Lue keskustelun säännöt.
Kuolevatko joidenkin tunteet erotessa?
20.12.2015 |
Olen nelikymppinen eroava mies. Ero ottaa koville. Ensimmäinen viikko meni teeskennellyn reippauden saattelemana, mutta sitten tuli romahdus. Nyt eropäätöksestämme on kulunut kaksi kuukautta. Edelleen kärsin pahasta unettomuudesta ja satunnaisista myrskyisistä itkukohtauksista. Kurjimmalta minusta tuntuu se, että vaikka rakkaus vaikutti kuolleen eikä minun ja vaimoni välillä ollut enää yhteyttä, niin silti olisin halunnut pitää vaimostani huolta samalla tavalla kuin läheisistä ihmisistä pidetään.
Pahalta tuntuu myös se, että vaimoni ei ole halunnut käsitellä eroamme. Hän ei halunnut terapiaan eikä ole tahtonut käydä keskusteluja. Minä olen purkanut itseäni kirjoittamalla. Olen takonut kymmeniä sivuja tunteistani ja suhteestamme. Kirjoittamani vaimoni on tahtonut lukea, mutta itse hän ei puhu.
Tuntuu kummalliselta, kuinka viilipyttymäinen, rationaalinen ja tasapainoinen vaimoni ulkoisesti on. Hän käyttäytyy kohteliaasti ja vakaasti, kohtelee minua kunnioittavasti ja pyrkii kaikessa yhteistyöhön. Esimerkiksi lapsista ei ole syntynyt minkäänlaista kärhämää, vaan olemme sopineet asiat hyvässä hengessä aidosti neuvotellen.
Minä sen sijaan olen vieläkin satunnaisesti kaaoksessa, jossa kaikki on yhtä sumua. Viime aikoina on kylläkin tullut rauhallisempiakin hetkiä, seesteisiä hetkiä, joissa sisimmässä on rauha. Joskus minusta tuntuu, että minun pitäisi kerätä itseni lastenkin tähden ja käyttäytyä aikuismaisemmin, mutta kun eivät nämä tunteet mene ohi. En tiedä, kuinka vaimoni tunteensa hallitsee, vai onko vain niin, että joidenkin tunteet kuolevat erotessa?
Kommentit (11)
Joidenkin tunteet tulevat viivellä. Se ettei vaimosi halua puhua, viittaa siihen, ettei halua kohdata ja käsitellä tunteitaan. Tämä on ehkä hänen tapansa selvitä suurta stressiä aiheittavasta tilanteesta. Työntää tunteet sivuun, jotta pystyy toimimaan rationaalisesti ja hoitamaan käytännön asiat. Romahdus voi seurata myöhemmin.
Asiaan saattaa vaikuttaa myös eronne syy. Liittyykö siihen kolmansia osapuolia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiaan saattaa vaikuttaa myös eronne syy. Liittyykö siihen kolmansia osapuolia?
Ei liity. Yhteiselomme ei myöskään ole ollut riitaisaa tai erityisen kielteistä. Yhteyden puute on kuitenkin ollut huomattava, ja sen myötä on kadonnut yhteinen tekeminenkin.
Ehdotin vaimolleni pariterapiaa jo puolitoista vuotta sitten ennen kuin ero oli otettu puheeksi, mutta hän ei sinne tahtonut.
Kumman aloitteesta eropäätökseen päädyttiin?
Vierailija kirjoitti:
Kumman aloitteesta eropäätökseen päädyttiin?
No eiköhän tuo ap:n ekasta viestistä selviä.
Vierailija kirjoitti:
Kumman aloitteesta eropäätökseen päädyttiin?
Aloite oli vaimoni, mutta en minä mitenkään vastaan pannut. Koska vaimoni ei tahtonyt yrittää tietoisesti suhdettamme kehittää, niin katsoin, että päätään on turha hakata seinään. Jos kuihtuneeseen suhteeseen ei hae apua ja uusia toimintamalleja, jotka vaikuttavat tunteisiin, niin mihinkäs mikään muuttuisi.
Ei suhde yrittämällä parane. Kyllä sen ylläpitoon täytyy etsiä uusia välineitä ja tuoda uusia toimintamalleja, jotta sen saisi toimimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-vaimosi on varmaan käsitellyt asiaa jo ollessanne vielä yhdessä jos hänen suunnalta aloite erolle tuli.
Itse olen eronnut puolisen vuotta sitten ja eron jälkeen oli lähinnä helpottunut olo. Ennen eropäätöstä tuli itkettyä ja mietittyä kaikkea. Koin käsitelleeni asian jo silloin.
Erostani on jo kolmisen vuotta. Olimme pitkään naimisissa, halusin erota. Lapset jo aikuisia. Ystävälliset välit.Tapaan vieläkin ex-miestäni esm. lapsien luona. Kadun eroani ja haluaisin yrittää uudelleen, mutta en löydä sanoja tai tapaa miten toisin sen julki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ex-vaimosi on varmaan käsitellyt asiaa jo ollessanne vielä yhdessä jos hänen suunnalta aloite erolle tuli.
Monien on vaikea käsitellä eroa etukäteen. Takaumat saattavat tulla vuosien viiveellä.
Usein eroon liittyy henkilökohtainen kriisi, uuden elämänsuunnan etsintä. Silloin erotaan. Kun elämää on eron jälkeen jonkin aikaa eletty, saattaa eroaja huomatakin, ettei ongelma ollut parisuhde vaan elämä yleensä.
Siksi erot olisi hyvä aina käsitellä perinpohjaisesti. Jos erolla hakee pääsyä pois epämääräisestä tunteesta, niin välttämättä ei edes tiedä, miksi eroaa, vaikka kuvitteleekin eroavansa.
Kannattaa ainakin kysyä itseltään nämä kysymykset.
-Miksi haluan lähteä pois tästä pitkästä suhteesta (listaa syyt)?
-Olenko onnellinen elämässäni yleisesti, mitä elämästäni puuttuu?
-Kuinka nyt esiin nousseet ongelmat ratkeavat mahdollisessa seuraavassa pitkässä suhteessa? Kuinka niiden kehittyminen estetään?
Ap, vaikutat fiksulta mieheltä. Sinä selviät tästä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimosi ei tunteile, koska hän on käsitellyt eroa kaikessa hiljaisuudessa jo pitkään. Ehkä vuosiakin. Hän on luultavasti elänyt melko pitkään kanssasi haluamatta olla kanssasi. Ottanut asian esille vasta siinä vaiheessa, kun on omat tunteensa ehtinyt jo kuopata. Ei hän todellakaan ottanut eroa esille siinä vaiheessa, kun jotain alkoi mennä pieleen. Näin naiset eroavat, eivät hetken mielijohteesta.
Sama kokemus kuin ap:lla sillä erolla, että minä olen nainen ja se hillitty ja hallittu on mies.