KULTAINEN 60 LUKU ja viikko 7

On Belinda ollut hiljaa viime päivinä! Näinköhän on sairaalassa?? Ja Niisku siis varmasti.



Eilen illalla rupesin kauhistumaan, että ehkä tästä tämäkin täti joutuu jo kohta synnytysosastolle. Sen verran hankalia on olleet supistukset päivin ja öin. Liikkuessa on pääasiassa suht kivuttomia suppareita, mutta tää päivä on ollut kivulias aamusta asti. En oo pystynyt imuroimaan tai tekemään muutakaan fiksua, vaikka nyt olis mahdollisuus kun on kerrankin mies kotona ja pystyy aktivoimaan nuo vekarat. Mutta ei kai auta kuin vajota sohvanpohjalle ja tuijottaa vaikka curlingia? Välillä on aika koomista kun itse makaa ketarat ojossa ja mussuttaa keksiä, kun toiset huhkii hiki päässä jossain urheilukisoissa.... No, jokainen on osansa valinnut.... ;o)



Tänään vihdoin näytti tulevan poikien huoneen remontti _melkein_ valmiiksi *huokaus*. Saatiin pikkukolmosen pinnasänky siirrettyä sinne, ja mies nukkuu sitten jonkin aikaa patjalla sen vieressä. Kokemuksesta tiedetään, että helppoa se alku ei oo, mutta ei auta vanhempien ruveta juupas-eipäs -hommaan, tai sitten menee koko juttu poskelleen.



Ens viikon kun vielä jaksais opiskeluhommia, niin sitten rupean minäkin huokaisemaan ja miettimään enemmän vauva-asioita. Ja kohtahan tää helmikuu on jo lopussa, ja sitten onkin maaliskuu eli melkein huhtikuu!!



Otan osaa Bonita, noihin sun vaivoihisi. Kuulostaa tutulta. Mulla on lisäksi alkanut särkeä jalkoväliin, kun ilmeisesti Pertsan pää on jo aika mukavasti siellä poraamassa. - - Ja heppu on edelleen niin vilkas öisin, että en uskalla käydä pissalla, kun siihen se aina herää ja sitten alkaa mylläys. Mies totesi viime yönä, että aika metkaa, kun jos vauva liikkuu niin sitten minä valitan että ei pysty nukkumaan, ja jos ei liiku niin sitten huolestun että onko se kuollut. Lisääpä tuohon sitten jotain. ;-)



Hyviä vointeja kaikille eri vaiheissa oleville kultaisille, ja paljon terveisiä myös Sonjaemmalle ja Mareeballe, koittakaa jaksaa. &heart;

&heart;



Mitä Vaahtikselle kuuluu? Ei oo pitkään aikaan näkynyt sinun viestejäsi!



terv. Jymy rv 30+1

Vihdoinkin kotiuduttu nyytin kanssa. Kiitokset etukäteisonnitteluista. Luuloistanne huolimatta 14.2 iltapäivällä ei minulla vielä ollut nyyttiä sylissä, vaan kiduin ja odottelin että, joku iltavuoron hoitaja kerkeäisi työntämään minut sängyn kanssa katsomaan vauvaa;(



Eli 14.2 aamulla oli sektio kello 8.46 syntyi maailmaan tietysti maailman ihanin poika, 52 cm, 3890 g. Leikkaussalissa häntä vilautettiin minulle max kolmen sekunnin ajan, jonka jälkeen hoitajat lähtivät isän kanssa pesemään ja mittailemaan vauvaa. Varmaan tunnin tikkausten jälkeen (ainaskin puoli tuntia, tuntui pitkältä) minut kärrättiin vauvan ja isin luo. Siellä sain vihdoin nyytin hetkeksi viereeni, mutta ehkä jo 10 min. kuluttua vauva siirrettiin lastenosastolle alhaisen verensokerin takia, ilmeni naristeluna. Eli vauva narisi lakkaamatta. Puolenpäivän aikaan arvot olivat jo normaalit, mutta lastenosastolla tarkkaillaan aina väh. vuorokausi. Ja koska minut oli leikattu, en saanut ekana päivänä nousta sängystä ja vasta 8:n aikaan illalla hoitajalla oli aikaa kärrätä minut moikkaamaan pikkuista noin puoleksi tunniksi. Seuraavan kerran pääsin sinne vasta seuraavana aamuna katetrin poiston jälkeen noin kymmeneltä. Iltapäivällä pieni mies pääsi lastenosastolta luokseni:)

Pikkuinen olisi vaan halunnut olla masussa vielä vähän aikaa ja sille oli shokki kun se revittiin sieltä yhtäkkiä pois, se on se sektion varjopuoli

Eilen illalla päästiin kotiin ja molempien vointi on hyvä.



Bonita kirjoitteli ostaneensa kissaverkon vaunuihin lastentarvikeliikkeestä, millainenkas se on, siis estäiskö se myös, ettei kissat pääse vaunuihin nukkumaan. Meillä kun ei ole riesaa naapurien kissoista, vaan omissa riittää siinä suhteessa vahtimissa. Ja onneksi ei oo naapureita, joita häiritsisi meidän kissat;) Meitä häiritsee lähistöllä asuvien koirat, jotka kulkee vapaana omia aikojaan parin-kolmen kilsan päästä pelottelemaan meidän kissoja;)

Muuten, kissat kyllä peittelee ne jätöksensä aika mallikkaasti, toista kun koirat. Meillä kissojen intohimo on kesän ajan kukkapenkit, kun niissä on pehmeä multa, sieltä sitten kaivetaan mun iloksi kukkasipulit ym ylös kakkareissuilla. Kivaa, vaikka vieressä ois peltoa ja multaa hehtaaritolkulla, niin se ei kelpaa.



Jymy, meillä kans edellisessä asunnossa loppu rengaskaivosta vesi ainoastaan vessanpytyn vuotamisen takia. Jos ei huomannut tarkistaa ettei se jää valumaan, oli vesi loppu yön valumisen jälkeen noin vuorokauden. Pönttöä ei kuitenkaan tarvinnut vaihtaa uuteen, riitti kun vaihtoi sinne jonkun max viiden euron tiivisteen vai oliko se joku uimurin osa tai jotain sinne päin.



Ja tosta kaksplussan 40-v palstasta: oon käynyt joskus " alkuaikoina" siellä pari kertaa katsomassa ja sama tyhmä meininki siellä oli silloinkin, joidenkin tarvii saada purkautua, mutta onneksi niitä ei tarvii käydä lukemassa.



Hyvä kun Bonita löysitte farmarin, mutta oisko kannattanut valita joku muu kun Peugeot, meinaan siitä merkistä ei voi hyvää seurata. Nimimerkillä kokemusta on. Tai oikeestaan ei mulla vaan tytöllä, kun se ei löytänyt muun merkkistä (ei tietenkään, muut myydään ensin), kun se tarvitsi nopeesti dieseliauton, kun edellinen auto veteli viimeisiään. Mies kun kuuli minkä se oli ostanut sanoi ,että eiks ois ollut

parempi olla ilman autoa, pösöön ei kannata koskea pitkällä kepilläkään.

Toivotaan että teillä ois parempi tuuri, ehkä yksi tuhannesta niistäkin on ihan kelpo peli.



Koittakaas Jymy ja Bonita ottaa rauhallisesti, ei rehkimistä, imurointi miehelle (kivaa) jne. ettei tarvii liian aikaisin synnärille lähteä, Jymylläkin näytti jo alkaneen uudet kymmenet viikoissa, onnea.



Odottelen myös Belindan synnytyskertomusta, eiköhän sielläkin ole jo ollut nyytti kainalossa jonkun päivän.



niisku ja pirpana 5 vrk

Paljon onnea Niiskulle hienon kokoisesta pojasta! Ikävää, ettet heti saanut poitsua luoksesi, mutta onneksi ei ollut mitään sen vakavampaa. Meilläkin tuo kuopus narisi, mutta se huomattiin vasta päivä sektion jälkeen. Sitten sokereita mitattiin vähän väliä (voi pientä raukkaa!), mutta kun maito nousi kunnolla, niin sokeritkin tulivat normaaleiksi.



Ihania vauvantuoksuisia päiviä :o)



Meillä olis huomenna rakenneultra ja taas jännittää! Kyllä nämä ikätilastot poikkeavuuksien riskeistä saavat aina kauhukuvia mieleen!



Tinka + Nuppu rv 19+1

Hienoa että olette hyvissä voimissa ja kotona! :) Ihmeen hyvin olit myös jaksanut keskittyä meidän pinon viesteihin; mä olen ainakin ollut aina synnytyksen jälkeen ainakin kuukauden ns. kahvilla... ;) Ja tunnen oikein luissani ja ytimissäni, mitä kärsimystä on ollut olla sairaalassa ilman sitä omaa vastasyntynyttä kainalossa. Se on ihan hirveää kidutusta. - - - Oikein paljon onnea vielä kerran, ja seesteisiä vauvapäiviä teille.



Niin, siitä vessanpyttyjutusta... Me on korjattu molempia useaan kertaan, eikä uudempi ole kuin vuoden ikäinen. Ollaan kuunneltu ja tarkkailtu niitä aika haukkana, mutta luulen että tää vuotojuttu pääsi sen takia niin pahaksi (että se kaivo tyhjeni) kun olimme siellä vuorokauden lomallamme, ja sillä välin oli lorottelu alkanut taas. Ensi kertaa varten pitää kyllä opastaa lapsenvahdit tarkkailemaan tilannetta. Nyt on menty jo viikko säännöstellen, ja vesi on jotenkuten riittänyt, mutta kyllä tuolla on pyykkivuori päässyt vähän käsistä. Ehkä pitää pari koneellista käydä pyörittämässä jossain pesulassa, niin päästään ajan tasalle.



Heh, olipas taas hyvä notkeustesti, kun pääsin pelaamaan poikien kanssa Twisteriä!! Kuvitelkaa vaan huviksenne, oli aika koomista menoa... Päätin etten ikinä rupea vanhaksi ja isomahaiseksi...



No nyt käy kutsu itkuhälyttimen kautta, eli päiväunirauha on ohi. Meidän kuopuksen eka yö isojen poikien huoneessa meni paremmin kuin hyvin ja ollaan ihan äimänä! :)



Hyvää vointia ja sunnuntaita kaikille t.

Jymy 30+2 & konkkaronkka

Niiskulle paljon paljon onnea poikavauvan johdosta ja onnittelut muulle perheelle myös!!

Hyvä, että kaikki sujui hyvin. Olen kuullut, että tuo sokereiden heilahtelu aika yleistä, varsinkin sektio ja ennenaikaisilla vauvoilla?

Hyvin olet ilmeisesesti leikkauksesta toipunut,kun ovat jo kotiin päästäneet?Ihan vain uteliaisuuttani kyselen, että miten nopeasti sektiosta yleensä toipuu?

Minulla noita kohdun kasvaimia muinoin leikattiin vatsaan tehdyn haavan kautta, ja sen jälkeen olin todella kivulias viikkokausia, liikkuminen ei tahtonut lähteä käyntiin ollenkaan ja kauhulla ajattelen että voiko sektion jälkeen olla samanmoista ja jos on miten siinä vauvaa hoitaa?



Lueskelin nyt tuossa vasta tuota vanhaa ketjua ja huomasin Mareeban surulliset kuulumiset! Voimia toipumiseen ja uuteen yritykseen, kuten myös Sonjaemmalle!



Tinkalle onnea huomiseen rakenneultraan! Se onkin kivaa katseltavaa, varsinkin jos liikkeet eivät vielä tunnu ja kun näkee mikä kauhea vilske vatsassa siitä huolimatta käynnissä:-))



Minulla nuo potkut ovat nyt tuntuneet reilun viikonpäivät ja välillä varsinkin illalla ja alkuyöstä kun pitäisi nukkua,toivoo ettei niitä tuntisi, sellainen meno päällä.Olen huomannut että aamupäiävt ja alkuyöt ovat selkeästi vilkasta aikaa ja iltapäivät ja alkuillat kai sitten torkutaan?Kuulemma syntymän jälkeen monilla vauvoilla jatkuu sama valverytmi kuin jo kohdussa ollessaan,pitäneekö siis paikkansa? Sehän tarkoittaisi sitä, että meillä sitten iltayöt kukuttaisiin jatkossa...



Miten muuten vanhempanne ja appivanhempanne ovat suhtautuneet raskauteenne? Olen tässä asiaa mietiskellyt,kun eilen vierailimme appivanhemmilla ja eivät ole varsinkaan anoppi, millään lailla kiinnostuneita lapsenlapsen tulosta,eivät kysele mitään eivätkä reagoi mitenkään jos asia jotenkin tulee puheeksi, ihan kuin koko raskautta ei olisi edes olemassa. Hiukan olen pahoittanut mieleni jo miehenikin puolesta.Muutoin meillä appivanhempien kanssa lämpimät välit ja aina tultu toimeen ja miehen ex-liitosta olevien lasten kanssa tulevat hyvin juttuun, samoin kuin muiden 13 lapsenlapsensa. Sen tiedän että tunteiden näyttäminen yleensäkään ei ole ollut heidän perheessään tapana missään tilanteessa,mutta silti olisi nyt odottanut jotain kommenttia johonkin asiaan liittyvään...oma äitini taas on seonnut asiasta ihan täysin, oli jo valmistautunut siihen, etten hänestä" mummia" teekään,hän on kiitettävästi mm.informoinut laajaa sukuamme asiassa, ehkä laajemmin kuin itse olisin asiaa levitellyt,mutta toisaalta suon se hänelle,koska tiedän ettei hän muutoin tule puuttumaan elämäämme ja asiaan:-))



Minulla alkokin taas yli viikon työputken jälkeen ansaitut 2vapaapäivää..ja aion kovasti nautistella...

t.Tuah rv 21+5

Voi kuinka ihanaa, että olet jo kotona ja kaikki on hyvin! Paljon, paljon onnea pikkumiehen johdosta! Minä edelleen toivon pääseväni aikakoneella äkkiä huhtikuuhun... Viime yönä näin taas unta synnärille lähdöstä!



Niisku, se kissaverkko on nimeltään Hepe-unisuoja, ja estää tosiaan kissojen pääsyn vaunuihin. Jykevä rautalankaverkkosysteemi, joka kiinnitetään vaunujen päälle tommosilla kuminauhoilla. Näyttää ihan kätsyltä ja kollegani (kissanomistaja) sitä kehuikin.



Pösöstä sen verran, että tätä nykyistä Mitsuamme edeltävä auto oli kanssa Pösö, eikä siinä ollut mitään vikaa, ennen kuin vanhuuttaan hajosi, eli me ajettiin se ihan loppuun. Ei muuten ollutkaan helppoa löytää farkkumallia, jossa olis kolme kunnollista turvavyötä takapenkillä. Opel Safirassakin oli keskellä vaan kakspistevyö. (tämän vuoden upouudessa mallissa on kuulemma jo 3 kolmipistevyötä, mutta kenellä tässä nyt varaa tuliterään on...) Toivotaan nyt, että tää palvelis meitä yhtä hyvin kuin se edellinen pikkupösömme. :-)



Juu, Belinda on (ollut) varmaan kanssa tositohinoissa, kun siitä ei oo nyt mitään kuulunut. Ja todellakin, mihin on hävinnyt Vaahtis? Ei ole kuulunut naisesta pitkään aikaan mitään!

t. Bonita 31+1

[color=red]♥♥[color\] Onnea Niisku ja perhe!! [color=red]♥♥[color\]



Minäkin voin hyvin kuvitella, että on ollut rankkaa odotella vauvelin saamista vierelleen. Onneksi tosiaan nyt kaikki hyvin.



Palailen myöhemmin,



äitimiia rv 25+1

linjoilla notkun ja mihinkään en ole hävinnyt. Ei vaan kertakaikkiaan ole juurikaan ollut aikaa kirjoitella (voi jee mikä selitys). Mukavaa huomata, että mua ei ole unohdettu ja luen kyllä aina nämä kultiasten viestit kun niitä vaan tulee.



Mareeballe minunkin puolestani pahoittelut. Suru on varmasti ollut musertavaa, mutta pikkuhiljaa eteenpäin ja toivottavasti pääsette pian uudelleen yrittämään.



Niiskulle onnea pienen pojan johdosta. Kokemuksella voin sanoa, että pienet pojat on aivan ihania ja jo itsekin odottelen, että saan kohta laittaa pienet siniset vaatteet taas kaappiin paikoilleen.



Meillä on vauhtia piisannut ja kaikenlaista on tapahtunut. Näytti kovasti olevan tapahtunut kaikenlaista teille muillekin, mutta onneksi kaikki taitaa olla suurinpiirtein kohdillaan (kaatumiset yms...). Töissä olen jaksanut olla hyvin ja vielä olisi ensi viikolla 5 työpäivää ja sitten viikon vapaa, seuraavalla viikolla kolme päivää ja sitten vielä seuraavalla kolme ja sitten se olisi sitten siinä.



Oikeestaan vähän hävettää sanoa, mutta olen voinut suorastaan loistavasti. Mulla ei vedä suonta, ei ole liitoskipuja, ei närästä, ei supistele eikä oikeestaan mitään muutakaan. Reidet puutuu, mutta se on jo tuttua ja se ei paljoa tahtia haittaa. Ei ehkä niin kauaa tule oltua jaloillaan yhtäsoittoa, mutta kaikkeen tottuu ja töissäkään eivät ihmettele vaikka välillä hetken istuskelenkin.



Viime maanantaina lähdettiin risteilylle ja kyllä täytyy sanoa, että oli aivan ihanat kaksi päivää; syötiin hyvin, saunottiin ja loikoiltiin poreammeessa ja istuskeltiin leikkihuoneessa ja touhuilimme poitsun kanssa. Oli ihanaa olla kerrankin peheen kanssa reissussa ja meillä kaikilla oli tosi hauskaa.



Torstaina menin taas Kättärille siihen sokerin vuorokausimittaukseen. Mulla on ajoittain tosi paljon heitellyt aina pari arvoa vuorokaudessa joten siellä aloitettiin sitten iltainsuliinit. Mua asia ei onneks mitenkään järkyttänyt. Sukupuoltansa meidän " poika" ei taaskaan halunnut uudelleen näyttää, mutta voin kuulemma luottaa kun kerran on vehkeet näkynyt. Kokoarvio oli nyt 1800g ja täysaikaisena arvio olisi 3700g. Tämä raskaus ei nyt sitten kuitenkaan taida edetä niin pitkälle vaan sanoivat, että käynnistetään viimeistään viikolla 39. Tarvittaessa jo viikon tai kaksi aiemmin. Kun insuliinia pistetään niin sen takia kuulemma käynnistellään. Seuraava kontrolli äitipolilla on kolmen viikon päästä.



Nyt tulikin kaikenmoista oman navan jorinaa. Luen kyllä ahkeraan viestejä ja koitan nyt sitten taas jälleen kerran aktivoitua kirjoittamaan useammin.



Lumisin talviterkuin Vaahtis, poppoo ja " Velmeri" 30+4

Tuah kyseli kuinka sektiosta toipuu. Itse nousin heti seuraavana aamuna katetrin poiston jälkeen ylös ja sattui ihmeen vähän, mut kärrättiin pyörätuolilla vauva luo. Puolen päivän aikaan jo kävelin itse (hitaanpuoleisesti kylläkin)lastenosastolle, jonne oli matkaa muutamasata metriä. Hoitajat kyllä ihmetteli kuinka hyvin jo liikun ja arvelivat että varmaan se innosti kun vauva on eri osastolla. Seuraavina parina päivänä mulla oli selkä ja niskat niin jumissa, että niitä särki niin että taju meinas lähteä, enkä huomannut haavakipua sen takia ollenkaan, kuin ylösnoustessa. Nytkin tuntuu vaan pientä kipristelyä haavalla, paitsi yskäisyt tuntuu enemmän. Muistelen, että myoomaleikkauksen jälkeen olin myös paljon kipeämpi ja paljon pitempään, ehkä vauvan katselu toimii puudutteena.



niisku ja poika 5 vrk

myös minulta.



Miten sitä haluaisikaan osata lausua jotain oikeasti helpottavaa tukehduttavan surun kohtaamalle ihmiselle, mutta ei siihen taida mitään keinoa löytyä. :´(



Toivon, että jaksatte miehesi kanssa tukea ja lohduttaa toinen toistanne - olette tosi tärkeitä toisillenne juuri nyt... Ja ehkä kevään lisääntyvä valo antaa taas jossain vaiheessa teille lohdun tunnetta.



Palatkaa sitten jossain vaiheessa taas tänne meidän pariin odottajiin, kun uutta yritystä aloitatte. Niin kuin odottelemme sonjaemmaakin tulevaksi jossain vaiheessa tuoreen ivf-nsä kanssa porukkaamme...

Onnea Niiskulle, tänään on pienen syntymäpäivä! Odottelemme viestiäsi ja kertomustasi. :)



Myöhemmin päivällä lisää, nyt on mentävä koirien kanssa lenkille. Muistakaa ystäviänne, ystävät.



belinda_x 38+4

Täällä jännitellen odotetaan myös Niiskun synnytyskertomusta!



♥ äitimiia rv 24+3

Äitimiia, miten saa tehtyä sydämen tällaiseen viestiin?? mä en ainakaan löydä näppiksestä sitä merkkiä. ;-)



Vai että Niiskulla on synnytyspäivä! Hienoa!! Jännää!!!



Terveisiä vaan neuvolasta. Mitäs siellä kummempaa, paitsi että taas oli tullut melkein +600g/vko tuota painoa. Voi kamala, jos menee täysiaikaiseksi tai yli, niin millä kymmen- tai sataluvuilla tässä sitten mennään?? Muuta ei ookaan sitten kerrottavaa, paitsi että kuopus säikähti sydänääniä oikein tosissaan. Mutta äidin mielestä ne oli just ihanat... :)



Ennen neuvolaa kävin poikain kanssa ostoksilla ja kahvilla. Oli nälkä, ja päätin syödä jotain suolaista. Kaikessa mitä vitriinissä näkyi, oli jotain kylmäsavulohta, katkarapua tms. epäilyttävää listerian kannalta. Päädyin sitten juustosämpylään, josta puolikkaan hotkaistuani tajusin että siinähän oli brietä!! :( Ja niin tarkka kun tässä oon ollut, että listeriaa en ainakaan aio saada. Tuli oikein huono olo koko typerästä sämpylästä. Kääk ja ääk. :(



Joku teistä taisi kirjoitella hiuslaaduista. Mulla on perinteinen sähköinen liinatukka, ja miehellä on ihana kankea ja kihara versio. Hän manailee, että se on niin hankala kun sojottaa joka suuntaan (just joo, entäs tää mun peruukki kun on ollut hetken pipon alla...). Meidän kolmelle pojalle on periytynyt tuo rautalankamalli. Jos nelonen on tyttö, niin toivottavasti se ei saa sitten äitinsä kaltaisia haivenia... tai tynkäsilmäripsiä... pojilla on ihanat pitkät kaartuvat tummat hurmuri-ripset. :) No tää taitaa olla ihan jonninjoutavaa jorinaa, kunhan kirjoittelen vaan, kun on jostain syystä aika ankea mieli.



Tsemppiä kaikille, voikaa hyvin

t. Jymy rv 29+4

Juu, kovasti on tänään Niisku ja pikkuinen mielessä :o) Ajatella, että nyt hän saa jo nyyttinsä syliin!



Meillä on täällä viiden hengen kaveriporukka, jolla on suunnilleen saman ikäiset lapset. Muilla on esikoinen, mutta meillä on kuopus. Nyt sitten meistä viidestä kolmella onkin jo uusi laskettu aika heinä-syyskuussa :o) Kivaa kyllä odotella yhdessä. Tänään sitten tapailtiin ja juotiin kahvia (tai oikeastaan teetä...) ja lapset touhusivat keskenään.



Jymylle: Toivottavasti teidän vesiongelmanne ratkesi. Aika outoa, että jäitte ilman vettä kun nyt kuitenkin on ollut kosteaaa ja lumista. Meillä ei ainakaan tällä hetkellä ole ongelmia veden kanssa, vaikka oma porakaivo onkin kun asutaan ihan maalla. Kunnallistekniikka onkin ainoa asia, jota kaupungista kaipaan. Sen sijaan meillä oli pari viikkoa sitten vähän toisenlainen vesiongelma. Keittiön hana hajosi yöllä ja alkoi suihkuttaa vettä keittiöön :o( Heräsin viiden aikaan kun kuopus herätti ja ihmettelin valuvan veden ääntä... Siihen mennessä vettä oli tullut n. 30litraa pitkin keittiötä... Onneksi saatiin kaikki heti kuivattua ja onneksi oli laattalattia, joten vahingot jäivät lopulta yllättävän pieniksi. Nyt sitten odotellaan hanan valmistajan vastausta korvausvaatimuksiin.



Kuusi päivää rakenneultraan! En millään jaksaisi odottaa!



Tinka + Nuppu rv 18+3

...tarkastuttamassa tilanteen. Viikko sitten alkoivat pöksyt kastua ja tämän aamun lorahdusten jälkeen halusin tarkastuttaa tilanteen. Olivat sielläkin ihan varmoja, että lapsivettä valuu, mutta testit näyttivät miinusta. ei mitään hätää siis.



Vauvan sydänkäyrät näyttivät hyviltä, mutta oli hassua seurata piirturin käyrää joka piirsi säännöllisiä supistuksia 5 minuutin välein: omat tuntemukset ovat menkkakipu alavatsalla, jatkuva jomotus mutta ei tosiaan mitään säännöllistä. Kohdunkaulaa jäljellä noin sentti, pehmeää, auki n. 1,5 senttiä. Lähtö voi siis olla lähellä...tai sitten 3 viikon kuluttua. :))) Milloinkahan keksivät luotettavan ennusteen jotta voisivat kertoa tarkan päivän mielellään kellonaikoineen.



Uskalsin eilen viimein uudelle kampaajalle. Hyvällä tuurillani kampaaja oli ei-suomalainen (venäläinen?, saan edelleen hiukan ihottumaa itänaapureistamme itäsuomessa asumisen seurauksena) joka ymmärsi kai puolet toiveistani. Ei hän ihan mahdottomia saanut aikaiseksi, jotenkin vain näytän menninkäiseltä. Se tuntuu ihan hyvältä ja tuuhealta mutta on hiukan moppi. Mies katseli illalla hiuksiani ja sanoi: " kyllä sinun täytyy tosiaan päästä kampaajalle, aika pehko tuo jo on." :) Jotain hyvää siis, aamulla ne olivat vielä ohuet lirut.



Minä nyt sitten kärvistelin huonon omantunnon kourissa otettuani värin. Vaikka kuinka vakuuttavat että värit ovat turvallisia, istuin hiki otsalla värin poltellessa päätäni. Myöhäistähän katuminen siinä vaiheessa oli joten päätin siirtää omantuntoni taka-alalle ja ajatella mitä positiivisia väreitä vauva saa paremmasta olostani.



Nyt kajahdan sängyn pohjalle kuulostelemaan josko tuntisin jonkun supistuksen.



belinda

Moikkamoi ja ystävänpäivää kaikille!

Koulussa on tänään ollut melkoinen hulinapäivä, kun oppilaille jaettiin kaulaan ripustettavat pahvisydämet joihin piti halauksen jälkeen aina signeerata, oppilaskunta myi tulppaaneita ja opettajien oma Salainen Ystävä -viikko koki huipennuksensa. Hokasin, kuka on oma salainen ystäväni, kun sain tänään pikkuiset vauvatöppöset, jotka oli ilmiselvästi kudottu itse - käsityömaikkammehan se oli " syyllinen" .



Niisku-onnellinen on nyt sitten tässä vaiheessa jo oma nyytti kainalossa, voi että! Ihan pakahduttavaa ajatellakin! Mies kun joutui pitämään tänään jälkkärivalvontavuoronsa, niin meitsi ajeli siksi ajaksi lastentarvikeliikkeeseen katselemaan ja klääppimään kaikkea. Mukaan tarttui yhdet 56-senttiset potkarit ja meille oikeesti tarpeellinen kapine, nimittäin vaunuihin sellanen unisuoja, joka estää kissojen kiipeilyn sisälle vaunuun. Meidän takapihalla liikkuu päivittäin naapuruston katteja, joita emme muutenkaan suopein silmin katsele. Ne kun jättävät jätöksiään minne sattuu ja raahaavat kesäisin vielä metsästyssaaliitaankin sinne meidän " iloksemme" . Noi katit ei varmaan opi pysyttelemään tältä tontilta poissa, ennenkuin me hankitaan joku hullu pitbull tonne syömään muutama kolli malliksi.

t. Bonita 30+3

Jymy: tuollaisen sydämen saa aikaiseksi, kun laittaa peräkkäin merkkijonoon & hearts ; siis myös tuo puolipiste kuuluu jonoon. Ja ilman välilyöntejä - minun on ne tähän esimerkkiin laitettava, ettei näytä sydänta valmiissa tekstissä:)

Pakko vielä kokeilla tähän osaanko laittaa siihen väriä...

[colour=red]♥[/colour]



Belinda: eihän se mitään kerro, mutta ilmoitanpa kuitenkin, että kun olin itse ton verran auki, niin 4 päivää siitä olin synnyttämässä.



Minun pitäisi kanssa hankkia tuollainen kissaverkko kuin Bonitalla. Meidän naapureilla on jotenkin vähän häiriintynyt (pari kertaa hylätty) kissa, joka ei pelkää mitään ja pitää pihaamme omanansa. On raapinut meitä kaikkia...



äitimiia

Kaikille kultasille!



Olen tässä aikani kuluksi surffaillut erilaisilla lastenvaunu sivustoilla,en oikein pääse selvyyteen että ostaako uutena vai uskaltaako hankkia käytettyinä...rahanmenoa kun tulee muutenkin riittävästi ja vaunut maksavat turkasen paljon...

Tuossa surffatessani eksyin myös " kilpailevan vauvalehden" Kaks plussan keskustelupalstaa lukemaan ja siellä äidit 40+ osastoa,tulin niin vihaiseksi ja surulliseksi siellä olleista joistakin kirjoituksista. Aina on niitä jotka katsovat oikeudekseen määritellä sen minkä ikäiseisenä lapsia enää kannattaa hankkia...Mielipiteitä toki pitää ja saa olla,mutta tuntuu että negatiivisesti 40v.-äitiyteen suhtautuvat katsovat oikeudekseen mitätöidä kaikki ne ominaisuudet joita kypsempänä äitinä voi lapselle tarjota...Tuollaisten mielipiteiden ei tietenkään tulisi antaa vaikuttaa itseensä, mutta minkäs teet.....ja provokatiivistahan tuollainen keskustelu tietenkin on..

Mutta onneksi suomi on vapaa maa ja 20-vuotiaat eivät voi päättää kuka saa lisääntyä ja kuka ei:-))))



t.Tuah rv 21+

anteeksi naiset mutta pakko yrittää uudestaan

[color=red]♥[/color]

Mutta väri-sana pitikin siis kirjoittaa amerikkalaisittain color niin sitten onnistui.



Tuah: Ymmärsinkö oikein, että jotkut tulevat 40+ palstalle varta vasten esittämään kritiikkiä sen ikäisten äitiydestä? Aika outoa.



Nyt poistun, äitimiia