Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Minusta on tullut välinpitämätön

Vierailija
17.12.2015 |

En siivoa, en jaksa miestä enkä lapsia, en jaksa lähettää joulukortteja, melkein kaikki lahjat on vielä ostamatta, en melkein jaksa pitää huolta itsestänikään...Silti itsestäni minä eniten välitän. Muita kohtaan olen välinpitämättömämpi. Tää on huonompi hmma kun olen mennyt tekaisemaan lapsiakin... :(( Se huolettaa, että mitä tää heille tekee. Ja milloin parannun? Milloin ryhdyn välittämään mistään asioista ja mikä ihme mulla on, kun olen näin piittamaton??

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aina aiemmin ajattelin, että wt:t on tällaisia kuin minä nyt, eivät piittaa mistään ja elävät roskassa ja etten voisi olla heistä kauempana, olin suorittaja, ja nyt itsekin elän niin.

Ap

Vierailija
2/5 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko ketään, jolla olisi ollut samaa ja saanut siihen avun? Tai alkanut välittää asioista?

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa minulta. Paitsi että toisten puolesta saan tehtyä asioista, vrt ruokaa itselle/lapsille. Itselle en jaksa, lapsille teen jne. Masennus. Itsekkäitä tämä toki tuntuu kun mieluummin maksaisi sängyssä tuijottamaan kattoon kuin menisi lasten kanssa leikkipuistoon. Masennus.

Vierailija
4/5 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oon ollut poissa keskustelupalstoilta niin pitkään että mikä on wt?

 

Joo, mulla on pitempään ollut tilanne, ettei mikään kiinnosta. Pari vuotta sitten huomasin antihistamiinin (Tuulix) aiheuttavan sen pitkään käytettynä. Nyt en kuitenkaan ole käyttänyt kuin satunnaisesti, eli ei siitä johdu.

Oletko jutellut miehesi kanssa? Tai jonkun muun kanssa? Myös terkkarilla kannattaa käydä juttelemassa, jos ja kun häiritsee arkea. Jos olet masentunut, siihen saa lääkettä ja terapiaa. Ainakin lääkettä ja luulisi, että lievään masennukseen sekin riittäisi. 

Itse opiskelen minulle liian raskasta yliopistofysiikkaa (eka syksy sentään vasta :D), jota halusin joskus viisi vuotta sitten lukea ja tein töitä kouluun pääsyn eteen. Nyt tuntuu, ettei siitä tule mitään. Helpotusta toi ajatus, jonka mieheni heitti, että jos perustaisin sen yrityksen, jonka olen jo tuotakin kauemmin haaveillut perustavani. 

Luulisin, että kun saa elämään mielekkäitä juttuja, UUSIA juttuja, ei kannata takertua vanhoihin. Itseänikin harmittaa, kun soitto ei enää kiinnosta, vaikka lukio mei vähän pieleen jatkuvan rämpyttelyn vuoksi. 

Koitetaan vaan päästä aamulla ylös ja saada yksi homma kerrallaan eteen. Puhu sille miehelle asiasta. Jos hän pystyisi auttamaan. Mun mies usein pystyy :)

Vierailija
5/5 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen jutellut. Täytyy koittaa vielä enemmän jutella tästä miehen kanssa, se ei tunnu tajuavan, ettei mua ihan oikeasti kiinnosta mikään, vaikka haluaisin, että kiinnostaisi. Mulla on ollut tällaista jo aika kauan, parikymppisestä, mutta se on viimeaikoina pahentunt elämänkriisin myötä. Nyt alkaa olla itsellä ihan kärsivällisyys lopussa tän suhteen, että miksi en välitä oikeasti mistään. Paitsi itsestäni vähän. Mutta eihän se riitä, pitäis välittää muistakin, että ne sit välittäis minusta.

Ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän neljä kahdeksan