Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Toivoisiko joku muu kolmatta lasta, mutta ei jaksaisi

Vierailija
12.02.2006 |

enää olla raskaana...? Itse en jaksaisi enää raskautta enkä vauvavuottakaan, mutta kolmannen touhottajan (lapset 5v ja 2v) ottaisin mielelläni!

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
12.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

että kuin ihmeestä päästäisiin edes siihen 6 kk ikään niin johan sujuisi. Molemmat raskaudet olleet vaikeita sekä henkisesti että fyysisesti. Myös masennusta vauvan ensikuukausina, eikä se raju valvominen ainakaan edistänyt asemaa. Mutta silti olen sitä mieltä että kolmaskin meille sopisi. Kun vaan jaksaisi ton alun.

Vierailija
2/3 |
12.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja ajattelin etten ihan mukavuuden halustakaan ehkä jaksaisi kolmatta, lapset ovat 5 ja 3v. ja kaikki alkaa sujua jo hyvin ja helposti.

Vauvakuume silti on vaivannut, sitten kävi pieni kämmi ja nyt olen raskaana, viime viikolla testasin plussan. Ihana iloinen ylätys, nyt ei tartte miettiä asiaa =) Niin se vain menee kun on tarkoitettu...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
12.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

raskaus meni objektiivisesti ihan hyvin, supisteli kyllä mutta kohdunsuu ei auennut kuitenkaan liian aikaisin.



koin raskauden kuitenkin todella rankkana :( väsymys oli aivan tolkutonta heti plussasta lähtien, vaikka olisin nukkunut vuorokauden ympäri niin en olisi ollut yhtään virkeämpi. pahoinvointia oli jatkuvasti rv 20 asti, sitten alkoi närästys ja ylävatsakivut. ummetustakin oli alkumetreiltä alkaen ja sitä myöten kaameat peräpukamat. selkä ja iskias vaivasi rv 30 lähtien, samoin suonenvedot öisin enkä saanut nukuttua vaan heräilin tunnin välein jne.



kaiken kruunasi jatkuva huono omatunto isompien lasten puolesta kun en jaksanut heidän kanssaan yhtään mitään ylimääräistä, hyvä kun sain pakolliset " huoltotoimenpiteet" tehtyä.



kun kuopus sitten syntyi niin minulla oli aivan uskomaton tunne siitä että olen " saanut elämäni takaisin" ts. tuntui kuin olisin itsekin syntynyt uudestaan siitä kaameasta väsymyksestä jossa olin kulkenut koko raskausajan. näin jälkikäteen ajatellen en muista juuri mitään vaan koko aika on sellaista harmaata usvaa jonka läpi olen kulkenut...



mies puhuu joskus neljännestä lapsesta mutta sellainen tulee meille vain adoptoimalla koska olen aivan vakuuttunut etten enää selviäisi neljännestä raskaudesta. olen tosi onnellinen että tämä kolmas tuli tehtyä mutta hinta oli tietyllä tavalla varsin kova enkä halua sitä enää maksaa...