Tytär on vielä 25-vuotiaanakin sitä mieltä ettei halua lapsia tai naimisiin

Ihan ymmärrettävää, maailmasta on tullut aika pelottava paikka viime aikoina. En itsekään halua tehdä enää yhtäkään lasta tänne.

Tässä toinen joka on tuntenut noin jo 5 vuotiaasta asti, nyt 50 vuotiaana edelleen ihan samaa mieltä.

No itse oon 33 ja naimisissa mutta lapsia en halua eikä halua miehenikään. Ilmastonmuutos ja muut asiat mietityttää. Eikä olla saatu kerättyä tarpeeksi omaisuutta jotta olisi turvallinen olo tehdä lasta, siinä nyt ainakin pari syytä.

Niin no kyllähän se juna hällä meni jo, että turha siitä enää murehtia.

Eikö ole vain hyvä, että joku uskaltaa muodostaa mielipiteitä jollain muullakin perusteella kuin yleisten odotusten mukaan?

Jos oikeasti haluat tietää, kysy häneltä. Kiihkottomasti ja kantaa ottamatta.

Fiksu nainen.

Ei ne ajatukset ole mistään tulleet, pikemminkin lapsensaantiajatukset ovat jääneet tulematta. Näin ainakin minulla. En vain ole yhtään äidillinen tyyppi, eikä lapset voisi vähempää kiinnostaa. En voi pakottaa itseäni tuntemaan eri lailla, se vaan ei toimi niin.

No eikös suurimmalla osalla 25-vuotiaista ole ihan muut mielenkiinnon kohteet kuin ruveta vauvoja väsään?

Mun käsitykseni mukaan nuo ovat taas hyvin yleisia ajatuksia. Omassa kaveripiirissäni suurin osa on sitä mieltä, ettei tiedä haluaako koskaan naimisiin, saati sitten lapsia. Osa haluaa ehdottomasti naimisiin, mutta ehdoton ei on lapsille. Osa ei halua kumpaakaan. Osa haluaa tietysti kaikki perinteiset perhesuhteet, mutta 12 hengen kaveriporukastamme kaksi on todennut varmuudella haluavansa lapsia. Olemme 22-26 vuotiaita yliopisto-opiskelijoita. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin vain, että mistä ihmeestä nuo ajatukset ovat tulleet kun ovat niin paljon vastoin yleisiä ajatuksia ja odotuksia.

Kokemuksista nuo asenteet monesti tulee. Ei haluta samanlaista elämää kuin oma lapsuus oli. Saattaa olla peiliin katsomisen paikka äidillä.

Heh, voisit olla minun äitini :D

Musta on jotenkin huvittavaa miten osa kuvittelee että en halua lapsia koska haluan matkustella ja juhlia. En pidä matkustelusta, juhlimisesta toki, mutta tuskin jaksan 10 vuoden päästä enää juhlia. Minä en vain halua lasta, toiset ei halua koiraa, minä en halua lasta, mikä siinä on niin hankala käsittää? En usko lapsen tuovan elämääni mitään mitä haluaisin.

Ja tulevaisuudessa tulee olemaan paljon lapsettomia vanhuksia eli tuskin sitä yksin joutuu olemaan.

Mä muistan kuinka 6-vuotiaana katsoessani Disneyn elokuvia (joissa kaikissa rakastutaan) isä sano mulle että joku päivä mäkin meen naimisiin "prinssini" kanssa niin suutuin ihan kauheasti että ei sellainen ole mua varten! Tykkäsin kyllä ja tykkään edelleenkin romanttisista kirjoista/elokuvista mutta mä en itse halua naimisiin, tai halua lapsia, josta siitäkin olin varma jo 10-vuotiaana. Nyt oon 24 ja tuskin tulen muuttumaan koska kaikki muut saman ikäiset kaverit haaveilee lapsista ja osa jo naimisissa.

En tykännyt lapsista 15-vuotiaana, en 25-vuotiaana enkä nyt 51-vuotiaana, joten en ole niitä tehnyt. Voit arvata, millaista oli olla lapsia haluamaton 80-luvun nuori. Vasta ollessani nelikymppinen alkoivat kummastelut ja ovelat syiden keksimiset hyytyä.

Tervetuloa kerhoon! m25

Mun vauvakuume iski vasta 3-kymppisenä, että toivoa on vielä jos mummiksi haaveilet. Mikä oikeastaan taisi olla huonosti piilotettu aloituksen tarkoitus.... :D

Minä en halua lapsia koska en näe sitä millään tapaa järkevänä. Perustan elämässäni kaikki muutkin suuret päätökset siihen, ovatko ne järkeviä, miten voisin sitten tämän ehkä suurimman päätöksen perustaa sille että minä nyt vain haluan lapsia. Vauvakuumeilen aika ajoin, mutta kun mietin asiaa jälleen perin pohjin, niin halut hälvenee. Eniten kummastuttaa kaverit jotka vaan päätti että haluaa vauvan. Siis haluaa vauvan. Se ihminen kenet ne päättää tehdä on vauva vain vuoden. Lisäksi tuntuu absurdille että halu saada vauva on niin kova että se vain tehdään miettimättä sen enempää.

Ehkä tyttäresi omasta kokemuksestaan tietää, kuinka kurjaa on olla lapsi, eikä halua että kukaan hänen takiaan sitä joutuisi kestämään?

Itse en halua lapsia koska oma lapsuuteni oli kamala. Pelkään että olisin yhtä räjähdysaltis vanhempi kuin oma äitini.

Tuonkin iän jälkeen vielä on ihan mahdollista että muuttuu mieli. Ja ihan yhtä mahdollista, että ei muutu :) 25v on nykymaailmassa kuitenkin NUORI nainen, hedelmällistä ikää jäljellä vielä vaikka kuinka paljon.

Näin sanoo siis täällä toinen saman ikäinen, joka luultavasti haluaa sittenkin lapsia, vaikka ennen oli jyrkkä ei. 100% päätöstä vielä ei ole eikä tarvitse ollakaan.

Syitä voi olla esim.

- ei halua olla vastuussa lapsesta, ei edes täysin terveestä ja vielä vähemmän vammaisesta

- kropan muutokset ja mahdollinen vammautuminen pelottaa, ei halua ottaa terveysriskiä

- ei pidä lapsista

- oma tai yleinen taloustilanne ahdistaa

- maailman tila muutenkin ahdistaa, ei halua lapsia sellaiseen maailmaan

- pitää lapsentekoa ns. ympäristörikoksena

- traumoja omasta lapsuudesta

- ei usko olevansa kykenevä hyväksi vanhemmaksi

Tai sitten jotain aivan muuta. Vain tyttäresi tietää vastauksen.

Viisas nainen. Ei kannata, jossei oikeasti halua olla äiti.