Ärsyttääkö ihmiset joilla on koko ajan kestohymy päällä?

Ei ärsytä. Itse hymyilen aina, ellei ole jotain syytä olla hymyilemättä (surullinen tilanne tms). Hymyilen vienon ystävällisesti silloin, kun muut ovat perusilmeellä, ja silloin kun muut kääntävät suupielensä hymyyn, hymyilen niin leveästi, että paljastan kauniit, hohtavat hampaani. Minua pidetään helposti lähestyttävänä ja herttaisena. Samaten miehet lankeavat helposti pauloihini. Olen todennut hymyilyn hyväksi tavaksi työelämässä (vaikka olenkin asiantuntijatyössä enkä esim. asiakaspalvelija).

Hymyily pelastaa myös sosiaalisia tilanteita. Ei tietenkään auta hymyillä, jos on täysin tuppisuu, mutta hymyilemällä ja avoimella katseella saa silti annettua sosiaalisemman vaikutelman, vaikka ei hölöttäisi muita enempää.

Ei. Ihailen yhtä saman alan opiskelijaa, joka aina on nauravainen. Haluaisin itsekin olla sellainen, koska vaikka olen onnellinen, niin en silti säteile ulospäin niin. Hän on mukava ihminen myös.

Minä hymyillen yleensä aina jos olen muiden ihmisten kanssa tekemisissä ja esimerkiksi jos kaupassa tai ovensuussa kohtaa katse jonkun toisen ihmisen kanssa niin hymyilen hieman. En ymmärrä miksi suomalaisten pitää olla naama norsunvituilla jatkuvasti ja sitten vielä ärsyynnytään jos joku kehtaa hymyillä.

Enemmänkin inhottaa norsun*itulla olevat naamat. Niitä kyllä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Koko ajan pitää hymyillä? Miksi? Se on rasittavaa.

Voi kyllä! Varsinkin nämä kaiken maailman valtionvarainministerit ja mitä näitä nyt onkaan! Ulkoministein ivallinen ikivirne on onneksi hiukan hyytynyt.

Ei se ärsytä, mutta kummastuttaa. Tuottaa kyllä enemmän iloa nähdä hymy yleensä totisen ihmisen kasvoilla. Tietää, että sillä on jotain aihetta hymyillä. Mutta kukin tyylillään. Joillekin kestohymy on vain perusilme. Mut kyl semmonen Emma Kari -hymy on joskus jopa aika veemäinen. Aito spontaani nauravainen hymy on ihana!

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä. Itse hymyilen aina, ellei ole jotain syytä olla hymyilemättä (surullinen tilanne tms). Hymyilen vienon ystävällisesti silloin, kun muut ovat perusilmeellä, ja silloin kun muut kääntävät suupielensä hymyyn, hymyilen niin leveästi, että paljastan kauniit, hohtavat hampaani. Minua pidetään helposti lähestyttävänä ja herttaisena. Samaten miehet lankeavat helposti pauloihini. Olen todennut hymyilyn hyväksi tavaksi työelämässä (vaikka olenkin asiantuntijatyössä enkä esim. asiakaspalvelija).

Hymyily pelastaa myös sosiaalisia tilanteita. Ei tietenkään auta hymyillä, jos on täysin tuppisuu, mutta hymyilemällä ja avoimella katseella saa silti annettua sosiaalisemman vaikutelman, vaikka ei hölöttäisi muita enempää.

Olet ihastuttavan hurmaava, kunpa me kaikki olisimme tuollaisia!

Kyllä, koska on niin teennäisen näköistä! Ei kellään aina voi olla " hauskaa"!

Hymy on kaunista ja se tekee ihmisen kauniiksi.

Tosin meidän yleissynkkä ilmapiiri saa jatkuvasti hymyilevän ihmisen tuntumaan jollain tavalla mielenvikaiselta. Hän ei ikäänkuin kuulu joukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ihailen yhtä saman alan opiskelijaa, joka aina on nauravainen. Haluaisin itsekin olla sellainen, koska vaikka olen onnellinen, niin en silti säteile ulospäin niin. Hän on mukava ihminen myös.

Niin, onhan sitä olemasa aidosti hyväntuulisia ihmisiä, jotka tosiaan levittävät positiivisuutta ympärilleen. Ovat yleensä myös hyvin lämpimiä ja empaattisia ihmisiä, jotka eivät väkisin väännä hymy naamalla, jos oikeasti tapahtuu jotain ikävää.  En siksi sanoisi, että heillä on "kestohymy", koska henk. koht. miellän sellaisen aina falskiksi.

Riippuu onko se hymy ystävällinen vai outo:D Joskus näkee näitä creepyn näköisiä hymyilijöitä. joista alkaa kyllä kylmät väreet nousta. Tekohymy on myös rasittava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä. Itse hymyilen aina, ellei ole jotain syytä olla hymyilemättä (surullinen tilanne tms). Hymyilen vienon ystävällisesti silloin, kun muut ovat perusilmeellä, ja silloin kun muut kääntävät suupielensä hymyyn, hymyilen niin leveästi, että paljastan kauniit, hohtavat hampaani. Minua pidetään helposti lähestyttävänä ja herttaisena. Samaten miehet lankeavat helposti pauloihini. Olen todennut hymyilyn hyväksi tavaksi työelämässä (vaikka olenkin asiantuntijatyössä enkä esim. asiakaspalvelija).

Hymyily pelastaa myös sosiaalisia tilanteita. Ei tietenkään auta hymyillä, jos on täysin tuppisuu, mutta hymyilemällä ja avoimella katseella saa silti annettua sosiaalisemman vaikutelman, vaikka ei hölöttäisi muita enempää.

Olet ihastuttavan hurmaava, kunpa me kaikki olisimme tuollaisia!

Niin olen! Ja minäkin toivon, että olisitte.

Jos ihmisellä on oikeasti paha olla, ja elämä on pelkkää taistelemista ettei tappaisi itseään, on ihan turha vaatia sellaista hymyilemään.

Mikäs siinä jos on helppoa hymyillä. Itse en hymyilijöitä katso ylöspäin tai pidä yhtään sen parempina ihmisinä kuin surullisempia ihmisiä.

Kaikki ei aina ole asenteesta kiinni.

Joku jolla on elämässä oikeasti ollut vastoinkäymisiä ja kaltoinkohtelua voi sitä asennettaan käyttää tuhat kertaa enemmän kuin hymyilijä.

Niinhän sitä sanotaan ettei se hymyily vaadi kuin muutaman lihaksen. No silloinkun kaikki energiasi menee itsesi kasassa pitämiseen ja sen kontrolloimiseen ette juokse auton alle, ei se hymyily ihan yhtä helposti luonnistu kuin siltä perushymyilijältä jolla sitä energiaa riittää kaikkeen turhaankin.

Mulla tulee mieleen vain yksi itseään täynnä oleva pepsodenthymy-henkilö joka valehtelee pienimmissäkin asioissa. On kyllä muutenkin inhottava henkilö, puhuu muista selän takana ja esittää maailman luotettavinta työntekijää esimiehilleen. Luottamus 0...

Mikään ei ole inhottavampaa kuin tekohymy ja väkinäinen iloisuus , kun töissä on rankkaa ja odotetaan joululomaa. Haistatan vitut sellaiselle! Antakaa ihmisten olla sellaisia kuin ovat. Inhoan näitä jokamiehenpsykologeja työpaikoilla, jotka naamoista lukevat isoja päätelmiä ihmisen mielenterveydestä! Suomessa ei ole tapana hymyillä, jos ei ole syytä hymyyn. Onko se muka mikään ongelma!?!

Riippuu siitä mitä tuolla kestohymyllä tarkoitetaan. Me ollaan mieheni kanssa todella hymyileväisiä, perusilme on iloinen, mutta ei kuitenkaan väkisin hymyillä, itketäänkin herkästi. Meistä kuulemma "hehkuu" sellainen positiivisuus ja hyväntuulisuus. Tällainen aito hymy ei siis häiritse, vaikka olisi jatkuvaakin. Toinen juttu on sellainen tekohymy niinkuin esim. Stubbilla, se on kuvottavaa ja ärsyttävää.

Minä hymyilen herkästi, kun olen ihmisten kanssa tekemisissä. Ehkä se heijastelee luonnettani, sillä perusluonteeni on positiivinen, iloinen, ja olen perusonnellinen. Minua ei oikeastaan koskaan v....ta. Toki sitä sattuu useinkin monenlaisia harmin aiheuttajia eteen elämässä, ja surullisia tapahtumia, ja on aikoja, kun ei hymyilytä. Itsekseen kun on, niin ei tule hymyiltyä, mutta ihmisten seurassa kyllä, ja sopivassa seurassa nauru on herkässä. Julkisella paikalla liikkuessani hymy irtoaa herkästi kun sen aika on, muuten voi naama olla perusilmeessä, mutta ei koskaan yrmeä.

Mikään ei vitutan niin paljon kuin äänekäs tekonauru.

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä. Itse hymyilen aina, ellei ole jotain syytä olla hymyilemättä (surullinen tilanne tms). Hymyilen vienon ystävällisesti silloin, kun muut ovat perusilmeellä, ja silloin kun muut kääntävät suupielensä hymyyn, hymyilen niin leveästi, että paljastan kauniit, hohtavat hampaani. Minua pidetään helposti lähestyttävänä ja herttaisena. Samaten miehet lankeavat helposti pauloihini. Olen todennut hymyilyn hyväksi tavaksi työelämässä (vaikka olenkin asiantuntijatyössä enkä esim. asiakaspalvelija).

Hymyily pelastaa myös sosiaalisia tilanteita. Ei tietenkään auta hymyillä, jos on täysin tuppisuu, mutta hymyilemällä ja avoimella katseella saa silti annettua sosiaalisemman vaikutelman, vaikka ei hölöttäisi muita enempää.