Kummallakin lapsella vaikea vaihe meneillään
Tai mää ainakin kovasti toivon että nämä on vaiheita vaan :D
3-vuotias kiukuttelee KAIKESTA. Tämä alkoi nelisen kuukautta sitten.
Sukka hieman rutussa - itkupotkuraivari.
Laitetaan hänelle pinni "väärin" päähän - itkupotkuraivari.
Pitää syödä lautanen tyhjäksi -itkupotkuraivari.
Ei tarvitse syödä lautasta tyhjäksi -itkupotkuraivari (koska yhtäkkiä HALUAA syödä ruoan kokonaan, vaikkei siitä pidäkään)
Kiukuttelee vain minulle ja isälleen, muut niin kehuvat kuinka kiltti tyttö meillä on.
Kerhostakin hoitajat juuri kertoivat kuinka nätisti osaa ottaa kaikki huomioon leikeissä ja on aina iloisella mielellä. Mutta eikös sen näin pidä mennäkin, kotona puretaan aggressiot ulos? :D
Lisäksi meillä on ihastuttava vauva, joka hoksasi tuossa muutama viikko sitten että päikkärit on nössöille. Yöllä kyllä nukutaan erittäin hyvin, mutta päiväsaikaan silmät ummistuu max 30 min ajaksi. Ja myös tuli valaistuminen sen asian suhteen että tylsähän se on hereillä ollessa olla missään muualla kun äidin tai isin sylissä. Sylitellessä meillä on maailman iloisin ja tyytyväisin vauva, mutta auta armias jos asetetaan hänet hetkeksi sitteriin tai lattialle. Pieni herra huutaa siihen malliin että huolestuttaa naapureiden puolesta. Viihtyy kyllä siis sitterissä tai lattialla kunhan joku on ihan hänen vieressään, antamassa 100% huomiota. Rakastavaa isosiskoa ei tähän hommaan voi värvätä, hänellä kun meinaa olla hiukkasen aggressiivinen asenne pikkuveljeä kohtaan.
Kiitos, oli pakko vähän purkaa. Hyvää joulua kaikille!
Kommentit (7)
Oi! Muistan tuon vaiheen kymmenisen vuotta sitten. Olihan se ihan järkyttävän raskasta, mutta ohimenevää kuitenkin. Voimia ja hyvät joulut sinnekin!
Vierailija kirjoitti:
Alkoiko esikoisen kiukuttele silloin kun nuorempi syntyi? Tsemppiä!
Itse asiassa jo noin kuukautta aiemmin. Mutta lisämausteeksi mukaan tuli sitten mustasukkaisuutta kun pikkuveli saapui maailmaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Oi! Muistan tuon vaiheen kymmenisen vuotta sitten. Olihan se ihan järkyttävän raskasta, mutta ohimenevää kuitenkin. Voimia ja hyvät joulut sinnekin!
Sitä ohimenevyyttä odotellessa :D Kiitos! Ap
Meillä taasen on viehko esiteini-ikäinen... muistuttaa jossain määrin 3 v. itseään :)
Uhmaikä esikoisella ja eroahdistusvaihe vauvalla. Kuulostaa tutulta. Onneksi meillä on tuosta ajasta jo neljä vuotta. Tsemppiä!
Noita hankalia ikiä on lapsuus täynnä.
Meillä on kohta kolmevuotias tahtoikäinen, eli meillä on kuopuksen kanssa tuo sama kuin sinulla esikoisen kanssa.
Esikoinen taas on kuusivuotias, joka on tietynlaisessa murrosiässä, koska hän haluaisi olla sekä pieni lapsi että iso lapsi. Pieni silloin kun jokin vastuutehtävä (kotityöt, kotitehtävät) painaa, iso muulloin. Oma terkkari sitä sanoi, että kuusivuotias elää omanlaistaan murrosta, mutta tämän jälkeen pitäisi mennä hetki ennen kuin seuraava hankala ikä on ja se onkin sitten se varsinainen murrosikä.
kyllä se siitä helpottuu, kunnes taas hetkeksi vaikeutuu. Sitten se taas helpottaa. =)
Alkoiko esikoisen kiukuttele silloin kun nuorempi syntyi? Tsemppiä!