Miehen edellisessä suhteessa väkivaltaa, uskallanko aloittaa suhdetta?

Vierailija

Olen tapaillut nyt oikein ihanaa ja mukavaa miestä, mutta varjopuolena hänessä on entisen suhteen väkivalta. Kuulemma exä kävi kimppuun mitättömistä syistä, mutta mies kyllä pisteli sitten takaisin. Juoksenko karkuun, vai annanko mahdollisuuden? Kokemuksia?

Sivut

Kommentit (28)

-ted-

Varovaisuus on tervettä. Jos hän sittenkin oli se, jonka nyrkki heilui ensin, et tule tänne urputtamaan, kuinka mies olisi muuten ihana, mutta kun juo ja lyö...

Vierailija

Näinkö mies on tilanteen kertonut, että "ex kävi kimppuun". Mulla voisi kyllä hälytyskellot soida. Vaikuttaa perinteiseltä selitykseltä, etten ole yhtään väkivaltainen, mitä nyt itsepuolustukseksi...

Vierailija

Anna mahdollisuus. Naiset ovat yhtälailla väkivaltaisia, kuin miehetkin. Mitä siinä mies voi tehdä, jos toinen käy kimppuun. Hävettää tunnustaa, mutta itsekin meinasin kerran lyödä vaimoani. Meisten ja naisten väkivallassa ero syntyy siitä, että miehet ovat yleensä vahvempia ja äärimmäisessä tilanteessa pärjäävät naiselle. Toisaalta toisinaan tosin sattuu, että naiset lyövät miehiä jollakin astalolla joskus myös kohtalokkain seurauksin.

Ole kuitenkin tarkkana. Jos sinusta tuntuu vähänkään siltä,  että mies uhkaillee väkivallalla, niin eroa saman tien. Tämänkaltaisilla asioilla ei ole taipumusta parantua ajanmittaan.

Vierailija

Jos exä kävi kimppuun, miksi mies ei vain rauhoittanut tilannetta pitämällä exästä kiinni tai menemällä pois? Miksi piti hakata takaisin?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Näinkö mies on tilanteen kertonut, että "ex kävi kimppuun". Mulla voisi kyllä hälytyskellot soida. Vaikuttaa perinteiseltä selitykseltä, etten ole yhtään väkivaltainen, mitä nyt itsepuolustukseksi...

Samaahan selitteli kuulema minun exäni ihmisille, että minä olin raivohullu joka äkkiäarvaamatta saattoi hyökätä tämän kimppuun, veitselläkin kuulema olin uhannut jne.

Todellisuudessa tämä äijä pätki minua turpaan milloin mistäkin, yleensä siitä että hänen sairaalloisen mustasukkaisella mielikuvituksellaan olin ollut pettämässä häntä jos kaupassakäynti kesti viittäkään minuuttia kauemmin kuin yleensä. Päästäni revittiin irti isoja hiustuppoja, silmät oli usein mustana, samoin mustelmia ympäri kehoa. Ainakin yksi hammas lohjennut.

Hyi hitto, onneksi tajusin lähteä... Alkoi inhottaa jo pelkkä muistelu.

Vierailija

Minulle riittäis suhteen esteeksi jo se, että toinen on seurustellut aikaisemmin väkivaltaisen puolison kanssa ensimmäistä lyöntiä pidemmälle, oli se väkivaltainen hullu sitten mies tai nainen. En ota tyhmiä kumppaneita ja tyhmyydestähän tuo kertoo, jos itsensä väkivaltaiseen suhteeseen asettaa.

Vierailija

Itsepuolustus on loppujen lopuksi paljon harvinaisempi parisuhdeväkivallan syy, kuin voisi kuvitella, sekä miehillä että naisilla. Yleensä molemmat ovat väkivaltaisia, aloittaja vain vaihtelee ja kumpikin väittää olevansa se itsepuolustaja.  Tämä on itseasiassa paljon yleisempää myös kuin järjestelmällisesti yksipuolinen väkivalta. 

Kaipa sitä voisi tietyn varauksien suhteeseen lähteäkin, mutta ensimmäisistä väkivallan merkeistä pitäisi kyllä sitten viheltää peli poikki.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos exä kävi kimppuun, miksi mies ei vain rauhoittanut tilannetta pitämällä exästä kiinni tai menemällä pois? Miksi piti hakata takaisin?

Silloin saa lyödä, jos toinen lyö ensin. Kumma tämä nykyinen käsitys, että lyöminen on aina ja kaikissa tilanteissa väärin. Itseään on aina saanut puolustaa lyödenkin, eikä se miksikään muutu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinkö mies on tilanteen kertonut, että "ex kävi kimppuun". Mulla voisi kyllä hälytyskellot soida. Vaikuttaa perinteiseltä selitykseltä, etten ole yhtään väkivaltainen, mitä nyt itsepuolustukseksi...

Samaahan selitteli kuulema minun exäni ihmisille, että minä olin raivohullu joka äkkiäarvaamatta saattoi hyökätä tämän kimppuun, veitselläkin kuulema olin uhannut jne.

Todellisuudessa tämä äijä pätki minua turpaan milloin mistäkin, yleensä siitä että hänen sairaalloisen mustasukkaisella mielikuvituksellaan olin ollut pettämässä häntä jos kaupassakäynti kesti viittäkään minuuttia kauemmin kuin yleensä. Päästäni revittiin irti isoja hiustuppoja, silmät oli usein mustana, samoin mustelmia ympäri kehoa. Ainakin yksi hammas lohjennut.

Hyi hitto, onneksi tajusin lähteä... Alkoi inhottaa jo pelkkä muistelu.

Ihmettelen aina miksi ihmiset alunalkaenkin suostuvat suhteeseen tuollaisen kanssa. Miksi ette lähde jo ensimmäisestä väkivallan vihjeestäkin. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minulle riittäis suhteen esteeksi jo se, että toinen on seurustellut aikaisemmin väkivaltaisen puolison kanssa ensimmäistä lyöntiä pidemmälle, oli se väkivaltainen hullu sitten mies tai nainen. En ota tyhmiä kumppaneita ja tyhmyydestähän tuo kertoo, jos itsensä väkivaltaiseen suhteeseen asettaa.

Pakkopa nyt vaan todeta tähän sellainen juttu, että logiikkasi on todella mustavalkoista ajattelua.

Itse olen ollut väkivaltaisessa suhteessa ja kestin sitä jopa kaksi vuotta. Ja miksi? Todennäköisimmin siksi, että väkivaltaa oli myös lapsuudenkodissani. Totuin ihan pienestä asti siihen, että äiti suuttuessaan hakkasi pääni mustelmille. Ei minun tarvinnut mitään väärääkään tehdä, riitti että äiti oli vihainen ja purki sen sitten lapseen. Ja se oli kaukana tukistamisista ja luunapeista, ihan mojovasti iskettiin nyrkillä päähän jo viisivuotiaasta ylöspäin. Kerran hakkasi lattiaharjalla, yhden kerran taas iski puikulalla täysillä päähän koska kaulitsin hänen mielestään piparkakkutaikinaa väärin...

Että siinä vaan tottuu olemaan nyrkkeilysäkki. Tottuu siihen, että se on ihan arkipäivää että joku lyö.

Nykyään ei onneksi enää ole ketään väkivaltaista elämässä... Mutta painajaisissahan nuo toisinaan tulee takaisin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinkö mies on tilanteen kertonut, että "ex kävi kimppuun". Mulla voisi kyllä hälytyskellot soida. Vaikuttaa perinteiseltä selitykseltä, etten ole yhtään väkivaltainen, mitä nyt itsepuolustukseksi...

Samaahan selitteli kuulema minun exäni ihmisille, että minä olin raivohullu joka äkkiäarvaamatta saattoi hyökätä tämän kimppuun, veitselläkin kuulema olin uhannut jne.

Todellisuudessa tämä äijä pätki minua turpaan milloin mistäkin, yleensä siitä että hänen sairaalloisen mustasukkaisella mielikuvituksellaan olin ollut pettämässä häntä jos kaupassakäynti kesti viittäkään minuuttia kauemmin kuin yleensä. Päästäni revittiin irti isoja hiustuppoja, silmät oli usein mustana, samoin mustelmia ympäri kehoa. Ainakin yksi hammas lohjennut.

Hyi hitto, onneksi tajusin lähteä... Alkoi inhottaa jo pelkkä muistelu.

Ihmettelen aina miksi ihmiset alunalkaenkin suostuvat suhteeseen tuollaisen kanssa. Miksi ette lähde jo ensimmäisestä väkivallan vihjeestäkin. 

Viesti 12 vastaa tähän.

Vierailija

Yleensä ihmiselle tulee pahat traumat väkivallasta parisuhteessa. Onko miehesi hakenut apua, ollut terapiassa tai uskoutunut ongelmasta kellekään läheiselle?

Entä onko tehnyt exän väkivaltaisuudesta ilmoitusta poliisille? Onko poliisi jouduttu kutsumaan talouteen? Yleensä jos tuollaista tapahtuu, niin vähintään naapurit kyllä tilaavat poliisit paikalle.

Onko exästä olisi todistetta, että ollut väkivaltainen jossain muussa suhteessa, tai ollut alkoholisti, mielenterveyshäiriöinen tai huumeiden käyttäjä?

Onko miehellä edes mitään normaalisti käyttäytyvän ihmisen todistetta miksi itse vastannut exän väkivaltaan väkivallalla?

Jos kaikkiin kysymyksiin tulee kielteinen tai epävarma vastaus, silloin sinulla ei oikeastaan ole mitään todistetta siitä, miten asiat oikeasti miehen edellisessä suhteessa menivät.

Voi siis olla tottakin mitä mies sanoo, mutta siinä tapauksessa hän ei ole toiminut oikein, eikä pitänyt huolta, että pääsee asiasta yli, joten ei kovin hyvä ennuste teidän suhteelleenne. Tai sitten hän on ollut se väkivaltainen osapuoli ja valehtelee sinulle ja sinä tulet olemaan se seuraava uhri.

Tunnetko exää tai ketään hänen läheistään, jolta voisit asiasta kysyä?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle riittäis suhteen esteeksi jo se, että toinen on seurustellut aikaisemmin väkivaltaisen puolison kanssa ensimmäistä lyöntiä pidemmälle, oli se väkivaltainen hullu sitten mies tai nainen. En ota tyhmiä kumppaneita ja tyhmyydestähän tuo kertoo, jos itsensä väkivaltaiseen suhteeseen asettaa.

Pakkopa nyt vaan todeta tähän sellainen juttu, että logiikkasi on todella mustavalkoista ajattelua.

Itse olen ollut väkivaltaisessa suhteessa ja kestin sitä jopa kaksi vuotta. Ja miksi? Todennäköisimmin siksi, että väkivaltaa oli myös lapsuudenkodissani. Totuin ihan pienestä asti siihen, että äiti suuttuessaan hakkasi pääni mustelmille. Ei minun tarvinnut mitään väärääkään tehdä, riitti että äiti oli vihainen ja purki sen sitten lapseen. Ja se oli kaukana tukistamisista ja luunapeista, ihan mojovasti iskettiin nyrkillä päähän jo viisivuotiaasta ylöspäin. Kerran hakkasi lattiaharjalla, yhden kerran taas iski puikulalla täysillä päähän koska kaulitsin hänen mielestään piparkakkutaikinaa väärin...

Että siinä vaan tottuu olemaan nyrkkeilysäkki. Tottuu siihen, että se on ihan arkipäivää että joku lyö.

Nykyään ei onneksi enää ole ketään väkivaltaista elämässä... Mutta painajaisissahan nuo toisinaan tulee takaisin.

Surullinen tarina, onneksi olet saanut silmäsi auki ja nähnyt asioiden oikean laidan! En minä syyllistä sitä, jota lyödään, mutta ihmettelen vaan suuresti miksi sellaiseen suostutaan. Lapsi ei voi valita, aikuinen tässä maassa voi. Aikuisen pitäisi myös ymmärtää, että tätä maata säätelee lait ja väkivalta toista ihmistä kohtaan on laissa kiellettyä. Eikö hälytyskellojen pitäisi soida edes silloin? Se on laitonta! Oli laitonta jo silloin kun vanhemmat hakkasivat, mutta viimeistään aikuisena se pitää ymmärtää ja tiedostaa, ettei se ole normaalia. Vituttaa ne hullut vanhemmat, jotka nyrkkeilysäkkejä kasvattaa, mutta aikuisena toivon mukaan jokainen tällaisen hullun vanhemman lapsi tiedostaa, ettei se ole oikein.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat