Lue keskustelun säännöt.
En osaa tutustua tuntemattomiin
15.12.2015 |
Multa puuttuu taidot tutustua "vapaissa merkeissä" tuntemattomiin. En tiedä yhtään, mitä heille sanoa. Lihakset jännittyy, olen sosiaalisesti kömpelö jne. Teen toiset vaivaantuneiksi. Uudet ihmiset on hirveintä mitä tiedän! Tuntuu, että minut on varmaan tehty tavalla, ettei kukaan halua tutustua minuun.
Myös jos alan tutustua johonkin paremmin, minulle käy usein päinvastoin kuin yleensä: mitä paremmin tutustun, (jos toinen viihtyy seurassani) sitä enemmän jännitän, koska pelkään tuottavani pettymyksen toiselle.
Erikoista on se, että lukuisilla työpaikoilla taas olen saanut valtavasti kehuja (sekä työkavereilta että pomoilta) sosiaalisista taidoistani. Työympäristössä osaan olla oma itseni ja rento, koska meillä on yhteinen päämäärä johon keskittyä, ja meille maksetaan paikalla olosta. Tunnen, ettei siellä mun siksi tartte viihdyttää tai kelvata. Olen täysin eri ihminen.
En tiedä, miten tästä eteenpäin. Muutos tapahtuu liian hitaasti...
Vastaavia kokemuksia muilla?
Kommentit (3)
En minäkään osaa. Siksi minulla ei ole yhtään ketää kaveria tai ystävää puolisoni lisäksi. Joskus tuntuu, ettei minulla ole oikeutta valittaa yksinäisyydestäni, koska minulla on kuitenkin puoliso. Mutta kyllä silti tunnen toisinaan syvääkin yksinäisyyttä, kun ei ole ketään muuta, kenen kanssa olla tai jutella. Kaikki koulukaveruudetkin ovat hiipuneet aina pois koulujen loputtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinun pitäisi tutustua tuntemattomiin?
Jos sinulla on ystäviä, sukulaisia ja kiva työyhteisö, niin mistä paine uusiin tuttavuuksiin? Rentoudu ja unohda suorittaminen ihmisiä kohdatessa. Tutustut, jos näin käy.. ei väkinäisellä jännittämisellä kehenkään aidosti tutustu.
Sama täällä. Suomessa ei ole edes tapana hankkia ystäviä työn tai koulun ulkopuolelta. Harrastustuttavuudetkin jäävät useimmilla siihen, että harrastuksissa nähdään ja jutellaan, mutta sen syvempää ystävyyttä ei koskaan synny.
Itse joskus haaveilen siitä, että menisin vain jonnekin julkiseen tapahtumaan ja istuisin yksin istuvan ihmisen viereen ja saisin hänestä itselleni ystävän, mutta sellainrn ei vain kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Ei tuntemattomille puhuta kuin pakon edessä ja silloinkin sanotaan vain "Oho", "Kiitos" tai "Anteeksi".