Muistaako kukaan millaista oli ennenvanhaan Alkossa?

Siellä tiskillä sanottiin, mitä halutaan, näytettiin henkkarit ja maksettiin.

Muistan kun ekan kerran kävin, se oli kun juuri oli täyttänyt 20 (vai oliko se 21). Vihaisesti pyydettiin henkkareita ja sitten rommipullo laitettiin ruskeaan paperikääreeseen. Kaikki oli tiskin takana. 

Minä muistan kans, että tiskin takana olivat, kun ensimmäisen kerran asioin n. 30 vuotta sitten. Ja sikana jännitti, kysytäänkö paperit :D. 

Kun minusta tuli täysi-ikäinen niin alkot oli jo tälläisiä kuin nyt mutta muistan ne vanhat alkot. Oliko niissä korkeat tiskit vai muistanko sen väärin?

Minä ostin aina Liebfraumilchiä ja pelkäsin, etten osaa sanoa sitä oikein, joten kirjoitin lapulle ja annoin sen myyjälle. Ihan kuin joku viisivuotias. Viiden ikäiseksi itseni tunsinkin, koska silloin Alkon myyjät suhtautuivat asiakkaisiin kuin vähä-älyisiin ja vähintäänkin pitivät epäilyttävänä.

Joo, ehdin vielä käydä vähän aikaa vanhanmallisissa alkoissa. Tiski oli korkea ja myyjät vakavia. Moni  varmaan otti sen Koskenkorvan tai Libbiksen ihan siksi, että ei nähnyt eri vaihtoehtoja. Pullothan olivat melkein piilossa.

Joo, tiski-Alkot! Siinä jonotettiin tiskille ja kun vuoro tuli, piti tietää mitä haluaa. Ei siinä ruvettu kyselemään, että mikä kävis kampasimpukoiden kanssa.

Tiskit kyllä katosivat kovaa vauhtia kun itse täysi-ikäistyin. Muistan ostaneeni vappuskumppaa tiskistä ja oikeen neuvottiin, että ei saa ravistella sitä pulloa.

Nykyään Alkossa on minusta aivan mainio asiakaspalvelu. Kysyvät haluaako apua, mutta jos sanoo katselevansa tai tietävänsä, jättävät rauhaan, mutta myös tosi asiantuntevasti neuvovat, jos hakee jotain tietynlaista. Ja siis ehdottavat erilaisista hintaryhmistä alkaen halvemmasta. Eilen kassajonossa oli asiakas, joka oli jo valmiiksi ns. juhlakunnossa. Todella hienosti kassa jututti herran ja sanoi lopuksi, että valitettavasti tänään emme voi tehdä kauppoja, palataanko huomenna asiaan? Melkein parasta aisakaspalvelua saa nykyään Alkossa :)

Vierailija kirjoitti:

Nykyään Alkossa on minusta aivan mainio asiakaspalvelu. Kysyvät haluaako apua, mutta jos sanoo katselevansa tai tietävänsä, jättävät rauhaan, mutta myös tosi asiantuntevasti neuvovat, jos hakee jotain tietynlaista. Ja siis ehdottavat erilaisista hintaryhmistä alkaen halvemmasta. Eilen kassajonossa oli asiakas, joka oli jo valmiiksi ns. juhlakunnossa. Todella hienosti kassa jututti herran ja sanoi lopuksi, että valitettavasti tänään emme voi tehdä kauppoja, palataanko huomenna asiaan? Melkein parasta aisakaspalvelua saa nykyään Alkossa :)

Paitsi että sitä apua tarjotaan yleensä silloin, kun tietää mitä haluaa tai ei muuten tarvitse apua. Silloin kun sitä tarvitsisi, niin myyjiä ei näy missään. Mutta siis se mitä myyjien kanssa asioi, niin palvelu on ystävällistä ja asiantuntevaa.

Vierailija kirjoitti:

Ennen sisään astumista suunnilleen kytättiin ettei kukaan varmasti näe. Siellä sisällä taas pullot oli tiskin takana pohja eteenpäin, piti tietää tarkalleen mitä halusi. Ei ihme ettei vanhempani juuri juoneet alkoholia. Itse muistan että koko asiaan liittyi kummallista häpeää.

Vanhempani ratkaisivat tuon ongelman valmistamalla juomansa itse. Meillä tehtiin niin kaljaa, viiniä kuin kotipolttoista viinaakin. Viimeinen oli tietysti laitonta, ja niin taisi aikanaan olla laitonta tehdä niin vahvaa oluttakin kuin meillä oli.

Joitakin kertoja ehdin itse asioida tuollaisessa tiskialkossa, ennen kuin nykyisenkaltaiset valintamyymälät saapuivat. Kotinurkillani Helsingin Vallilassa taisi olla yksi viimeisiä tiskimyymälöitä.

Pakko myöntää, että jos jokin asia on muutamassa kymmenessä vuodessa muuttunut parempaan suuntaan, niin Alkon asiakaspalvelu! Mutta: olisiko silti voinut vaikka turistikohteeksi jonnekin jättää yhden vanhanmallisen myymälänkin? Palkata sinne yrmeimmät mahdolliset myyjät :)

On nykyäänkin aika natsimeininki. Esim. jos olet teini- tai esiteini-ikäisen kanssa ostoksilla ja tulee tarve käydä Alkossa, niin ne lapsi pitää jättää johonkin näköetäisyyden ulkopuolelle myymälästä. Nimittäin jos sen ottaa mukaan Alkoon tai jättää heti Alkon oven ulkopuolelle norkoilemaan odottavan näköisenä niin sinua syytetään alkoholijuoman välittämisestä alaikäiselle ja seurauksena on lastensuojeluasiakkuus ym. ym.

Alkossa on nykyään se hyvä puoli tavallisiin kauppoihin verrattuna, että siellä 0,8-prosenttisen "alkoholijuoman" tai aidonkaan alkoholijuoman ostajilta ei kysytä papereita 30-vuotiaaksi asti. Sen sijaan myyjä käyttää tervettä järkeä ja noudattaa lain kirjainta eikä mitään sen päälle.

Joskus 60 tai 70 luvuilla oli myös viinakortti. Muistaako kukaan ? oliko siinä joku rajoitus paljonko sai ostaa per kk?

Vierailija kirjoitti:

Joskus 60 tai 70 luvuilla oli myös viinakortti. Muistaako kukaan ? oliko siinä joku rajoitus paljonko sai ostaa per kk?

Mulla on tallessa mun vaarin viinakortti. Mielestäni kuitenkin 60-luvulta on tuo. Ei siinä mitään rajoitusta ole, mutta lupa ostaa alkoholia. Kuvallinen henkilökortti Oy Alko Ab:n leimalla.

Onpa hassua! En tiennytkään tollasesta :) milloin tälläset tiski-Alkot hävisivät?

Olen syntynyt itse siis vuonna 1996.

Jännitti pirusti. Tankkas mielessään monta kertaa, että mitä piti ostaa, kuinka monta ja rahat piti tarkastaa moneen kertaan. Se jonottaminen ja pönöttäminen hermoilutti niin.

Vierailija kirjoitti:

On nykyäänkin aika natsimeininki. Esim. jos olet teini- tai esiteini-ikäisen kanssa ostoksilla ja tulee tarve käydä Alkossa, niin ne lapsi pitää jättää johonkin näköetäisyyden ulkopuolelle myymälästä. Nimittäin jos sen ottaa mukaan Alkoon tai jättää heti Alkon oven ulkopuolelle norkoilemaan odottavan näköisenä niin sinua syytetään alkoholijuoman välittämisestä alaikäiselle ja seurauksena on lastensuojeluasiakkuus ym. ym.

Jaa. Mä olen kyllä käynyt teinin kanssa alkossa ilman mitään ongelmia... Ehkä olen niin luotettavan oloisen näköinen, että en teinille viinaa antaisi!

Muistan hyvinkin! Juuri tuon myyjien yrmeyden, tiskit ja Liebfraumilchin! Ikää minulla nyt 45v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen sisään astumista suunnilleen kytättiin ettei kukaan varmasti näe. Siellä sisällä taas pullot oli tiskin takana pohja eteenpäin, piti tietää tarkalleen mitä halusi. Ei ihme ettei vanhempani juuri juoneet alkoholia. Itse muistan että koko asiaan liittyi kummallista häpeää.

Vanhempani ratkaisivat tuon ongelman valmistamalla juomansa itse. Meillä tehtiin niin kaljaa, viiniä kuin kotipolttoista viinaakin. Viimeinen oli tietysti laitonta, ja niin taisi aikanaan olla laitonta tehdä niin vahvaa oluttakin kuin meillä oli.

Joitakin kertoja ehdin itse asioida tuollaisessa tiskialkossa, ennen kuin nykyisenkaltaiset valintamyymälät saapuivat. Kotinurkillani Helsingin Vallilassa taisi olla yksi viimeisiä tiskimyymälöitä.

Pakko myöntää, että jos jokin asia on muutamassa kymmenessä vuodessa muuttunut parempaan suuntaan, niin Alkon asiakaspalvelu! Mutta: olisiko silti voinut vaikka turistikohteeksi jonnekin jättää yhden vanhanmallisen myymälänkin? Palkata sinne yrmeimmät mahdolliset myyjät :)

Olisko tuon museo-yrmymyymälän myyjät voineet myös uhata lakolla joka vappua ja juhannusta ennen? Niinhän ne Neuvostolandian alkon myyjät tekivät. Sitten pääsisi vasta oikeaan tunnelmaan ;) Alkon myyjät saivat ko. aikaan myös paljon parempaa palkkaa kuin esim elintarvikeliikkeiden myyjät; miksiköhän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään Alkossa on minusta aivan mainio asiakaspalvelu. Kysyvät haluaako apua, mutta jos sanoo katselevansa tai tietävänsä, jättävät rauhaan, mutta myös tosi asiantuntevasti neuvovat, jos hakee jotain tietynlaista. Ja siis ehdottavat erilaisista hintaryhmistä alkaen halvemmasta. Eilen kassajonossa oli asiakas, joka oli jo valmiiksi ns. juhlakunnossa. Todella hienosti kassa jututti herran ja sanoi lopuksi, että valitettavasti tänään emme voi tehdä kauppoja, palataanko huomenna asiaan? Melkein parasta aisakaspalvelua saa nykyään Alkossa :)

Paitsi että sitä apua tarjotaan yleensä silloin, kun tietää mitä haluaa tai ei muuten tarvitse apua. Silloin kun sitä tarvitsisi, niin myyjiä ei näy missään. Mutta siis se mitä myyjien kanssa asioi, niin palvelu on ystävällistä ja asiantuntevaa.

Mitä alapeukuttamista tässä on? Viimeksi elokuussa olisin kaivannut apua alkoholittomien kuohuviinien valintaan. Yksi myyjä istui kassalla (ymmärrän ettei sen kokoisessa myymälässä voi poistua sieltä kesken kaiken), yksi valitsi keski-ikäisen rouvan kanssa pitkään ja hartaasti viinejä ja yksi luikki ohitseni henkilökunnan tiloihin, kun ihmettelin siinä alkoholittomien hyllyllä.

Vierailija kirjoitti:

Joskus 60 tai 70 luvuilla oli myös viinakortti. Muistaako kukaan ? oliko siinä joku rajoitus paljonko sai ostaa per kk?

70-luvun alussa ensimmäisen kerran pääsi Alkoon ja olihan se juhlallista, häpeällistä ja jännittävää käydä siellä tiskimyymälässä.  Sitten kun yritti ostaa Vodkaa oli tosi jännittävää, kun ei oikein tiennyt miten sekin olisi pitänyt lausua, pitäkö sanoa reteesti T:llä "Votkaa" vai hienosti D:llä "Vodkaa".  

Ne viinakortit oli juuri vähän aikaa sitten kadonneet.  Muistan kun isällä oli sellainen aiemmin.