Miten tuleva isä innostuu ajatuksesta?
Pyöriikö näillä sivuilla ketään " kohtalotoveria" ?
Lapsesta on siis puhetta ollut pidemmän aikaa, mutta miestä arveluttaa ehkäisyn pois jättäminen. Paniikki kuulemma iskee, vaikka isyys houkuttelisikin. Puhetta riittää, mutta toteutus onkin toinen juttu.
Itselläni vauvakuume senkun pahenee ja tuntuu viheliäiseltä olla asian kanssa yksin.
Onko mielestänne miehellä oikeus himmata juuri silloin kun nainen kokisi olevansa valmis raskauteen ja synnytykseen sekä perheen perustamiseen? Voiko miehellä yleensäkkään olla vauvakuumetta (ainakaan ennen keski-ikää...)?
Kertokaa rakkaat sisaret miten te saitte miehen mukaan vauvantekopuuhiin, vai oliko aloitteen tekijä kenties teillä isä itse?
Kommentit (6)
mulla on entuudestaan, ex-suhteestani yksi lapsi, ja nykyisen miehen kanssa kaksi yhteistä.
Jouduin pitkään (=vuosia) kuumeilemaan yksin tuota ekaa yhteistä, vaikka mies tiesi jo aiemmin, että haluaa kanssani lapsia, mutta ajasta emme olleet alkuun samaa mieltä.
Minä siis " vauhditin" tuota ekan kuumeilua, en tosin millään kepulikeinoin, vaan odottaen ja pehmittäen.
Kun ehkäisy jätettiin pois, kumpaakin tietty jossakin määrin " jännitti" mitä tuleva tuo eteemme ;)
4 kk:n yrittelyn jälkeen plussasimme, ja nyt tuo plussa on 3 v 7 kk.
Hänen piti jäädä ainoaksi yhteiseksi lapseksemme, ja olin asennoitunut itsekkin asiaan niin.
Vaan, mieheeni iski vauvakuume, vauvan ollessa vielä pikkuinen, ja sai mutkin miettimään asiaa, ja pian alkoi yritys.
8 kk:n yrittelyn jälkeen plussasimme, ja tuo plussa vietti juuri 2 v päiviään ;)
Hänenkin piti jäädä viimeiseksi lapseksemme, mutta...mieleni muuttui viime vuonna, ja aloinkin kuumeilemaan neljättä lasta :)
Miestä pehmittelin ajatukselle, hitaasti mutta varmasti, ja pian hänkin oli kuumeen kourissa :)
5 kk yrittelyä takana, ei tietoa plussasta.
Luulin jo olevani raskaana, toiveikkain mielin oltiin, mutta pitkä kierto vaan oli, ja tänään alkoivat kuukautiset, ja yrittely jatkukoon.
Miehelläni on yhtäläinen kuume kun itsellänikin, ja vakaa aikomus on jatkaa kunnes + pamahtaa ruutuun :)
Nykyinen mies oli valmis lapsentekoon vaikka heti; asia oli ollut hänen mielessään sinkkuvuosinakin, joten minun ei tarvinnut kuin saapua paikalle :-)
Exän kanssa asiaa jahkattiin vuosikausia, ja kun viimein ehkäisy jätettiin pois, hän oli sen asian kanssa niin inhottava, että lopulta päädyimme eroon. Elämä ei siis siitä kirkastu, jos miehen saa " suostumaan" lapseen, hän voi muuttua niin inhaksi että onni on jos et raskaaksi tule. En väitä, että kukaan muu olisi niin psyko kuin exäni, mutta riski on olemassa.
Ja jos oikein muistan, niin exänikin aikanaan jopa haaveili vauvasta, " ei vaan juuri nyt" . Kun oli opiskelut ohi ja työpaikat ja omistusasunto, niin en enää keksinyt mitä puuttui että aika olisi ollut oikea ihmisille, jotka lasta kuitenkin halusivat.
Vasta myöhemmin hoksasin, missä vika oli. Exäni eli mieluummin haavemaailmassa, ja sinänsä fiksusti tajusi, että lapsen tultua elämä olisikin totta, eikä hänellä ehkä olisikaan suurinta roolia perheessämme. En tiedä onko hänellä lapsia uuden naisensa kanssa, melkein toivon että ei.
Meillä kävi niin että ennen kuin olin tavannut tämän ihanan mieheni, niin mulla oli jo kamala vauvakuume.Siinä sitten ekoilla tapaamisilla puhuin vauvoista ja siitä että " kuinka ihana pieni taapero tuolla kävelee" .No sehän oli ilmeisesti ollu eka vähän että onks toi nainen ihan pimee.No aikaa kului kun itsekseni kuumeilin ja ostin vauva-lehtiä ja luin niitä sängyssä.Puhuin kyllä miehelle, mutta ei vielä halunnut lasta, johtuen myös siitä, että sen kavereilla ei myös lapsia silloin ollut.Yhtenä päivänä se sitten vaan sanoi, että pitäiskö nyt sitten yrittää vaan sitä vauvaa.Yritystä on nyt takana 9/05 asti, eikä vielä ole tärpännyt.Mies kuumeilee yhtä paljon kuin minäkin.Ostettiin reilu 3 kk sitten oma asunto ja kovasti mietitään kolmannelle huoneelle tulevaa sisustusta =) ja muutenkin mietitään että mitä kaikkea ostetaan.
Voin sanoa, että kyllä ne miehet pehmii ajan kanssa =)
Riippuu tietysti miehestä, mutta meillä..
E-pillerit lopetin vuosi sitten ja sen jälkeen ehkäisynä kumi/varmat päivät. Vauvakuume oli ollut kova jo pitkään ja mies oli kuitenkin sitä mieltä, että ei ihan vielä, ehkä " muutaman vuoden" päästä, hän ei ole vielä valmis ja pelottaa. Noh, ehkäisy alkoi kuitenkin lipsua niistä varmoista päivistä ja eka kierto, jossa ei tsekattu mitään päiviä - tärppäsi. Aluksi pohdin ja olin vähän surkkuna, että murtuukohan tuo mies nyt ihan kokonaan kun näin kävi jo nyt, vaikka olihan hän tietoinen siitä kun ehkäisyä ei käytetty. Aluksi tietysti molemmat sisäistettiin asiaa todeksi, käytiin ultrassa rv7. Sitä ennen, heti kun asia selvisi, mies kertoi asiasta monille työkavereilleen, ennen kuin itsekään olin ehtinyt kertoa lähimmille tutuille :D
Nyt rv12+3 - tässä ajassa miehestä on tullut ihan vauvahöperö, hän on hehkuttanut jopa kavereilleen tulevia lastenvaunuja (!!!), suurinpiirtein joka toinen päivä (vähintään) taputtelee massuani; " onpas se kasvanut nopeasti" , " ei se vielä potki" , " eikös se kohta ole jo 9cm pitkä" , " MINÄ haluan ostaa sille ensimmäiset kengät, sellaiset adidakset, niitä on mustia ja valkeitakin" , " lapset pitää sitten pienestä pitäen viedä luistelemaan" (itse pelaa jäkistä) xD
Eli meillä vauva oli ihan tietoisesti tullut, mutta oli ihan mukavaa ettei raskauden suhteen ollut mitään hiostavaa yritystä, vaan annettiin tulla jos on tullakseen, ei tarvinnut alkaa stressailla päätöksellä että NYT on sopiva hetki, " sopivaa" hetkeä odotellessa kun voi vierähtää monen monta vuotta.
mies " sairastui" ensin siihen vauvakuumeeseen. päätettiin sit harkinnan jälkeen lopetta ehkäisyn ja ihan hyvin meni. en ikinä maininnu et mitä jos menkat ei tuu huomenna tai voi jos nyt tärppäis. annettiin mennä omalla painollaan enkä pistäny stressiä tyyliin " laue" !!!!
yks perjantai jäi menkat tulematta ja testasin plussan. mies soitti ja kysyi mitä ollaan mietitty tehä viikonloppuna ja sanoin etten tiedä ja se kysyi et mennäänkö baariin niin sanoin et no empä tiedä kun en voi juoda enkä polta enää tästä päivästä lähtien niin mies kysyi et ootko raskaana niin sanoin et olen. ensin kysyi et luuletko niin, ja vastasin et tiedän, testasin just plussan. sanoi sit kun juteltiin kun tuli kotiin et kyl se toivoi sitä koko ajan muttei voinu oikeesti uskoa et tapahtuu.
mun pointti on et vaikka ryhtyy lapsen tekoon niin parempi vaan antaa mennä itekseen. joillekin miehille tulee niin valtavat paineet ettei vaan haluu ryhtyä siihen ja tietysti kaikki uudet muutokset ja tapahtumat pelottaa. miehet vielä ajattelee sitä taloudellisesti ja varmaan miettii et miten käy parisuhteelle ja " sitä ollaan sit kiinni" . tsemppiä teille! raskasta on se " sairaus" vauvakuume jos toinen ei ole saanu tartuntaa.
my_selene ja neiti rv 25+
Meillä minä kuumeilin parin vuoden ajan, höpötin välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän miehelle vauva-ajatuksistani. En painostanut, mutta puhuin paljon.. Olemme kihloissa ja asumme avoliitossa, ja miehen mielestä oikea aika vauvalle olisi sitten kun häät on ensin tanssittu (Niihin vielä kovasti aikaa). Vauva-ajatukseni vaimenivat, tai siis niitä oli edelleen mutta en niistä enää juurikaan jaksanut puhua. Sitten joulun aikaan mies alkoi puhua, että mitä jos meitä olisikin ensi jouluna jo kolme... Menin onnesta ihan sekaisin! Nyt toinen yrityskierto meneillään, mies on ihan yhtä paljon mukana kuin minäkin. Kurkkii olan takaa näitä sivuja jne. Pettyi yhtä paljon ekasta negatiivisestä r.testistä kuin minäkin. Yhteenvetona tästä voisin sanoa, että miehen omassa päässä ilmeisesti vain kypsyi ajatus isyydestä pikku hiljaa. Anna miehellesi vielä vähän aikaa, tiedän kyllä että ei ole helppoa :) Ehkäpä hänkin asialle vielä lämpenee. Tsemppiä ja kaikkea hyvää, toivon että tekin vielä pääsette yhdessä kuumeilemaan!!