Lue keskustelun säännöt.
Olin siskoni valmistujaisjuhlassa amk:ssa. Ihmetytti se, että jotkut valmistuvat eivät olleet viitsineet pukeutua yhtään juhlavammin
19.12.2015 |
Jotkut olivat esimerkiksi tennareissa ja virttyneissä trikoopaidoissa, jotka ainakin omasta mielestäni ovat pelkästään arkipukeutumista. Eikö tosiaan aikuisilla naisilla ole mitään muuta vaatetta? Olen aina kuvitellut, että amk-tutkinnon suorittaminenkin on sellainen saavutus, jota voisi juhlistaa edes hieman arkivaatteista poikkeavalla pukeutumisella, jos sinne juhlaan haluaa osallistua. Jos taas kyse oli siitä, että koko koulu ja tutkinto oli evvk niin miksi sitten vaivautua juhlaan paikalle? Pakkohan sinne ei ole osallistua.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko osallistua, mutta ei se mikään varsinainen juhla ole. Lyhyt puhe ja todistusten jakaminen, lopuksi kahvit. Iso osa porukasta oli piipahtamassa kesken töiden, siksi tilaisuus oli ruokatuntiaikaan. Tutkinto nyt ei varsinainen saavutus liene kenellekään.
Yli kolmen vuoden tutkinto ei ole saavutus? Onko yliopistosta saatu kandi sitten saavutus?
No ei se ole varsinainen saavutus, koska tuosta 3 vuodesta on voinut olla kokopäiväisissä palkkatöissä noin 2 vuotta ja harjoittelussa vuoden. Opinnot on liibalaabaa, läsnäolopakko onneksi olematon. Paljon ryhmätöitä, paljon esseitä. Ei sitä valmistuttuaan oikein edes tajua, että on nyt pätevä.
Ehkä niistä ryhmätöistä ja esseistä saisi enemmän irti jos niihin suhtautuisi muutenkin kuin pakollisena pakkona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko osallistua, mutta ei se mikään varsinainen juhla ole. Lyhyt puhe ja todistusten jakaminen, lopuksi kahvit. Iso osa porukasta oli piipahtamassa kesken töiden, siksi tilaisuus oli ruokatuntiaikaan. Tutkinto nyt ei varsinainen saavutus liene kenellekään.
Yli kolmen vuoden tutkinto ei ole saavutus? Onko yliopistosta saatu kandi sitten saavutus?
No ei se ole varsinainen saavutus, koska tuosta 3 vuodesta on voinut olla kokopäiväisissä palkkatöissä noin 2 vuotta ja harjoittelussa vuoden. Opinnot on liibalaabaa, läsnäolopakko onneksi olematon. Paljon ryhmätöitä, paljon esseitä. Ei sitä valmistuttuaan oikein edes tajua, että on nyt pätevä.
Riippuu varmaan vähän alasta. Meillä ei kyllä olisi kokopäiväinen palkkatyö onnistunut kun ne päivät sai kuluttaa ihan siihen opiskeluun. Läsnäolopakko melkein kaikilla kursseilla ja sen jälkeen kotiin kirjoittamaan raportteja ja tekemään muita tehtäviä. Viikonloppuisin vasta kerkesi töihin. Joten kyllä, itse ainakin pidän saavutuksena ja juhlin. Kun on melkein neljä vuotta opiskellut arkipäivät ja -illat ja viikonloppuisin käynyt töissä niin todellakin ansaitsee olla ylpeä tekemästään työstä ja juhlia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko osallistua, mutta ei se mikään varsinainen juhla ole. Lyhyt puhe ja todistusten jakaminen, lopuksi kahvit. Iso osa porukasta oli piipahtamassa kesken töiden, siksi tilaisuus oli ruokatuntiaikaan. Tutkinto nyt ei varsinainen saavutus liene kenellekään.
Yli kolmen vuoden tutkinto ei ole saavutus? Onko yliopistosta saatu kandi sitten saavutus?
AMK-tutkinto on toki saavutus, mutta minulla on itselläni sekä AMK-tutkinto, että kandintutkinto, eivätkä todellakaan ole verrattavissa keskenään. Yliopiston kandintutkintoon verrattava työmäärä on ehkä n. satakertainen, Amk:ssa pisteitä sai lähes mistä vain ja tenteistä pääsi lukematta läpi.
En minäkään juhlisi mitään pilipalitutkintoa, mitä ihmettelemistä tässä on?
Oikeaa korkeakoulututkintoa jo voi juhlia, kandia vähemmän ja maisteria juhlittaessa pitäisi kyllä laittaa jo puku päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuo juhlan halveksiminen haiskahtaa vähän samalle kuin 60-70-lukujen marxilais-leninismin läpitunkemien nuorten asenne kaikkeen heidän mielestään porvarilliseen hapatukseen. Heillä tosin oli oma poliittinen ideologiansa, tosin varsin pitkälle väärin tulkittu, kun taas näillä nykynuorilla ei ole mitään muuta ideologiaa kuin junttius. Minkä sille taitaa, jos tutkinnon suorittaminen ei merkitse mitään? Mutta kuten sanottu, miksi sitten mennä pilaamaan opiskelukavereidensakin juhlamieli arkisella olemuksellaan. Mieltään voi toki osoittaa, mutta on osattava valita aika paikka oikein; juhla ei ole se paikka, ei itsenäisyyspäivän vastaanotto sen enempää kuin koulun päättäjäiset.
Samaa mieltä. Suuria epäkohtia ei nyt saa korjattua vaikka kuinka kapinoisi valmistujaisjuhlissa. Omissa juhlissani puhuja totesi että tämä on valmistujille tärkeä päivä elämässä ja he tulevat muistamaan sen lopun elämäänsä. Minä ainakin muistan kuinka isäni kyynel silmässä kertoi vieressä istuvalle että tuo on lapseni ja sen tunteen kun halasin vanhempiani todistuksen saatuani. Taisi itselläkin tulla kyynel siinä hetkessä.
Ihmiset tosiaan nykyään valmistuvat eri elämäntilanteissa. Itse olen tähän ikään mennessä suorittanut jo yhden korkeakoulututkinnon, mennyt naimisiin, saanut lapset, järjestänyt ja viettänyt monen monta ilon ja surun juhlaa jossa on halittu ja liikututtu ja pidetty puheita, enkä kaipaa enää mitään sellaista. Niissä ei ole mulle mitään stimuloivaa. On hieno juttu jos joku haluaa juhlia valmistumistaan, mut siinä että omaa valmistumistaan ei halua juhlia, ei ole mitään kapinaa. Sitä vaan ei viitsi vaivautua tekemään asioita jotka on tehnyt jo noin triljoona kertaa elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieman ohi aiheen, mutta edelleen tässä keskustelussa tuntuu osalla kirjoittajista menevän sekaisin ammattikoulu (amk) ja ammatti Korkea -koulu (amkk). - Jolloin verrata ammattikoulujen juhlia -lukioon.
Itse olen lukion käynyt ja sittemmin päätynyt yliopistoon. Mutta silti minua ihmetyttää se, että edelleen lukiosta "valmistuvia" jaksetaan hyvin usein (mm.) mediassa hehkuttaa ja onnitella "kansakunnan toivoina" kun taas ammattikoulusta valmistuneita ei samalla tavalla nosteta esille. Miksi?
Kuitenkin heillä on valmistuessaan perusasteen tutkinto ja jonkinlainen osoitus yhden alan omaksumisesta ja jonka turvin voivat tehdä ja toteuttaa "omaa alansa" Jos myöhemmin kokee kutsumustta tai muuta intoa, niin aivan hyvin voi hakeutua korkeakouluihin ja yliopistoihin jatkamaan opiskeluja, siinä missä ylioppilaaksi "valmistuneen" on melkein pakko. koska pelkkä ylioppilastutkinto ei ole kaikesta hehkutuksestaan huolimatta muuta kuin lupa hakeutua jatko-opintoihin
Mitä sitten on ylioppilasjuhlan -juhlinta?
Minulle se oli yhteisille muistoille vanhojen luokkakaverien kesken ja kai olihan ylioppilaaksi tulokin ihan kivaa, kun maailma oli tavallaan vielä auki ja kutsui..
Mutta saavutus ylioppilaaksi tai tutkinnon arvostaminen tarkoittaa minusta lähinnä vain lupaa tai odotusta hakeutua jatkamaan opintoja, johonkin muualle. Kuitenkaan keskinkertaisilla tai jopa alle keskinkertaisesti suoritetusta ylioppilastutkinnosta ei jatko-opintohin pyrkimisessä ole paljon enempää, jos lainkaan apua tai tukea yhtään paremmin kuin ammattikoulun päästötodistuksen turvin haettaessa.
"Ihmiset tosiaan nykyään valmistuvat eri elämäntilanteissa. Itse olen tähän ikään mennessä suorittanut jo yhden korkeakoulututkinnon, mennyt naimisiin, saanut lapset, järjestänyt ja viettänyt monen monta ilon ja surun juhlaa jossa on halittu ja liikututtu ja pidetty puheita, enkä kaipaa enää mitään sellaista. Niissä ei ole mulle mitään stimuloivaa. On hieno juttu jos joku haluaa juhlia valmistumistaan, mut siinä että omaa valmistumistaan ei halua juhlia, ei ole mitään kapinaa. Sitä vaan ei viitsi vaivautua tekemään asioita jotka on tehnyt jo noin triljoona kertaa elämässään."
Mutta ei se, että itseä kiinnosta juhlia, tai se, etttä ei koe saavansa juhlista mitään irti syystä tai toisesta oikeuta minusta siihen, että voisi saapua juhliin miten tykkää, saati käyttäytyä siellä miten tykkää. Silloin on parempi pysyä vaikka kotona. Toisaalta olen kyllä joskus miettinyt, että onko esimerkiksi koulujen juhliin osallistuminen myös jonkinlainen velvollisuus, koska yhteisellä juhlinnallahan luodaan ja tai ainakin yritetään luoda yhteisiä miellyttäviä muistoja ja kohottaa tunnelmaa, että "me" teimme sen. - Vaikka yksilöä korostava kulttuurimme tietysti näkee ja korostaa vain yksilön saavutuksia; sillä ei nähdä mitään merkitystä, että samassa asemassa tai samalla opinpolulla on ollut monia muitakin. Ja vaikka en voi sanoa itse nauttivana mitenkään erityisen paljon juhlista, mutta arvostan sitä, että myös useimmat kouluni, mitä olen käynyt on antanut tai suonut mahdollisuuden juhlistaa valmistumistani yhdessä opiskelukavereideni kanssa, sillä kyllä heillä on ollut isompi merkitys koulunkäynnilleni kuin, mitä ehkä itsekään tajuan. Siksi on ollut erinomaisen kiva, että koululle on saapunut nimenomaan lähtökohtaisesti kaikki oppilaat, eikä se että kukin on juhlinut tai ollut juhlimatta -kukin omalla tahollaan enempi -vähempi suuren piirin kesken, vaikka suuri osa on varmasti jossain vaiheessa järjestänyt juhlat valmistumisen kunniaksi omille läheisilleem. - - Kun saa niin täytyy osata ja muistaa myös kiittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AMK on korkeakoulu, kyllä sieltä valmistuminen on aikamoinen saavutus
Näyttäisin ovea jos joku tulisi häihini tennareissa.