Miten lukio voi olla jollekin rankka

Minun mielestäni lukioaika oli rankka. Piti lukea ja opetella kaikkea sellaista, mikä ei kiinnostanut pätkän vertaa. Sain tosi hyvän lukiotodistuksen.

Koin korkeakoulussa opiskelun helpompana. Kaikki opinnot liittyivät omaan alaan, eikä turhia nippelitiedon opintoja ollut yhtä paljon kuin lukiossa.

No, minäkin pärjäsin lukiossa vähällä ja kirjoitin een ja ällän paperit ilman älytöntä pakertamista, mutta ymmärrän hyvin miten joillekin lukio oli rankkaa, kun tekivät kaiken liian tunnollisesti ja lukivat tiettyjä aineita. Meillä ainakin läksyjä annettiin aikanaan ihan älyttömästi, ja tunnollisimmat tekivät niitä aina tuntikausia koulun jälkeen. Osa ahnehti itselleen ihan liikaa kursseja ja sivuaktiviteetteja, esim. pitkä fysiikka, pitkä matikka, pitkä kemia ja kaksi A-kieltä, lisäksi koulun lehden toimittaminen jne. Se on vähän eri juttu kuin jos tekee vain minimikurssit, lyhyen matikan ja kirjoittaa terveystiedon, keskipitkän ruotsin, lyhyen matikan ja äikän. Lukion työmäärä riippuu muutenkin todella paljon ainevalinnoista.

Eikä kaikille opiskelu muutenkaan ole yhtä helppoa kuin toisille, osa tarvitsee oppimiseen enemmän aikaa, jollain saattaa olla lukihäiriö, ei kaikki ole yhtä fiksuja tai lahjakkaita, tai vaikka olisivatkin niin osa tarvitsee vain enemmän aikaa.

Suomalainen lukio on yhtä helppo kuin lastentarha. Kokemusta neljästä eri maasta ja niiden koulusysteemeistä, joten tiedän mistä puhun. Suomilukio ei valmista lainkaan vaativiin akateemisiin opintoihin.

Onhan se rankkaa. Ainakin minun aikanani 2000-l alussa suuri osa lukiolaisista kävi samalla töissä toiselta vuosikurssilta alkaen ja teki siis ympäri lukuvuoden 50-70-tuntista työ-opiskeluviikkoa (jossa vasta pelkät läsnäolot, ei lukemista ja kotitehtäviä yms). Kyllä vähemmästäkin uupuu.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se rankkaa. Ainakin minun aikanani 2000-l alussa suuri osa lukiolaisista kävi samalla töissä toiselta vuosikurssilta alkaen ja teki siis ympäri lukuvuoden 50-70-tuntista työ-opiskeluviikkoa (jossa vasta pelkät läsnäolot, ei lukemista ja kotitehtäviä yms). Kyllä vähemmästäkin uupuu.

Ja tämä Helsingissä. Kyseessä oli erikoislukio, jonne opiskelijoita tuli ympäri Suomea ja lähialueiltakin perheistä, joista ei jaettu rahaa ilmaiseksi, ja siksi töissä oli käytävä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Koin yläasteen pänttäyksen rankempana. Lukiossa selvisi sillä, että kuunteli tunneilla ja luki koealueet kerran. Hyvällä keskiarvolla ja ylppärituloksilla valmistuin - ilman stressiä.

Mitä ainevalintoja sinulla oli?

Pitkä matematiikka, fysiikka, kemia?

Lukio on pääasiassa juuri niin rankkaa mitä oma kapasiteetti on - tiedän hyvin pitkänkin matematiikan valinneita, joille ei voi sanoa olleen sen vaikeuden taakka tai suuri stressinaihe.

Minun valintani kohdistuivat kolmeen eri kieleen, yhteen reaaliaineeseen ja lyhyeen matematiikkaan. Katsoin ne relevanteiksi jatko-opintojeni kannalta.

 

:)

No ei ihme, jos tuntui rennolle.

 

Höpön löpön :) Tuo on katkeraa ja todella omituista yrittää lytätä toisen kokemuksia lukion helppoudesta ainevalintojen perusteella.

Jos tuo ainevalintayhdistelmä olisi kaikille helppo ja rento, miten ihmeessä sitten niin harva valmistuu 9,3 keskiarvolla ja E:n papereilla juuri lukematta ja stressaamatta?

Ap:n aloitus ei siis mielestäsi ollut lyttäävä :D

"Miten lukio voi olla jollekin rankka"

Vierailija kirjoitti:

Ja minulla oli siis ainevalintoina pitkä matikka, fysiikka, kemia ja fysiikka. Näissä aineissa kaikista kursseista vähintään arvosana 9 (okei, yhdestä fysiikan kurssista tuli 8).

-ap

Äitini on pitkän matikan, kemian ja fysiikan opettaja ja hän sano, että hyvänkin oppilaan pitää tehdä kovasti töitä selvitäkseen hyvillä arvosanoilla noista aineista. Ellei ole Einstein. Lusmuilemalla ei noissa aineissa pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja minulla oli siis ainevalintoina pitkä matikka, fysiikka, kemia ja fysiikka. Näissä aineissa kaikista kursseista vähintään arvosana 9 (okei, yhdestä fysiikan kurssista tuli 8).

-ap

Äitini on pitkän matikan, kemian ja fysiikan opettaja ja hän sano, että hyvänkin oppilaan pitää tehdä kovasti töitä selvitäkseen hyvillä arvosanoilla noista aineista. Ellei ole Einstein. Lusmuilemalla ei noissa aineissa pärjää.

Ap ei ole nero vaan trolli, jolle kaikki on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen lukio on yhtä helppo kuin lastentarha. Kokemusta neljästä eri maasta ja niiden koulusysteemeistä, joten tiedän mistä puhun. Suomilukio ei valmista lainkaan vaativiin akateemisiin opintoihin.

Tämä on niin totta! Suomalaisen lukion vaatimustaso on onneton, eikä siellä opeteta lainkaan tutkivaan ja loogiseen opiskeluun. Siksi suomalaisnuoret saavat niin kehnon pohjan yliopisto-opintoihin ja siksi suomalaisilta menee yhden hikisen maisterin tutkinnon suorittamiseen järjettömän pitkä aika 4-5 vuotta. Itsenäisyyttä suomalainen lukio ei opeta lainkaan, valitettavasti, puhumattakaan omien opintojen hallinnasta. Voisi sanoa, että lahjakkaimmat nuoret menestyvät opinnoissaan lukiosta huolimatta eikä sen ansiosta.

Vierailija kirjoitti:

No, minäkin pärjäsin lukiossa vähällä ja kirjoitin een ja ällän paperit ilman älytöntä pakertamista, mutta ymmärrän hyvin miten joillekin lukio oli rankkaa, kun tekivät kaiken liian tunnollisesti ja lukivat tiettyjä aineita. Meillä ainakin läksyjä annettiin aikanaan ihan älyttömästi, ja tunnollisimmat tekivät niitä aina tuntikausia koulun jälkeen. Osa ahnehti itselleen ihan liikaa kursseja ja sivuaktiviteetteja, esim. pitkä fysiikka, pitkä matikka, pitkä kemia ja kaksi A-kieltä, lisäksi koulun lehden toimittaminen jne. Se on vähän eri juttu kuin jos tekee vain minimikurssit, lyhyen matikan ja kirjoittaa terveystiedon, keskipitkän ruotsin, lyhyen matikan ja äikän. Lukion työmäärä riippuu muutenkin todella paljon ainevalinnoista.

 

Eikä kaikille opiskelu muutenkaan ole yhtä helppoa kuin toisille, osa tarvitsee oppimiseen enemmän aikaa, jollain saattaa olla lukihäiriö, ei kaikki ole yhtä fiksuja tai lahjakkaita, tai vaikka olisivatkin niin osa tarvitsee vain enemmän aikaa.

Mitä ihmettä joku lukihäiriöinen edes tekee lukiossa???? Erityisnuorten tai vammaisten paikka on amiksessa tai erityisammattikouluissa.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä tuntuu, etten tehnyt lukio-aikaan juuri mitään. Todella rentoo aikaa, monet kaverit muistelee samalla tavalla. Ja sain vielä todella hyviä numeroita (niinkuin moni kavereistanikin).

Tuntuu oudolta lukee kun lukiolaiset tilittää, kuinka on rankkaa... En oikeasti ymmärrä. Täytyy kyllä sanoa, että jätin suuren osan läksyistä tekemättä tai tein hutaisten.

Kirjoituksestasi päätellen on vaikea päätyä siihen että olisit niin fiksu että olisit sen takia selvittänyt lukion helposti. 

Ajatellaan etttä liittelisit lukion helppoutta. Sitten jää kuitenkin vielä tuo että mainitset että et ymmärrä.

Jotenkin hassua,että täällä ollaan sitä mieltä että hissa/uskonto/psyka yms. sellaiset  ja kielet on jotain leikintekoa, ja luonnontieteelliset aineet vaikeeta. Mulla oli pitkä matikka ja fysiikka, enkä muista ponnistelleeni ihan hirveästi hyvien arvosanojen eteen. Historia ja kielet oli sitten ihan yhtä helvettiä ja lukio olisi ollut varmasti rankka, jos olisin niihin panostanut.

Nykyään on tosiaan moni lukiolainen töissä. Itsekin menin melkein joka päivä 16.-19-30 töihin, ja viikonloppujakin olin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Koin yläasteen pänttäyksen rankempana. Lukiossa selvisi sillä, että kuunteli tunneilla ja luki koealueet kerran. Hyvällä keskiarvolla ja ylppärituloksilla valmistuin - ilman stressiä.

Mitä ainevalintoja sinulla oli?

Pitkä matematiikka, fysiikka, kemia?

Lukio on pääasiassa juuri niin rankkaa mitä oma kapasiteetti on - tiedän hyvin pitkänkin matematiikan valinneita, joille ei voi sanoa olleen sen vaikeuden taakka tai suuri stressinaihe.

Minun valintani kohdistuivat kolmeen eri kieleen, yhteen reaaliaineeseen ja lyhyeen matematiikkaan. Katsoin ne relevanteiksi jatko-opintojeni kannalta.

 

Matematiikka tosiaan on ala joka tuottaa toisille vaikeuksia ja toisille ei. Itselle ollut aina helppoa ja kirjoitin pisteen päähän M. Paremmille arvosanoille olisi pitänyt tehdä jo töitä arvosanan eteen.

Katsos me ihmiset ollaan erilaisia. Mullla meni lukio aivan perseelleen, koska vihasin sitä tapaa, jolla tietoa yritettiin meidän päähän takoa. Asiat kirjoissa oli erittäin ärsyttävästi kerrottu. Sai kaivella sitä ydintä lauseidfen välistä. Opettajat eivät koskaan kertoneet sitä asian tärkeintä pointtia, vaan takerruttiin merkityksettömiin sivuseikkoihin. En myöskään tykännyt, että ympärillä oli koko ajan ihmisiä rykimässä, köhimässä ja hinkkailemassa. Asiat pitää tiivistää ja esittää jo muutenkin sähköisesti ja selkeästi. Orjallinen nippelin pänttääminen, jolla ei ole mitään tekemistä todellisessa ja fyysisessä nykyhetkessä on täydellistä ajanhukkaa. Aina voi lukea internetistä, jos jokin asia kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos koulu tuntuu lukiossa ylitsepääsemättömän raskaalta, niin kannattaa miettiä, että tarvitseeko niitä kaikkia lukemiaan aiheita vai voisiko esim. vaihtaa lyhyeen matematiikkaan ja sitten jättää ns. itselleen vain yleissivistävien kurssien läksyt tekemättä.

Juuri tämä priorisointi olisi tärkeä taito oppia koulussa. Oma koululaiseni on vasta yläasteella, mutta näännyttää välillä itseään liikaakin koulutöillä, koska ei osaa hahmottaa minkä verran annettu tehtävä vaikuttaa arvosanaan ja mikä rooli kyseisellä aineella on isommassa kuvassa. Joskus on kiinni siitäkin, että opettaja ei ole selkeästi antanut ylärajaa laadittavan tekstin laajuudelle. Eihän ole mitään järkeä siinä, että joku kasiluokkalainen kirjoittaa 20-sivuisen tutkielman historiasta, kun muutamakin sivu riittäisi. Jotkut oppilaat vaan ei osaa hahmottaa mikä on järkevä määrä työtä annettuun tehtävään nähden, jos opettaja ei anna selkeitä rajoja. 

Minullekin lukio oli läpihuutojuttu. Kirjoitin silti magnan paperit hutasten (sillon ei ollut E käytössä). Sama omilla lapsilla, jollain tasolla turhautuivat lukiossa, liian helppoa. Nyt ovat jo yliopistoissa ja ammateissa, jotka haastavat. Kai se lukio kuitenkin on paikallaan, mutta ei mikään vaikea useille. Me ollaan niin erilaisia oppijoita ja siihen tulisi kiinnittää huomiota.