jotenkin tärkeää?

Tuota, minä en halua enkä ole tähän ikääni (61) mennessä koskaan halunnut yhtään noista asioista. Mutta en niitä mitenkään kammoa enkä edes pidä haluamattomuuttani itseisarvona. Ihmiset kai voivat vapaasti haluta eri asioita, eikä siinä pitäisi olla mitään kummallista. Eikö olisi oudompaa, jos kaikki tahtoisivat täsmälleen samaa elämältään?

Ei mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta kyselen. Mitä ajatuksia herättää ihminen, joka ei koskaan halua avioitua, ei lapsia, omakotitaloa, autoa, lemmikkieläimiä tai työskennellä samassa paikassa koko elämäänsä?

Autoa lukuunottamatta (auto on jees!) voisi olla minä. Erityisesti en halua avioon (mitä paskaa byrokratiaa) enkä lemmikkieläimiä (VIHAAN ELÄIMIÄ!!!!). Muut on vähän näää, mut ei ainakaan aiheuta mitään tunnekuohuja.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo ole enemmänkin sääntö kuin poikkeus parikymppisillä, ettei tuommoisia asioita halua.

Ja miksi pitäisi myöhemminkään HALUTA? Eiköhän noita tule tehneeksi ihan muuten vaan. En minä ainakaan valitsemalla valinnut pysyä jo 24. vuotta samassa työpaikassa, ei vaan ole tän alan töitä oikein muualla...

Toisaalta, jos joku pitää itseisarvona vielä aikuisenakin kammota lapsia, avioliittoa ja autoa jne., niin se on vähän hoopoa. Mikä ideologia siinä on takana ja miksi ko. henkilö kuvittelee sellaisten seikkojen inhoamisen olevan jotenkin tärkeää?

Se, että jotain asioita ei halua, ei tarkoita että kammoaa ja inhoaa niitä. Esimerkki helsinkiläisille homoille voi olla yksinkertaisempaa olla haluamatta lapsia, avioliittoa ja autoa kuin haluta niitä väkisin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö olisi oudompaa, jos kaikki tahtoisivat täsmälleen samaa elämältään?

Niinhän suurin osa haluaakin ja se onkin outoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo ole enemmänkin sääntö kuin poikkeus parikymppisillä, ettei tuommoisia asioita halua.

Ja miksi pitäisi myöhemminkään HALUTA? Eiköhän noita tule tehneeksi ihan muuten vaan. En minä ainakaan valitsemalla valinnut pysyä jo 24. vuotta samassa työpaikassa, ei vaan ole tän alan töitä oikein muualla...

Toisaalta, jos joku pitää itseisarvona vielä aikuisenakin kammota lapsia, avioliittoa ja autoa jne., niin se on vähän hoopoa. Mikä ideologia siinä on takana ja miksi ko. henkilö kuvittelee sellaisten seikkojen inhoamisen olevan jotenkin tärkeää?

Tuota, minä en halua enkä ole tähän ikääni (61) mennessä koskaan halunnut yhtään noista asioista. Mutta en niitä mitenkään kammoa enkä edes pidä haluamattomuuttani itseisarvona. Ihmiset kai voivat vapaasti haluta eri asioita, eikä siinä pitäisi olla mitään kummallista. Eikö olisi oudompaa, jos kaikki tahtoisivat täsmälleen samaa elämältään?

Totta kai jokainen saa haluta mitä tahansa, joka ei haittaa muiden oikeutta haluta.

Minähän en puhunut siitä, mitä sinä tarkoit, vaan puhuin juuri itsetarkoituksellisesta "hyi, minä en KOSKAAN voisi mennä naimisiin, hankkia lapsia, autoa ja omakotitaloa, koska...."

Tuollaisiin ehdottomuuksiin kun liittyy vahvoja ennakkoluuloja, joissa ko. seikkoihin yhdistetään negatiivisia yleistyksiä tyyliin "on keskiluokkaista ja huonoa makua haluta tuota"

On siten eri asia ajatella vaikka että tykkään mieluummin asua pienessä ja näppärässä kerrostaloasunnossa kaupungin keskustassa. Tai että en halua autoa, koska pelkään ajamista tai koska vastustan yksityisautoilua ympäristösyistä.

Lapsellinen, kypsymätön, trauman kokenut, tietämätön. Tai sitten jotenkin niin epätasapainoinen ja tietoinen siitä, jolloin on parempi ettei hankikaan lapsia.

Eipä mitään, olen itse samanlainen paitsi että autoa olen tykännyt aina pitää. Mutta joo, omistusasuntoa en ole halunnut, en miestä, en lapsia, en lemmikeitä - haluan olla vapaa ja itsenäinen. Ikää jo 41 joten mitään nuoruuden haihatusta tämä ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta kyselen. Mitä ajatuksia herättää ihminen, joka ei koskaan halua avioitua, ei lapsia, omakotitaloa, autoa, lemmikkieläimiä tai työskennellä samassa paikassa koko elämäänsä?

Ajattelen, että hän on moderni ja korkeasti koulutettu kaupunkilainen.

Kuten itsekin. Arvioidun vain, koska valtion lakien vuoksi se tuo turvaa ja veroetuja. Lapsia suunnittelen lähitulevaisuudelle. Asun metropolissa, jossa keskustan omakotitalot maksavat jopa kymmeniä miljoonia, sitäpaitsi kerrostalossa asuminen on helpompaa ja ekologisempaa. Auto on täysin turha isossa kaupungissa. En pystyisi huolehtimaan lemmikeistä töiden, harrastusten ja lomamatkojen takia. Ainoa järkevä syy pysyä samassa työpaikassa koko uran ajan on selvä ja nopea kehitys kohti huippua. Suurimmalle osalle ylennykset ja suuret palkankorotukset on helpompi saavuttaa firmoja muutaman vuoden välein vaihtamalla.

Luulen, että pohjimmiltaan kaikki kaipaavat parisuhdetta eli pidemmällä tähtäimellä avioliittoa. Lisäksi lasten haluaminen on niin sisäänkirjoitettu ihmiseen, että tuntuu hölmöltä väittää, ettei niitä haluaisi. Siksihän ihmiset ottavat lemmikkejäkin - parisuhdetta ja lapsia korvaamaan. Tai muuta tyhjiötä. Ymmärrän, ettet jossain suuressa kaupungissa ole välttämättä suurta tarvetta omakotitalolle ja autolle, mutta myönnä pois - ottaisit kyllä jos tarjottaisiin!

Ajattelen, että jokainen tekee itse omat valintansa.

Harva ihminen omaa tulevaisuuttaan noin tarkasti edes miettii.

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalle osalle ylennykset ja suuret palkankorotukset on helpompi saavuttaa firmoja muutaman vuoden välein vaihtamalla.

Entä jollei haaveile niistäkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö olisi oudompaa, jos kaikki tahtoisivat täsmälleen samaa elämältään?

 

Niinhän suurin osa haluaakin ja se onkin outoa.

Mitä outoa siinä on? Elukka se ihminenkin on ja lisääntyminen on kaikkien elukoiden lajityypillinen piirre. Oudompaa on haluta olla lisääntymättä. Ihmiset myöskin yleensä haluavat omaa rauhaa ja riittävästi tilaa, jolloin omakotitalo on se ideaali. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö olisi oudompaa, jos kaikki tahtoisivat täsmälleen samaa elämältään?

 

Niinhän suurin osa haluaakin ja se onkin outoa.

Mitä outoa siinä on? Elukka se ihminenkin on ja lisääntyminen on kaikkien elukoiden lajityypillinen piirre. Oudompaa on haluta olla lisääntymättä. Ihmiset myöskin yleensä haluavat omaa rauhaa ja riittävästi tilaa, jolloin omakotitalo on se ideaali. Jne.

Ole sinä sitten elukka ja hanki vaikka 12 lasta. Minä en ole enkä todellakaan halua lisääntyä.

En mitään sen kummempaa kuin sellaisesta ihmisestä joka niitä haluaa. Pitäisikö ajatella jotain erikoista?

Mä en ikinä haluaisi omakotitaloa. Muut asiat on jo hoidettu. Terveisiä Töölöstä.