Lue keskustelun säännöt.
Haluaisitko nähdä koulukaverisi vuosien takaa, jos saisit tietää, että on muuttanut lähistölle?
19.12.2015 |
Opiskelin koulussa, jossa me opiskelijat vietettiin muutama tosi intensiivinen vuosi yhdessä ja koettiin kaikenlaista. Emme ole kuitenkaan olleet opiskelijakavereiden kanssa yhteydessä opintojen päättymisen jälkeen kovinkaan paljoa. Nyt sain tietää, että yksi tuon ajan kurssikavereista on muuttanut lähistölle. Tai tiedä vaikka olisi asunut siinä jo vuosia!
Olisi hemmetin mukava nähdä, mutta toisaalta en tiedä, että miksi tapaisimme. Jotenkin jos näkis sen ihmisen niin palautuisi hetkeksi muutaman vuoden taakse päin. Olisi siis kiva nähdä, mutta ei meillä olisi kai mitään muuta yhteistä kuin nuo vuodet koulussa?
Haluaisitko nähdä koulukaveria vai ei?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi minäkään. Elämä menee eteenpäin, ei kiinnosta jäädä roikkumaan ihmisiin jotka hetken aikaa on jossain menneisyydessä tuntenut.
Haluaisin! Minusta on aina mukavaa nähdä millaisia ihmisiä kenestäkin on tullut. On niin paljon erilaisia elämäntarinoita.
jaa mä en tieä miks musta ois mukavaa... Jotenkin on nostalginen olo jos näkis.
Haluaisin nähdä ja vaikka juoda kahvit. En silti ajattele, että tapaisimme mitenkään säännöllisesti tai enää ollenkaan tuon kerran jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua kun ihmisestä on ollut tietty mielikuva silloin nuoruudessa ja nyt aikuisena on tajunnut miten hassuja nuo mielikuvat ovat olleet. Esim. ajattelin tuosta tyypistä aina, että en kelpaa sille koska en ole opiskellut yliopistossa niin kuin hän. Nyt kun olen itse yliopistosta valmistunut, niin tuntuu niin typerältä, että olen joskus edes ajatellut noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassua kun ihmisestä on ollut tietty mielikuva silloin nuoruudessa ja nyt aikuisena on tajunnut miten hassuja nuo mielikuvat ovat olleet. Esim. ajattelin tuosta tyypistä aina, että en kelpaa sille koska en ole opiskellut yliopistossa niin kuin hän. Nyt kun olen itse yliopistosta valmistunut, niin tuntuu niin typerältä, että olen joskus edes ajatellut noin.
Monelle taas ihan oikeasti käy niin, että nuorena sitä on avoin kaikenlaiselle seuralle, mutta siitä n. 20v jälkeen muuttuu todella valikoivaksi ja vain tietynlaiset ihmiset enää kelpaavat.
Ihmisellä ei ole koskaan liikaa ystäviä. Tavatkaa ja jos natsaa, siitä voi syntyä vaikka kuinka antoisa ystävyys. Jos ei natsaa, niin missään nimessä ei saa jäädä roikkumaan, mutta tosiaan mahdollisuus kannattaa antaa ja ottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niin yllättävää että tää ihminen asuu niin lähellä. En tiedä kuinka kauan on asunut. Ja kyse on sellaisen mittakaavan muutosta tyyliin, tyyppi on muuttanut toiselta puolen suomea meikäläisen naapurikuntaan. Samoin minä olen muuttanut toiselta puolen suomea tähän.
En. Koulukaverit kuuluvat menneisyyteen. Siihen on syynsä, miksi emme enää pidä yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseasiassa yksi vanha tuttu on muuttanut naapuriin,näen hänet ikkunasta sillon tällöin. Tekisi mieli mennä tervehtimään muttei ole tullut tilaisuutta. Enkä oikein tiedä mitä sanoisin, ja jotenkin ajattelen että ne ihmiset on jo unohtanut mut. Kiinnostaisiko sitä edes jutella mun kanssa. Tästä syystä usein itse saatan vaikuttaa kylmältä kun pelkään ettei vanhoja tuttuja kiinnosta kuitenkaan. Mitä edes kannattaisi sanoa..
On ihmisiä, joita näkisin tosi mielelläni pitkänkin ajan jälkeen ja sitten myös niitä, joita en. Tai ainakin olisi yhdentekevää, tapaisinko.
Mä en välttämättä... riippuu tilanteessa.
Kerran kävin yhtä vanhaa tuttua moikkaamassa kahvittelun verran ja se oli piinaava tunti. Jostain syystä siitä ilopilleristä oli tullut hiljainen hissukka... miksi se edes ehdotti tapaamista? Miksi kutsui mut kylään? Lauseet paria sanaa ja lähes sain pitää kolmannen asteen ristikuulustelua muistuttavaa monologia yllä, että siitä sai edes sen ulos. Varmaan joku kamala tragedia, mutta kiitos ei sitten... Yhä se vuoden takaa kiittelee, että kiitos kun kävit oli kiva nähdä, tavattaisko uudestaan. Ei todellakaan aivan heti... Ensin vaikka jutellaan solmut auki mesen välityksellä.
En haluaisi. Mutta minä nyt en ylipäätään halua nähdä ketään oman perheeni lisäksi.