Miten sairaalloisen ujo voisi saada yliopistolta ystäviä?

Vierailija

Tuntuu etten jaksa enää. Opiskelutkin junnaa paikallaan ja tuntuu että ihan sama kaikki. Olen koittanut mennä eri tapahtumiin, mutta niistä jää vaan käteen häpeä kun istun hiljaa enkä osaa jutella mitään muiden huutaessa kovaan ääneen ympärillä.

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Tai antakaa vaikka joku voimavinkki, minkä avulla saisin jaksettua opinnot loppuun ilman mitään  sosiaalisia suhteita. Työllistymisestä ei ole takeita niin sekään ei toimi motivaattorina.

Vierailija

Entäs harrastustoiminta tapahtumien sijaan, ihmiset tulisivat tutummiksi?

Mutta joo, minäkin ujompana jättäydyin alussa jo ulkopuolelle kun inhoan tuollaisia ryhmätilanteita. Parhaiten tulen toimeen pienissä ryhmissä ja sosiaaliset taidot ovat heikot juuri ap:n kuvaamissa tilanteissa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ota kakstoista kaljaa, kyllä se puhe siitä sitten.

Olen kyllä huomannut, että joillekin vähän ujoille viina toimii helpottavana tekijänä opiskelijatoiminnassa. Anyway, mä en tykkää olla kaatokännissä vaan juon maltillisemmin. Jotenkin se jo tapahtumiin meno on vaikeaa. Kai sitä pitäis juoda kotona hirveä känni ennen lähtöä mutta sekään ei oikein ole mun tyyliä.

Vierailija

Missä kaupungissa opiskelet ap? Täällä turkulainen opiskelija joka kanssa kaipaisi laajempaa ystäväpiiriä, mutta joka viikko ryyppääminen ei nappaa ja omalta alalta ei ole hirveästi löytynyt ystäviä.

Vierailija

Ei se auta kuin avata suu js ryhtyä juttelemaan muille. Varmaan huomaat että siellä on muitakin hiljaisempia, joten aloitat vaikka lähestymällä heitä. Yliopisto on kuitenkin helpoin paikka sosialisoitua, siellä on paljon samanhenkistä porukkaa ja kaikki kuitenkin käyttäytyvät asiallisesti. Myöhemmin tämä vain vaikeutuu.
Fakta on että puhumattomana annat vaikutelman että sinua ei kiinnosta muut ihmiset ja turha lähestyä sinua. Yliopistolla on myös paljon porukkaa joilla on sosiaalinen elämä muualla eikä heitä kiinnosta tutustua muihin, joku voi olettaa sinustakin tätä jos et itse aktivoidu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Entäs harrastustoiminta tapahtumien sijaan, ihmiset tulisivat tutummiksi?

Mutta joo, minäkin ujompana jättäydyin alussa jo ulkopuolelle kun inhoan tuollaisia ryhmätilanteita. Parhaiten tulen toimeen pienissä ryhmissä ja sosiaaliset taidot ovat heikot juuri ap:n kuvaamissa tilanteissa.

Täytyykin taas käydä läpi ylioppilaskunnan lista eri harrastusjärjestöistä. Eniten tuntuu olevan erilaisia urheilu/liikuntayhdistyksiä, ja niihin en oikein kehtaa mennä mukaan koska en ole kauhean urheilullinen. (Tiedän kyllä ettei siellä nyt mikään superhuippu tarvi olla, mutta en haluaisi kiinnittää huomiota huonoudellani...)

Opiskelujen alussa valitsin yhden poikkitieteellisen harrastusjärjestön., johon päätin lähteä mukaan, mutta siellä käynti hiipui jo ekana vuonna. Ujouden takia en tuntunut sopivan porukkaan, yllätys yllätys.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei se auta kuin avata suu js ryhtyä juttelemaan muille. Varmaan huomaat että siellä on muitakin hiljaisempia, joten aloitat vaikka lähestymällä heitä. Yliopisto on kuitenkin helpoin paikka sosialisoitua, siellä on paljon samanhenkistä porukkaa ja kaikki kuitenkin käyttäytyvät asiallisesti. Myöhemmin tämä vain vaikeutuu.
Fakta on että puhumattomana annat vaikutelman että sinua ei kiinnosta muut ihmiset ja turha lähestyä sinua. Yliopistolla on myös paljon porukkaa joilla on sosiaalinen elämä muualla eikä heitä kiinnosta tutustua muihin, joku voi olettaa sinustakin tätä jos et itse aktivoidu.

Ainoa paikka tähän mennessä elämässäni, jossa ihmisiin tutustuminen ja samanhenkisten kavereiden löytäminen on ollut juuri yliopistossa :D Aiemmissa koulutusasteissa ja nyt myöhemmin työelämässä ei mitään ongelmia. Minusta yliopisto on juuri siksi vaikea, koska älytön määrä porukkaa ja sosiaalisesti kirkkaimmat loistavat helposti eniten. Muilta vaatii enemmän töitä saadakseen oman persoonansa muille esille.

Ei ap.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei se auta kuin avata suu js ryhtyä juttelemaan muille. Varmaan huomaat että siellä on muitakin hiljaisempia, joten aloitat vaikka lähestymällä heitä.

Mä en oikeasti tiedä, missä niihin hiljaisempiin törmäisi! Tuntuu että varsinkin ainejärjestön piirissä kaikki on niitä supersosiaalisia räpätätejä (ja -setiä). Okei, ihan fuksiryhmässä oli pari hiljaista ja varautunutta poikaa, mutta heitä ei ole näkynyt sen alun jälkeen. Ainejärjestössä on oikeasti ihan tajuttoman suulasta porukkaa. On puheiliaita ja sitten on vielä niitä enemmän puheliaita.

Okei, pari ihmistä on sellaisia jotka ei suuremmassa porukassa ole ihan taukoamatta äänessä, mutta hekin ovat sitten pienemmissä piireissä tällaisia höpöttäjiä. Tiedän että pitkähkön kiusaamistaustan takia käyttäydyn todella oudosti ihmisryhmissä (mm. jännitän aivan sairaasti ja se aiheuttaa kummallista käytöstä, ikäväkyllä vaikka kuinka paljon haluaisin asian muuttaa) joten pistän kyllä silmään niinkuin mustikka puolukkaämpäristä...

Vierailija

Onko ainejärjestösi luottamustoimissa jotain sellaista pestiä, joka kiinnostaisi? Luottamustoimen kautta voisi nopeasti päästä sisäpiiriin. Yleensä luottamustoimiin myös pääsee helposti.

Vierailija

En osaa sanoa mitään lohduttavaa. Opiskelen neljättä vuotta, ja ei, edes kandiryhmä ei lähtentänyt minua heihin. Viihdyn hyvin yksinkin, mutta ahdistaa, kun sosiaalinen verkosto on niin olematon. Sosiaaliset taitoni ovat hyvät, tulen toimeen, kuuntelen, kysyn kiinnostuneena (vaikken olisikaan) ja olen opetellut smalltalkaamaan. Kyse ei siis ole sitä, ettenkö osaisi olla ihmisten kanssa. Tuollaisissa isoissa biletilanteissa ja muissa kokoontumisissa tunnen itseni tosi huonoksi, koska olen se ainoa, joka muistaa jälkeenpäin. En osaa toimia humalaisten kanssa, ja isossa vapaa-ajan porukassa olen vaivaantunut. Ei ole löytynyt mitään sosiaalista harrastustakaan. :(

Vierailija

Miten sairaalloisen ujo voi saada mistään ystäviä?

En tarkoita nyt väheksyä, mutta miten yliopisto eroaa muusta maailmasta? Jollakin tavalla sun pitäisi pystyä voittamaan ujoutesi. Ehkä YTHS:llä olisi jotain ryhmiä ujoille? Tai ehkä voisit ainakin käydä psykologin kanssa juttusilla, jos ujous rajoittaa kovasti elämää niin ehkä esim. kognitiivisen terapian avulla sitä voisi yrittää vähän suitsia?

Oletko todella ujo, vai onko sulla vain huono itsetunto? Vai ovatko ne syy ja seuraus (ja kummin päin)? Vaikea toisaalta antaa neuvoja, koska en itse ole ujo, mutta olen introvertti. Halutessani siis pystyn tutustumaan ihmisiin ja olemaan sosiaalinen, useimmiten en vain halua sitä. Tekisi mieli vain sanoa, että unohda se häpeä ja juttele jollekin, mutta jos ujous on temperamenttipiirre, niin eihän se niin helppoa ole. 

Mulle tulee mieleen joku harrastusryhmä tai opiskeluun liittyvä ryhmä, jossa voisit tavata ihmisiä jonkun tietyn asian merkeissä. Siinä tulisi tutustua uusiin ihmisiin ilman että välttämättä täytyy itsestään antaa heti niin paljon, vaan voi yhdessä keskittyä siihen harrastukseen. Omassa yliopistossani oli esim. opiskelijoiden kuoroja, lautapeliyhdistys, erilaisia urheiluseuroja, viinikerho, ruokakerho, tanssiseura, valokuvauskerho jne.  Lisäksi oli eri yhdistysten (esim. SPR, Unicef, Amnesty) paikallisosastoja. Ehkä näistä löytyisi kivaa tekemistä ja mukavia ihmisiä?

Ei kannata stressata liikaa, ei kaikilla muillakaan ole välttämättä mitään superläheisiä sydänystäviä eivätkä ystävyyssuhteet synny nopeasti, on hyvä lähteä liikkeelle avoimin mielin ja ilman taka-ajatuksia. 

Vierailija

Suosittelen, että vaihdat yliopisto-opinnot lähihoitajaopintoihin. Lähihoitajaksi opiskellessa on koko ajan pakotettu olemaan sosiaalisissa tilanteissa ja lisäksi työllistyminen on käytännössä varmaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ehkä YTHS:llä olisi jotain ryhmiä ujoille? Tai ehkä voisit ainakin käydä psykologin kanssa juttusilla, jos ujous rajoittaa kovasti elämää niin ehkä esim. kognitiivisen terapian avulla sitä voisi yrittää vähän suitsia?

Psykologilla olen kulkenut jo useamman vuoden. Psykologini ei ole kognitiivisen suuntauksen edustaja, ja hän useimmiten kuuntelee hiljaa, tekee muistiinpanoja ja antaa minun puhua. En ole kokenut tästä olevan hyötyä.

YTHS:n kautta kävin jossain liikunta/ilmaisuryhmässä, mutta se oli motorisesti kömpelölle liian turhauttavaa ja lopetin muutaman kerran jälkeen. Kavereita ei sieltäkäään löytynyt. Ujojen ryhmää en ole kokeillut.

Vierailija kirjoitti:

Oletko todella ujo, vai onko sulla vain huono itsetunto? Vai ovatko ne syy ja seuraus (ja kummin päin)? Vaikea toisaalta antaa neuvoja, koska en itse ole ujo, mutta olen introvertti. Halutessani siis pystyn tutustumaan ihmisiin ja olemaan sosiaalinen, useimmiten en vain halua sitä.

No miten sen nyt ottaa. Määrittelisin itseni ujoksi, hiljaseksi ja sosiaalisesti kömpelöksi, mutta temperamentiltani olen jossain intron ja ekstron välissä. (Oon tehnyt sen MBTI-testin muutamaan otteeseen netissä, ja siitäkin sain samansuuntaisen tuloksen, eli vaikka introverttius oli hallitseva piirre niin ekstroverttiys oli kuitenkin lähes yhtä vahva). Saan ihmisten seurasta energiaa ja nautin sosiaalisista tilanteista silloin, kun en ahdistu kuoliaaksi! Viihdyn myös yksikseni, mutta en niin hyvin, että jaksaisin olla kuukausia omissa oloissani, kuten mulle kuitenkin on usein käynyt. Olen siis muiden seurassa viihtyvä hiljainen, pelokas ja sosiaalisesti taitamaton ihminen, eli melko painajaismainen kombinaatio.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi oli eri yhdistysten (esim. SPR, Unicef, Amnesty) paikallisosastoja. Ehkä näistä löytyisi kivaa tekemistä ja mukavia ihmisiä?

Yhdessä tällaisessa paikallisosastossa olen käynyt (eri juttu kuin tuo aiemmin mainitsemani harrastusjuttu). Siinä kuitenkin tuntui, että olisi pitänyt suoraan lähteä hallitukseen mukaan, ja ainoa tapahtumakin oli nimenomaisesti suunnattu fukseille. Oon jotenkin sosiaalisesti niin taitamaton, että en osaa tempautua toimintaan mukaan vaikka yksi hallituksen jäsen kertoilikin mulle toiminnasta "ja sitten meillä on tässä lokakuussa tällainen seminaari Ruotsissa"-tyyliin.  (Eli siis tuntui että mitään matalan kynnyksen jutskia ei ollut, vaan olis suoraan pitänyt hypätä "syvään päähän"...)

Yhdessä ainejärjestön toimikunnassa olin myös mukana (se onkin ainoa keino jolla olen edes hieman päässyt toimintaan), mutta siihen tulivat tänä vuonna uudet ihmiset (=porukka vaihtuu vuosittain) ja se on nyt taaksejäänyttä elämää.

Vierailija

Täällä myös opiskelijapiireissä ujo, mutta muutoin varsin räväkkä. Ongelmana on löytyä samanlaisia ystäviä, joilla samat kiinnostuksen kohteet. Ei kiinnosta niin biletys ja hardpartylife. Oispa enemmän "hissukoita", niin ois enempi yhteisiä ihmisiä. Nyt on vaan 1 potentiaalinen juttelutoveri.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat