Vaikea jaksaa lapsen temperamenttia

Lapsi on jo 7 ja edelleen huutaa joka päivä. Välillä on tietenkin oikein hyväntuulinenkin, mutta pettymyksen tullessa huutaa. Ja kyllähän kaikkiin päiviin pettymyksiä mahtuu.
En itse muista olleeni enää "isona" lapsena tuollainen, vaan lähinnä että hermojen meneminen oli poikkeustilanne... (vai muistanenko väärin vaan) Kun lapsi huutaa niin tuntuu, että taas se alkaa. Kun se on hiljaa niin ei oikein koskaan tunnu että onpa kiva viettää aikaa perheenä, vaan että onpa mukavaa kun on vähän aikaa seesteistä.
Lapsi on muualla aina kiltti esim.koulussa ja jos ollaan jossain kylässä vaikka koko päivä ja on mukavaa, niin kyllä se kiukku taas kotimatkalla tai illalla tulee. Ihan kuin sillä olisi joku kiukkukiintiö, joka on mulle varattu ja joka sen on pakko laittaa mulle joka päivä.
Onko muillakin tällaista? Olenko mä itse vaan huono vanhempana kestämään? Tiedän, että se purkaa muhun kaikki olonsa koska olen sen negatiivisille tunteille ainoa luonteva kohde, mutta musta tuntuu joka päivä että miksi se vihaa mua tuolla tavalla, miksi olen epäonnistunut näin että aina se huutaa mulle ja onko tätä oikeasti pakko kestää joka päivä ennenkuin se kasvaa isoksi. On niin lannistavaa, että kiitosta ei oikein koskaan saa, mutta huutoa joka päivä.