Kertoisitko lapsille että olet ennen nykyistä liittoasi ja lapsiasi ollut naimisissa?

Vierailija kirjoitti:

"Missä ne kaikki avioliitot näkyy jos kuolee?"

Virkatodistuksessa. Ja huomioi erityisesti tämä: KUN kuolet.

En minä kuole :P

En ymmärrä, miksi se pitäisi salata. Onhan se aika iso asia, jonka ei silti pitäisi kummemmin traumatisoida lapsia.

Miksi tuollainen asia pitäisi salata? Eihän se ole mikään häpeä. Ikävä tilanne vaan sitten perunkirjoituksessa, lapset ihmettelevät miksi tällainen asia on salattu ja liittyykö siihen jotain mistä ei voinut puhua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se lapsille kuuluu? Eihän se vaikuta sun nykyiseen elämään mitenkään, eikä tule ilmi missään. Miksi kertoa? Jos joskus lapsi kysyy niin voithan sitten vastata.

Tulee ilmi, jos äiti kuolee ennen lapsia.

Missä ne kaikki avioliitot näkyy jos kuolee? :o

Kun kuolet, omaisesi tarvitsevat sinun virkatodistuksesi perunkirjoitukset järjestääkseen. Ja siitä virkatodistuksesta selviää kaikki avioliittosi ja lapsesi. Perunkirjoitus puolestaan on lain mukaan pakko järjestää suht pian kuoleman jälkeen, joten väkisinkin sinun edellinen avioliittosi omaisillesi selviäisi.

No minulla ei ole edellisiä mutta miehellä on kyllä pitkä lista :D tuskin se lasta hirveemmin sitten enää kiinnostaa edes :)

Mulle ei kerrottu, mutta mummuni lipsautti asian ilmi kun luuli että tiedän siitä. Suutuin ihan älyttömästi, koska asiaa oli SALAILTU. En luota isääni enää lainkaan, ties mitä muuta salailee. Lapsia ei siitä liitosta kuulemma ollut, mutta mistäpä sitä tietää mitä paskaa isä jauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos siis ollut lapseton nuoruuden avioliitto, josta eronnut. Lapset kouluikäisiä. Vai pidätkö asian ikuisesti salassa! Jos salaat, niin miksi?

Miksi ihmeessä salaisin tuollaisen asian lapsiltani?!?!? :O

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuollainen asia pitäisi salata? Eihän se ole mikään häpeä. Ikävä tilanne vaan sitten perunkirjoituksessa, lapset ihmettelevät miksi tällainen asia on salattu ja liittyykö siihen jotain mistä ei voinut puhua. 

Nimenomaan! Salailu tekee asiasta isomman kuin se on.

Jäin leskeksi ensimmäisestä avioliitostani. Toki perin mieheni. Millähän minä muuten muka selittäisin lapselleni miksi meillä on vaikkapa vino pino kirjoja, jotka on omistanut joku mies. En ymmärrä muutenkaan miksi elämää ennen lapsia pitäisi jotenkin pimittää. 

kaikki avioliitot ovat viranomaisten rekisterissä. esim mieheni meni teininä naimisiin ulkomailla ulkomaisen tytön kanssa ja erosi samantien. nyt kun menimme naimisiin, piti täyttää kuulutuksia varten kaavake kirkkoherranvirasossa. hän meni lukkoon eikä muistanut tytön koko nimeä, kun oli niin kauan aikaa ja hävennyt liittoa ja koko elämänsä yrittänyt aktiivisesti unohtaa sen. seurakunnan täti sanoi "hetkinen" ja parilla klikkauksella löysi tiedon seurakunnan kirjoista .

ne samat tiedot printataan niistä rutiinisti aina, kun joku kuolee. olisi julmaa jättää sellainen yllätys lapsilleen kuolemannsa jälkeen, alkaisivat myös arvailla, mitä muita luurankoja äidin kaapista voisi vielä löytyä, että olilo hän ollenkaan se ihminen, jota esitti muille. se vasta pilaisi maineen sata nolla.

Öö..mun äiti kertoi joskus, kun olin ehkä noin 10. Yllätyin, mutta ei se nyt mikään järkytys ollut eikä jäänyt vaivaamaan (miksi olisi).

En olisi edes aloittanut salailua, miksi pitäisi turhaan salailla asiaa, joka ei vaikuta mitenkään lasten elämään?

Sain kuulla isältäni parikymppisenä, että hän on ollut kerran naimisissa ennen äitiäni. Tuntuihan se vähän hassulta, ettei asiasta oltu puhuttu perheen kesken aiemmin. Äiti toki tiesi, mutta halusi ilmeisesti isän kertovan itse, kun on siihen valmis. Ilmeisesti ensimmäinen avioero oli ottanut niin koville, että isä kykeni asiasta puhumaan vasta niinkin myöhään.

Hyvä kuitenkin, että isä kertoi, enkä ole mitenkään vihainen asian salaamisesta. Asia olisi ollut eri, jos ensimmäisestä liitosta olisi syntynyt lapsia. Minusta ihmisellä on lähtökohtaisesti oikeus tietää, jos hänellä on (puoli)sisaruksia jossakin.

Ensimmäinen puolisoni kuoli ja lapseni ovat aina tienneet asiasta. Ollaan käyty usein myös yhdessä haudalla ja puhuttu asiasta. Miehen kuvakin on meillä hyllyssä. Hän ja nykyinen mieheni olivat hyviä ystäviä mikä on tietenkin vaikuttanut asioihin, en ole tässä perheessä ainoa joka kaipaa. Meidän suhdekin omalla tavallaan perustuu aika vahvasti mieheni kuolemalle.

Rehellisyys maan perii eli tietysti kertoisin. Jotkut yrittävät parhaansa mukaan hävittää kaikki jäljet menneisyydestä, mutta ei se onnistu, vaikka kuinka valehteli virallisiin lomakkeisiin tai tuhoaisi kaikki asian paljastavat valokuvat. Virkatodistus puhuu armotonta kieltä. Kun aloin selvittää tietoja isästäni, seisoi virkatodistuksessa selvällä suomen kielellä: 1. avioliitto, vaimon nimi ja syntymäaika ja -paikka, avioliiton solmimispäivämäärä ja eron päivämäärä sekä toteamus lapsettomasta liitosta; 2. avioliitto, vaimon nimi jne. sekä lasten nimet ja syntymäajat ja miehen kuolinaika.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se lapsille kuuluu? Eihän se vaikuta sun nykyiseen elämään mitenkään, eikä tule ilmi missään. Miksi kertoa? Jos joskus lapsi kysyy niin voithan sitten vastata.

Tulee ilmi, jos äiti kuolee ennen lapsia.

Missä ne kaikki avioliitot näkyy jos kuolee? :o

Kun kuolet, omaisesi tarvitsevat sinun virkatodistuksesi perunkirjoitukset järjestääkseen. Ja siitä virkatodistuksesta selviää kaikki avioliittosi ja lapsesi. Perunkirjoitus puolestaan on lain mukaan pakko järjestää suht pian kuoleman jälkeen, joten väkisinkin sinun edellinen avioliittosi omaisillesi selviäisi.

mutta sehän ei minua haittaa kun asia kuolemani jälkeen selviää, enhän itse ole enään paikalla. mun nuoruuden avioliitosta ei tiedä kukaan miehen suvussa, no mies kyllä itse tietää. lapsille ajattelin kertoa jos sitä ei jossain tilanteessa voi vältää.

Hauskaa että tästä puhutaan, minulla on lähipiirissä kaksi tapausta.

Isäni valehtelee minulle kirkkain silmin edelleen ettei ole ollut naimisissa ennen äitiä, vaikka herran jestas sentään äiti on sen itse kertonut. Nolottaa kai siksi että äiti on isää huomattavasti nuorempi ja alkoivat työpaikkaromanssin kun isä oli vielä tämän vaimonsa kanssa naimisissa. 

Mutta tosiaan, isä siis on valehdellut molemmat kerrat kun olen tästä asiasta jotain ohimennen maininnut. Olen aikuinen nainen. En voi ymmärtää.

Kaverini taas vannotti minulle etten missään tapauksessa saa heidän lapsensa kuullen mainita hänen entistä liittoaan. Ihmetytti, koska miksi ihmeessä minä eskarilaiselle alkaisin muistella äiskän ekoja polttareita? Miehensä tietää, eli kyse ei nyt ole siitäkään.

Kertoisin tietysti. Olen myös kertonut omista nuoruuden seurustelusuhteistani, kun lapsillani on tullut ajankohtaiseksi ihastumiset, seurustelut ja sydänsurut.

Kertoisin. Tuntuisi oudolta salailla ja käytännössä vaatia myös muuta sukua salailemaan.