Kun lapsi varastaa ja valehtelee

13-vuotias lapsemme on kertonut pikkuvalheita ennenkin, ainakin tilanteissa missä yrittänyt pelastaa nahkansa, kun tiennyt mokanneensa. Nyt hän oli varastanut pienen summan rahaa. Väitti kovasti vastaan ja syytti muita ennenkuin tunnusti ja perusteli sillä, että hän vain lainasi. Sanoimme, että asia olisikin ollut melko pikkujuttu, jos ei olisi päälle valehdellut ja syyttänyt muita. Rangaistukseksi otimme puhelimen pois, saa sen kun on osoittanut olevansa rehellinen ja luottamuksen arvoinen. Vaan hänpä oli hakenut puhelimen ja katkerana syytti meitä vanhempia ja sisaruksiaan sen hukkaamisesta. Tiesin kyllä, ettei se puhelin ole muualla kuin pojalla, näin sen hänen whatsapp-käyttötiedoistaankin. Lopulta se löytyikin hänen huoneestaa, oli piilottanut sen.
Olen niin pettynyt. Näen jo kaikki murrosiän kauhut silmissäni..lapsi on nyt 13 ja valehtelee aivan pokalla, ja jopa näköjään varastaa. Omatunto ihan jäässä jo tuossa iässä. Mitään muuta emme ole vaatineet koko kasvatuksessa, kuin vanhempien ja muiden ihmisten kunnioitusta, sekä rehellisyyttä.
Ja näin pieleen se menee.
Hän on kavereidensa ja open silmissä tosi fiksuna ja esimerkillisenä pidetty, samoin ahkera urheiluharrastuksessaan ja 9-10 arvosanojen oppilas koulussa.
Onko tämä nyt murkkuiän uhmaa ja kokeilua, vai kasvaako meillä kaksinaamainen tuleva nuorisorikollinen? Mua oikeesti huolettaa ja surettaa tää homma. Kirjoitukseni voi kuulostaa kevyeltä, mutta tätä pikkustöä ja vääntöä on ollut jo pitkään. Kohtalotovereita? Vinkkejä?