Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Rakastattekote toisianne parisuhteessa?

Vierailija

Olen ollut muutaman vuoden yksin avioeron jälkeen. Ja tuntuu, että katselen ympärilleni ihan eri silmin. Monissa parisuhteissa on pettämistä, väkivaltaa, alistamista ym. Miksi ihmiset ovat yhdessä rakkaudesta vai tottumuksesta?

Sivut

Kommentit (39)

Vierailija

Rakastamme, paljon. Olemme myös parhaat ystävät. Vähempaan en tyytyisi vaan mieluummin olisin yksin. Monet kyllä näyttävät elävän kamalissa liitoissa, jossa toista avoimesti vähätellään ja mitätöidään... se on kauheaa.

Vierailija

En oikeastaan rakasta! 

Kuitenkin kunnon mies ja hyvä isä lapsille. Kärvistellään nyt tässä vielä muutama vuosi, kun avioero tuntuu rankalta ratkaisulta kaikkien osapuolten kannalta. Ei pettämistä (tai ainakaan tietääkseni), ei väkivaltaa, jos fyysisestä puhutaan, henkinen on ilmassa ehkä... Alistaja olen ehkä minä jollain tavoin. Vähättelen miestäni helposti, yritän kovasti, etten näin tekisi. Sieltä ne sanamuodot ja äänensävyt kuitenkin pulpahtelevat pintaan haluamattani. 

Paska olen! 

Vierailija

Monet ovat yhdessä tottumuksesta, tai koska eivät vain halua olla yksin, tai koska olisi liian hankalaa erota (taloudellisesti tai muuten). Useassa parisuhteessa ei ole rakkautta, ja jos ei olisi lapsia, niin huomattavasti useammat eroaisivat.

Vierailija

Rakastan kai vähän, kun en tunne negatiivisesti. Peruselämää ilman riitoja tms. ongelmia. Ei kuitenkaan mitään tunnu miltään, lasten takia ei tule mieleenkään erota. Ilman lapsia etsisin parempaa. Mitään virityksiä ei ole, mutta jos johonkin valtavasti ihastuisin ja tunne olisi molemminpuolinen eikä menisi normaalisti ohi, niin se varmaan olisi sitten menoa...

Vierailija

Ei vaihtamalla parane .
Kyllä arki tulee nopeasti kunhan alku huuma on ohi, AINA .
Välittäminen ja tottuminen kai pitää pareja yhdessä.
Myös yhteinen asunto, lapset & ystävät

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Rakastan kai vähän, kun en tunne negatiivisesti. Peruselämää ilman riitoja tms. ongelmia. Ei kuitenkaan mitään tunnu miltään, lasten takia ei tule mieleenkään erota. Ilman lapsia etsisin parempaa. Mitään virityksiä ei ole, mutta jos johonkin valtavasti ihastuisin ja tunne olisi molemminpuolinen eikä menisi normaalisti ohi, niin se varmaan olisi sitten menoa...

Samat sanat.

Käyttäjä421
Seuraa 
Liittynyt11.12.2015

Rakastan, erittäin paljon. Mieheni on myös paras ystäväni. Piristää aina huonoa päivää ja auttaa pyytämättä silloin, kun itse en jaksaisi kaikkea tehdä. Tämä on ensimmäinen suhde, jossa olen saanut olla täysin oma itseni ja vapaa. Palvon miestäni siitä hyvästä ja teen mielelläni kaikkea pientä näyttääkseni, että välitän. Harvemmin riidellään, koska ajatukset rahankäytöstä ja siisteydestä on samat, joten sitenkin sovitaan hyvin yhteen.

En ymmärrä miten toiset jaksavat räpiköidä riitaisissa tai muutoin huonoissa suhteissa. Olen itsekin ollut riitaisassa suhteessa, eikä sitä kauaa jaksanut. Verotti niin paljon arjen jaksamista, minuuttani yms. Huonossa suhteessa olleena osaan arvostaa pieniäkin hyviä asioita puolisossani ja huonompana aikana, esim. silloin kun tuntuu hetken elämä lattealta, ymmärrän, ettei se rakkaus silti mihinkään häviä, vaikka sitä nyt ei aina ihan täysiä uhkukkaan.

Vierailija

Ei enää. Pitkässä parisuhteessa tunteet laimenee.  Onneksi meillä on taloudellisesti asiat hyvin, joten olen tyytyväinen.

Vierailija

Jos nyt lähdetään siitä, että määritellään, että mitä se rakkaus nyt on. En ole keski-ikään mennessä koko asiaa vielä ymmärtänyt.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan rakasta! 

Kuitenkin kunnon mies ja hyvä isä lapsille. Kärvistellään nyt tässä vielä muutama vuosi, kun avioero tuntuu rankalta ratkaisulta kaikkien osapuolten kannalta. Ei pettämistä (tai ainakaan tietääkseni), ei väkivaltaa, jos fyysisestä puhutaan, henkinen on ilmassa ehkä... Alistaja olen ehkä minä jollain tavoin. Vähättelen miestäni helposti, yritän kovasti, etten näin tekisi. Sieltä ne sanamuodot ja äänensävyt kuitenkin pulpahtelevat pintaan haluamattani. 

Paska olen! 

Niin olet. Ruoski itseäsi, että Jumala antaisi sinulle armon. Huono nainen olet ja opetat lapsesikin samanlaisiksi alistajiksi. Kannattaa miettiä tätä hetki. Joskus tulee vastaan joku, joka ei alistukaan ja silloin voi olla alistaja vaarassa. Sitäkö toivot lapsillesi?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat