Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kehtaanko soittaa siskolle pienessä känässä?
11.12.2015 |
Ollaan nähty ja puhuttu viimeksi viime jouluna, molemmille kiireinen elämä ja kaikki muuta liipalapaa. Nyt haluaisin soittaa mutten kehtaa. Muutama skumppalasikin on mennyt kammottavan työviikon nollaukseksi. Mitä tekisin? Mitä sanoisin?
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen enemmän ja vähemmän känässä puhunut siskoni kanssa. Ei ole pahastunut. :)
Sano, että lähdit pikkujouluista aikaisemmin, kun tuli ikävä siskoa. Ota pari lasia vielä ja soita.
Jee, ihanaa saada kannustusta! Oon niin herkässä tilassa ihan kamalan työuupumuksen, hyvän musan ja tuon kuoharin takia, että pelkään alkavan tunteelliseksi. Ei meillä ole sukujouluja, ollaan kaikki omissa oloissamme mutta ajattelin ehdottaa jos nähtäisiin. Miten tämmöinenkin voi olla kynnyksen takana...
Tiedät varmaan itse, voiko siskolle soittaa kännissä? Monet varmaan voi, mun sisko tietää ettei soita mulle kännissä. Koska hänellä on vaikea päihdetausta, ollaan yhteydessä vain selvinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisko on 40, minä 31. Ikävä on mutta ollaan niiiiiin eri maailmoista että ei meitä oikein yhdistä muu kuin sisaruusrakkaus. Hän on mulle tosi rakas vaikkei hän aktiivisesti elämässäni olekaan
Jos soittaisit minulle, saisit luurin korvaan. Mikään ei ole niin rasittavaa kuin kännipuhelut. Paitsi tietysti kännipuhelut joissa räkä poskella rääytään rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olisin iloinen, jos sisko soittaisi vaikka pienessä sievässä. Ei ole kuulunut siskosta aikoihin ja kaipaan häntä. Emme tapaa joulunakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäinen ihminen olet jo, etkä ole oppinut, ettei kännipuhelut kannata IKINÄ...
Soita vaan. Toki olet nyt kuoharista rennompi ja et ehkä tule soittamaan huomenna jne. Täällä jotkut kommentoi eri tilanteesta, kuin mitä sulla on, et ole räkä poskella kun pystyt selväjärkisesti kirjoittamaan. Jouluunkin on vähän enää aikaa. Ehdota tapaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sisko on 40, minä 31. Ikävä on mutta ollaan niiiiiin eri maailmoista että ei meitä oikein yhdistä muu kuin sisaruusrakkaus. Hän on mulle tosi rakas vaikkei hän aktiivisesti elämässäni olekaan
Miten se toimii, että ollaan rakkaita vaikka ei olla aktiivisesti toisten elämässä? Itse olen etääntynyt sisaruksestani, koska tuntuu etteivät elämämme kohtaa koskaan. Hän on aina vakuttanut miten olen hänelle niin tärkeä, mutta hänellä ei ole koskaan aikaa tai kiinnostusta tavata, koska on niin kiire tavata kavereita tai miehensä (jopa hyvin kaukaisia) sukulaisia, milloin mitäkin. Jotenkin ne teot vaan puhuvat enemmän kuin sanat.
Sisaruusrakkaus ei vaadi ollakseen aktiivista yhteydenpitoa. Toinen voi olla vaikka taivaassa ja se rakkaus ei kuole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitin! Puhuttiin puoli tuntia kuulumisia koko vuoden varrelta, ihanaa. Sovittiin tapaaminen ja tuli niin hyvä mieli. En ole räkä poskella vaan oikeasti tunnontuskissa oleva uranainen, jolla aikaa on liian vähän tärkeisiin asioihin. Ihana sisko, hyvä puhelu.
Soittakaa tekin rakkaillenne, vaikka sitten kahden skumppalasin ja Adelen kuuntelemisen jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin iloinen, jos sisko soittaisi vaikka pienessä sievässä. Ei ole kuulunut siskosta aikoihin ja kaipaan häntä. Emme tapaa joulunakaan.
Mikset soita itse?
Vierailija kirjoitti:
Soitin! Puhuttiin puoli tuntia kuulumisia koko vuoden varrelta, ihanaa. Sovittiin tapaaminen ja tuli niin hyvä mieli. En ole räkä poskella vaan oikeasti tunnontuskissa oleva uranainen, jolla aikaa on liian vähän tärkeisiin asioihin. Ihana sisko, hyvä puhelu.
Soittakaa tekin rakkaillenne, vaikka sitten kahden skumppalasin ja Adelen kuuntelemisen jälkeenkin.
Tällaisista viesteistä se kuuluisa joulumieli syntyy. Kiitos. :)
Vierailija kirjoitti:
Sisaruusrakkaus ei vaadi ollakseen aktiivista yhteydenpitoa. Toinen voi olla vaikka taivaassa ja se rakkaus ei kuole.
Olen aina ihmetellyt tuota sisarusrakkautta.
Itsellä on isoveli ja isosisko. Mutta meillä on eri isät.
Ei meillä ole mitään sisarusrakkautta vaan jatkuva kilpailutilanne. Äitimme kuoli muutamia vuosia sitten ja molemmat isosisarukseni laativat laskun jokaisesta asiasta mitä tekivät äidin kuolinpesän takia. Kyräily ja kylmyys jatkuu.
Ja onhan se tosiasia miten kaksi siskosta ovat liskoja toisilleen.
Ai niin olen mies.
Alue: Aihe vapaa
Soita! Puhu vaikka joulunvietosta, jos samaan paikkaan olette menossa tai ihan mistä vain.