Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kerro minulle jotain hyvää.

Vierailija

Vastaani tuli muuan mies, vaalea ja sinisilmäinen. Luonteeltaan täysi kusipää ja silti niin suloinen. Puoli vuotta jaksoin hyviä ja hyvin huonoja sanoja, katkeria ja iloisia kyyneliä. Oli ylämäkiä ja alamäkiä, enemmän alamäkiä.. Päätettiin päättää kuvio, mitä se nyt ikinä olikaan.. Tai minä päätin.. Taas lyötiin pahaksi ihmiseksi ja itsekkäästi..

Vastaani tuli eräänlainen runon pätkä sopivasti, joka kuvaa tilannetta hyvin.

Olet aina olemassa minulle,
ja niin annat minulle rohkeuden
olla yksin.

-Marion C. Garretty-

Miksi sitten kirjoitin tänne.. Kuvio oli alunperinkin vaikea.. Olin juuri eronnut, koska entiseni petti minua ja muutama kuukausi sen jälkeen tapasin tämän vaalean komean kaverin.. Ja samalla sain tietää Odottavani lasta edelliselle. eli tilanne ei ollut mikään mahtava, koska exä kulkisi mukana kirjaimellisesti. Isyys asia oli varma, koska meillä ei tämän herra vaalean kanssa ehtinyt olemaan intiimiä kanssa käymistä. (miksi, koska juuri kun tavattiin sain tietää Odottavani vauvaa, sitten kroppa alkoi muuttua ja sen jälkeen alkoikin jo ahdistamaan kaikki), no voitte kuvitella miten paska koko syksy on ollut on riidelty uuden ja vanhan kanssa, tunne elämä menee laidasta laitaan ja elämä on perseestä.

Eli tapeltiin enemmän ja vähemmän.

Mä vain mietin heitinkö juuri kirjaimellisesti hukkaan miehen joka olisi ollut valmis pitämään huolta musta ja vauvasta, vaikka ei ollutkaan biologinen isä? Luonteeltaan mustasukkainen ja todella temperamenttinen kaveri, mutta toisaalta miten itse käyttäytyisin samassa tilanteessa?

Vai toiminko kenties oikein koska en halunnut sitoa Herraa toisen miehen lapseen ja koko sekavaa kuvioon?
Itse ajattelin että uuden tuttavan sitominen toisen miehen lapseen oli kauhea ajatus ja eniten pelotti että mitäs jos tämäkään ei kestäisi ja tästä kärsisi koko "perhe ", vauva, äiti," isät"..

"Olisiko pitänyt herra vaalean antaa itse päättää mitä haluaa tehdä ja miettiä ongelmaa vasta kun sellainen on"
Olisiko exälle pitänyt jättää kertomatta, että lapsi on hänen? (omasta mielestä tämä oli moraalisesti väärin, vaikka uusi jo tiesi ettei vauva ole hänen)

Mielipiteitä?

Kommentit (3)

Vierailija

Täällä suuri parisuhde-ekspertti neuvoo :) Ottaen huomioon tilanteenne hankaluuden, en ihmettele yhtään, jos uuden miehen tunteet ovat kulkeneet vuoristorataa. Isyydestä itse kyllä ajattelisin, että sillä on vähemmän merkitystä, kuka on siittäjä, ja se joka on enemmän mukana lapsen hoitamisessa, kasvattamisessa ynnä muussa, olisi varmasti se todellisempi isä lapselle.

Vierailija

Mulla vaan jotenkin tuli moraali vastaan. Aluksi kaikki meniki ihan hyvin, johtuen siitä että meinasin olla kertomatta exälle ja lähteä lopullisesti kävelemään jne. Mut jotenkin raskauden myötä heräsi outoja ajatuksia ja älyttömästi huonoa omaatuntoa..
Nyt ollaankin pihalla ja yksin.. Oudointa on, että mietin kauheasti vaaleaa Herraa, vaikkakin oon myös todella vihainen kaikista pahoista Sanoista ja kommenteista..

Vierailija

No minäpä kerron! Olet ihanin ja kultaisin ihminen maailmassa, toista yhtä kaunista naista tässä maailmassa ei ole kuin sinä. Olet niin arvokas ja kultaisin ihminen jonka tiedän. Josta en haluaisi koskaan luopua. Sydämeni sykkii tuhatta ja sataa sinua katsoessasi, olet vain niin kaunis, että pistää väkisin hymyilemään. Niin rakas ja erityisen tärkeä minulle!<3

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat