Lapseni vihaa puolisäänsä
Lapsi on siis ekaluokkalainen, todella kiltti, rauhallinen ja avulias, kaikille muille paitsi puolisälleen. Lapsen biologinen isä ei ole koskaan ollut kuvioissa mukana, eikä poika ole nähnyt hänet kuin 2 kertaa. en aio selittämään että miksi. n. 2 vuotta sitten tapasin uuden miehen, joka on todella mukava ja kiltti, pikkuhiljaa sihde muuttui vakavaksi ja hän muutti asumaan kanssamme, mutta poikani ei hyväksynyt sitä ollenkaan. Ei suostunut puhumaan tälle, heitteli miestä tavaroilla, karjui, heitti ruuilla yms. päätettiin sitten että hän mies muuttaisi hetkeksi pois, ihan poikani hyväksi, juteltiin lapsen kanssa ja käytiin ammattilaistenkin jutuilla. kunnes Aloitimme pikkuhiljaa nähdä toisiamme, ensin kerran kuussa, hitaasti että poika tottuisi häneen ja ideaan että tämä mies on nyt elämässämme, koska tajusin jölkeenpäin että olihan se varmasti aika iso muutos kun yhtäkkiä perheessä onkin uusi heppu. N. vuoden mies asui erillään, parina päivänä viikossa hän tuli käymään, kävivät kahdestaa leffassa, puistossa jne. aateltiin että ehkä häm nyt olisi alkanut tottua. Kunnes jo viikonpäästä alkoi sama rumba uudelleen, ja nyt sitten mietin että mitä oikein teen, tietenkin lapseni on minulle tärkeämpi ja ensisijalla olisi nyt ero miehestä, mutta kyllä tämä mieskin olisi aika helvetin tärkeä ja rakastan häntä
Kommentit (15)
Mikä on puolisä? Niinkuin puoliso?
Älä eroa. Lapsi saa luvan tottua, saatana! Jos ei totu niin anna selkäsauna.
Ensinnäkin, hieno kuulla että ajattelet lastasi. Liian moni unohtaa, miten iso asia lapselle on kun vanhempi löytää uuden kumppanin. Onko lapsi kertonut, miksei tykkää miehestä? Mikä hänen mielestään on pahinta asiassa?
Minkä ikäinen lapsi? Tuo on varmasti rankka paikka lapselle, ehkä on sinusta mustasukkainen? Onhan tuo tosiaan iso muutos elämässä.
Puo tarkoittaa joissakin pohjalaismurteissa takapuolta.
Mikä helvetti sinä olet sanomaan, että kenestä lapsi tykkää ja kenestä ei? Jos se sinun hoitosi on lapsesi mielestä perseestä, niin ei se siitä muuksi muutu. Äläkä varsinkaan ala kutsumaan häntä miksikään isäpuoleksi. Se on lapsen oma päätös jos hän haluaa tätä tyyppiä isänään pitää.
Jos annat pienen lapsen pompottaa ja määrätä perhesuhteista, teet hänelle itselleen melkoisen karhunpalveluksen. Anna aikaa, mutta pidä pääsi. Parisuhde on kahden aikuisen välinen asia.
Tottakai lapsesi on sinulle tärkeämpi, mutta et voi antaa hänelle valtaa päättää ihmissuhteistasi. Sinulla on oikeus rakkauteen ja uuteen suhteeseen. Mieskin kuulostaa kunnolliselta ja uskomattoman kärsivälliseltä lapsen kanssa.
Lapsesi sai jo kerran tahtonsa läpi, eli tunkeilijan muuttamaan pois. Miksi hän ei siis yrittäisi samaa uudelleen?
Nyt teidän täytyy olla johdomukaisia ja osoittaa lapselle, että hän ei asiasta päätä eikä siihen voi vaikuttaa. Sitten paljon lämpöä ja yhteistä aikaa peliin, jotta hän vähitellen huomaa, että oma asema perheessä ei ole uhattuna.
Ehkä lapsi "testasi" tätä "puolisää" raivokohtauksilla tyyliin "jääkö hän/rakastaa ko hän minua vaikka olenkin ihan kamala" ja seurauksena uusi isä katosi pojan elämästä. Ja sitten pistäytyi sillointällöin, niknkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, eli hylkäsi pienen. Eli poika ei luota enää tähän uuteen " isään";
Ja on varmasti myös mustasukkainen äidistään. Onko poika saanut huomiota myös sinulta, muutenkin kuin raivoamalla ja tavaroiden viskelyllä?
En voinut edes lukea loppuun kun jäin niin kiinni tuohon puolisään.... Mikä ihme se on?! Ikinä kuullutkaan.
Minäkin vihaan puolisäätä. Tuommoista kuin nyt, epämääräisen harmaata, ei voi kokonaiseksi kutsua. Mutta jos ihan vihaamalla vihaa koko puolisään palasiksi niin eihän siitä mitään tule.
On katsokaas puolisä ja sitten kokisä. Adoptiotapauksissa termit on ottisä ja bisä. Isovanhempikin on paljon dynaamisempaa lyhentää muotoon isisä.
Puolisä...