Raskaana. Pelkään että tuleva lapsi kiusaa koiraa :(
Onko kukaan muu pelännyt raskausaikana että tuleva lapsi kiusaa perheen lemmikejä? Tai kiusaako teidän lapset? Tuntuu ihan kauhealle ajatukselle kun koira on mulle niin rakas.
Ei tiedetä vielä onko tyttö vai poika. Itselle tulee lapsuudesta mieleen, että pojat monesti härnäsi eläimiä (naapurustossa), ja jotkut saattoi kiduttaakin jotain pikkueläimiä :'(
Onko nää jotain hormoniajatuksia vai mitä? Onko lapsi helppo opettaa lempeäksi ja niin että kohtelee eläimiä hyvin? Onko sukupuolella eroa?
Kommentit (12)
Vie koira piikille ennenkuin lapsi syntyy. Tai sitten teet abortin. Eihän tässä muuta mahdollisuutta ole.
Ne on sellaisia ajatuksia, että lapsi ei ole sulle vielä konkreettinen, mutta koska koira on, niin sun on helpompi eläytyä siihen koiraan avuttomana ja hoivaa tarvitsevana olentona. Raskauteen kuuluu myös katumusta ja epäilyä, joskus vihaakin tulevaa lasta kohtaan. Lapsen saaminen on niin iso ja lopullinen juttu, että mielellä on sen prosessoimisessa oma hommansa.
Ota päivä kerrallaan, anna ajatusten tulla ja mennä. Voi olla että lapsi kiusaa koiraa, voi olla että koira kiusaa lasta, mut todennäköisesti kukaan ei kiusaa ketään vaan teillä on edessä kahden ensimmäisen vuoden jälkeen mukavaa yhdessäoloa. Aivan pientä lasta pitää usein suojella koiralta (koiran kynsiltä ja häseltämistä) ja koiraa pitää taas suojella lapselta joka on oppinut vasta liikkumaan, ja joka ei voi vielä käsittää, koska hermosto on kehittymätön, miltä koirasta tuntuu jos sen hännästä nappaa kiinni. Nämä voivat olla tosi stressaavia kausia, jolloin koiraportit on paikallaan, mut ne on vaan väliaikaisia kausia. Todennäköisesti kaikki menee vähemmän dramaattisesti kuin mitä nyt pelkäät.
Ootko tosissas? Sinä vahdit sitä lasta koko ajan niin ettei se kiusaa eläimiä. Meidän 1,5v poikakin jo tietää miten koiriin kosketaan ja milloin niitä ei saa häiritä... T. 2 lasta 2 koiraa
Olen terveyskeskuslääkäri, ja olen tehnyt paljon aborttilausuntoja sosiaalisin syin. Voisin ehkä hiukan kohottaa kulmiani, kun aborttia haetaan syyllä, että lapsi saattaisi kiusata perheen koiraa. Todennäköisesti, itsekin koira-ihmisenä, tekisin kuitenkin myönteisen päätöksen.
Tietysti lapsi tulee kokeilemaan rajojaan ja opettelemaan miten eläviin olentoihin kosketaan ja mitä se tai tuo tekee kun minä teen näin. Sinun tehtävä on olla läsnä aina kun koira ja lapsi on yhdessä ja opettaa ja näyttää kädestä pitäen miten silitetään ja kertoa mikä sattuu ja silittää lasta ja sanoa, että tämä tuntuu koirastakin kivalta. Sitten yhdessä hoidatte ja rapsutatte koiraa ja iloitsette, kun koira on niin onnellinen.
Jos olet osannut koirasi kasvattaa kunnon kansalaiseksi niin eiköhän se onnistu myös lapsen kanssa.
Kunhan lapsi syntyy, niin ajatukset muuttuvat ihan päinvastaiseksi :D Se ennen niin rakas koira onkin haiseva kiusankappale... tää on niin nähty.
Vierailija kirjoitti:
Kunhan lapsi syntyy, niin ajatukset muuttuvat ihan päinvastaiseksi :D Se ennen niin rakas koira onkin haiseva kiusankappale... tää on niin nähty.
Minulle muuten kävi noin. Varmasti jotakin alkukantaista käytöstä ja hormonimittari huutaa punaisella. Heti kun tultiin synnäriltä ja näin rakkaan koirani, niin mietin että kuristan sen. No, en kuristanut, mutta pelkästään koirani katse oli vastenmielinen. Tämä tunne helpotti parin kuukauden kuluessa. Onneksi mies piti hyvää huolta siitäkin sen aikaa.
Jos tulee poika, niin kantsii viedä se piikille, kun ei se kuitenkaan opi sen sessen kanssa toimimaan. Tytön kanssa voi odotella pari vuotta, mutta sama homma sille, jos ei opi tavoille. :/
Vierailija kirjoitti:
Kunhan lapsi syntyy, niin ajatukset muuttuvat ihan päinvastaiseksi :D Se ennen niin rakas koira onkin haiseva kiusankappale... tää on niin nähty.
Joo näin mullekin kävi esikoisen kohdalla. Etukäteen murehdin paljon sitä että mitenkähän koira ottaa lapsen tulon ja luin kaikki koirakirjat. Sitten tulin lapsen kanssa kotiin ja koira tuli häseltämään eteiseen. Tuntui että näin koiran ihan ensimmäistä kertaa elämässä ja tunsin sitä kohtaan syvää vastenmielisyyttä. Kun koira nuuskutteli vauvaa ajattelin että yksikin urahdus niin väännän sulta sekunnissa niskat nurin.
Se meni ohi, koira ja lapset on eläneet onnellista yhteiselämää vuosikausia. Synnytyksen jälkeen halu suojella vauvaa on alkukantaista ja siinä menee prioriteetit vähän eri järjestykseen.
Se on kuule ihan kiinni teistä vanhemmista.
Meillä on aina ollut kissoja eikä lapset (tyttö ja poika) ole koskaan kiusanneet niitä. Totta kai, kun meidän silmät vältti, saattoivat ihan pieninä tarttua turkkiin tms. mutta siihen puututtiin heti ja kerrottiin että moinen sattuu eläintä.