Mikä on ollut synkin ajanjakso elämässäsi?

Avioero on aivan oven takana enkä halua rikkoa lapsen perhettä, eihän tässä näin pitänyt käydä

En ole enää. Nyt elämä on ollut ihanaa jo muutama vuosi. Lapsi ilmoitti tulostaan heti kun masennuksesta pääsin...elämä on kummallista!

Olin työtön ja rahaton, äitini sairastui hengenvaarallisesti, lemmikkini kuoli, itse sairastuin astmaan ja välit parhaan ystävän kanssa katkesivat. Kaikki tämä n. neljän kuukauden sisällä. Siitä oli vaikea päästä ylös, mutta nyt taas aurinko paistaa.

Kaikki asiat olivat levällään, tulevaisuudesta ei tiennyt mitään, omaisuus jakamatta, ei uutta asuntoa tiedossa, kun oma talo myytiin. Koirakin joutui vaihtamaan kotia. Mutta nyt kohta 1,5 vuoden päästä elämä alkaa ajoittain jo hymyillä minullekin

Kaikki ystävämme olivat olleet ns. yhteisiä ystäviä, kun oltiin niin nuoresta saakka oltu yhdessä, ja jotenkin niistä tuli erossa sitten exän ystäviä, jopa naispuolisista, jotka oli alunperin olleet minun ystäviä. Samaan aikaan sairastuin ja sain mm. kuulla senkin, etten varmaankaan saa lapsia luonnonmenetelmällä. Hädissäni riipustauduin mieheen, josta en edes välittänyt, ja elämässä vaan kaikki tuntui menevän huonommin ja huonommin. Alamäki kesti lähes kaksi vuotta.

Paras ystäväni kuoli traagisissa olosuhteissa, mieheni sairastui vakavaan masennukseen ja minä melkein myös ennenkuin hän pääsi sairaalaan, tämän saman vuoden aikana menetin isovanhempieni.

että lapseni isä käyttää suonensisäisiä päihteitä. Ennen sitä tietoa jouduin henkisen väkivallan kohteeksi ja olin ihmeissäni, surullinen ja vihainen - kaikkea sekaisin - en ensin tiennyt mistä kaikki johtuu. Mies lähti ja seurustellee entisen ystäväni kanssa. Nyt olen onnellinen koska saan elää lapseni kanssa turvallista ja omaa elämää.

sairastan keuhkoihin levinnyttä rintasyöpää, enkä yhtään tiedä, että paljonko mulla on aikaa jäljellä....



Ja tytär on VASTA 6-v. ja tulee luultavasti menettämään äitinsä, eli siis minut, parin vuoden sisällä. Onneksi hänellä on kuitenkin hyvä isä...