Kun olette masentunut
Kommentit (13)
Luultavasti ei mitään, tuskin huomasivat sitä...
En tunne ystäviänne, joten en osaa sanoa. En myöskään usko että he tietäisivät, milloin olen masentunut.
Hieman outo aloitus.
Vierailija kirjoitti:
mitä ystäväni tekevät?
Känny teki taasen omiaan, eli mitä teidän ystävänne tekisivät jos huomaavat teidän olevan masentunut?
Yksi pyysi minua viikottain lenkille. Joskus jaksoin, yleensä en. Sitten kun lenkkeilimme, menimme aina jotain pari tuntia ja puhuimme.
Muut ystävät jättivät oman onnensa nojaan. Yksi sanoi joskus myöhemmin, että hän ajatteli minun ottavan yhteyttä sitten kun voin paremmin.
Eli kelpasin vain iloisena ja touhukaana, en väsähtäneenä. Kyllä loukkasi ja loukkaa edelleen, ei edes sen vertaa välittänyt että olisi viestin laittanut ja kysynyt vointia. Ei mitään.
Yrittäisivät juottaa humalaan ja viedä baariin hakeen panoseuraa
Vierailija kirjoitti:
mitä ystäväni tekevät?
😨
Katosivat yksi kerrallaan.
Minua ei kutsuttu polttareihin, häihin, ristiäisiin jne.
Minulle ystävyys on ystävyyttä ajasta riippumatta.
Huomaan, että monille se on sitä kenen kanssa juuri sillä hetkellä sattuu olemaan yhteyksissä.
No onneksi on sentään veli ja sisko joiden ystävyys ei lopu millloinkaan!
Oottavat että otan yhteyttä. Muuten ei kuulu mitään. Varmaan sama sunkin kavereilla.
Kato kun ei enää jaksa olla se olkapää, niin ei käyttöä ole.
No onneksi on sentään veli ja sisko joiden ystävyys ei lopu millloinkaan!
Kade oon
Minä en ole koskaan rutissut masennuksesta ystävilleni, joskin tapailut ovat harventunteet, kun en jaksa.
Olen itse kamala ystävä masentuneena. Ei-masentuneena olen lievästi itsekäs, masentuneena ei toiset voisi vähempää kiinnostaa.
Ai minun ystäväni kun mä olen masentunut?
En kehdannut kuormittaa heitä ja he antoivat minun olla. En kuullut heistä enää. Ei se minua haitannut. Kai koinkin, että olin olemassa heille vain viihdytystä ajatellen enkä itsekään jaksaisi tottapuhuen tukea toisia.