Herkin tai romanttisin hetki miehenne kanssa?

Kun pieraisin ja mieheni nuuhkaisi ja sanoi että tuoksuu ihan männyltä.

Itsellä on varmaan ne hetket, kun ollaan oltu vaan sängyssä hiljaa lähekkäin. Mies pitänyt sylissä ja tuntenut sen lämmön iholla. Ei oo välttämättä edes silittänyt hiuksia, ollaan vaan oltu hiljaa. En usko, että sanojakaan tarvitaan, jos oikeasti on hyvä olla toisen kanssa.

Mun mielestä se kun olen painanut muijaa takaapäin ja kivasti näkyy kun se menee sisälle ja ulos.

Ei voisi olla romanttisempaa miehen näkökulmasta katsottuna. Sekin on romanttista kun roiskin sitten mällin muijan lautasille.

no tää nyt ei sinänsä ole romanttista:D

Mieheni on todella huono näyttämään tunteensa eikä koskaan sano mitään ihanaa.

No yksi aamu heräsin mahatautiin oksensin vähän väliä ja mies jaksoi hoitaa minua.

Makasin sohvalla ämpärin lattialla viltin alla ja mies tuli viereen, silitti päätä, hieroi hartioita, sanoi, että kohta se helpottaa ja kehui kauniiksi. Hän lähti hakemaan ruokaa ja sanoi vielä tuovansa fanttaa kun sen pitäisi auttaa tuohon (osoitti minua ja hieroi vatsaansa) vatsatautiin.

Fantta auttoi ja sain ruokaakin syötyö.

Tämän jälkeen otti kainaaloonsa ja silitti kyseli vointia. Pusutteli poskelle.

Onneksi oli viikonloppu ja hän pystyi jäämään kotiin.

Tuo oli mielestäni ihanin teko tähän mennessä koska mies ei ole ennen eikä vielääkään tehnyt vastaava on yleensä todella jöröjukka.

:D

Romanttisin: kosinta

Herkin ja tunteellisin: lapsemme syntymä

Mun mies on huono halailemaan ja pussailemaan ja romanttisuuskin on käytännöllistä: tietää esim mistä jäätelöstä tykkään ja hakee sitä vaikka iltaysiltä jos näkee että olen sen tarpeessa. Tai imuroi kun huomaa että olen väsynyt

Mun mielestä on romanttisinta joka-aamuinen hetki lusikassa puoliunessa. Vielä näin 20v jälkeenkin

Varmaan tylsää, mut ihan tavallisessa arjessa tunnen suunnatonta läheisyyttä mieheni kanssa. Se, että toinenkin jaksaa loputtomasti uurastaa perheemme hyvinvoinnin eteen. Kiiruhtaa töistä kotiin, hoidella lasten kuljetuksia, vääntäytyä ruokakauppaan jne.jne. Toki kahdenkymmenen vuoden yhdessäoloon on romantiikkaakin mahtunut: ollaan matkusteltu kahdestaan ja koko perheellä, käyty ulkona syömässä, yövytty hienoissa hotelleissa, sytytelty kotona kynttilöitä, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Mut suurinta on silti tän arjen jakaminen. En ikinä vaihtaisi miestäni!

En_Tiiä

Heipparallaa ja hyvää päivän Jatkoa.

leikittiin titanickia risteilyllä:D juostiin kilpaa käytävillä ja pantiin kannella ja sitten joku ulkamaalais lauma lähti seuraamaan minua kun hävitin mieheni käytäville menin oikeaan paniikkim kännissä kun olin juoksin ja löysin miehen. Juostiin sitten yhdessä piiloon siivouskomeroon jonka ovi oli levälleen auki se oli kivaa. Kumpikaan ei kuollut kuitenkaan.

up

Se etsii mun päästä yhtä täitä. Sitä ei vaan millään tahdo löytyä. Joka ilta..

Muistan aina sen kun mieheni oli vielä varattu toiselle, mutta oltiin jo kovasti ihastuneita/rakastuneita toisiimme. Seisottiin yhdessä erään ravintolan edustalla, en muista sanoja mitä puhuttiin, ihan jotain arkista. Mutta ne kyynelsilmäiset katseet toisiimme, ne sinkoilevat kipinät ja se raastava tunne kun ei voida olla yhdessä mutta halu tarttua toiseen on niin suuri. Tiedettiin molemmat mitä toinen ajattelee, sitä ei tarvinnut ääneen sanoa. Se sydäntäsärkevä tunne kun mieheni käveli taksiin ja katsoi mennessään mua ja ajoi pois. En vaan pysty unohtaa sitä. Siinä hetkessä tiesin että meissä on jotain suurempaa.

Sittemmin mieheni erosi silloisesta tyttöystävästään ja me menimme yhteen ja naimisiinkin. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Munan työntäminen pimppaan

Up