Tarina siitä miksi jätin mieheni seitsemän vuoden jälkeen

Vierailija

Mieheni mukaan ero tuli "täysin yllättäen ja ilman ennakkovaroitusta", monillakaan yhteisillä tuttavilla ei kiinnosta kuullu minun puoltani tarinasta, joten kirjoitan sen tänne. Olen kuullut että monet pariskunnat ovat samankaltaisessa tilanteessa, joten ehkä tästä olisi hyötyä jollekin lukijalle.

Tapasimme silloin kun molemmat opiskelivat yliopistossa, se oli mahtavaa aikaa ja mielestäni me olimme todella yhteen sopiva pari: samanlaiset arvot ja tempperamentit. Mieheni sanoin jo heti seurustelin alussa minua hupsuksija hlmöksi ja vaikka usein nauroin, ihmettelin myös samalla näitä nimityksiä, sillä yleensä minua oli kuvattu rationaaliseksi, järjestelmälliseksi ja ajattelevaiseksi. Muutimme yhteen parin vuoden seurustelun jälkeen ja tällöin monet minun tekemiseni eivät olleet enään vain hupsuja, vaan jopa ärsyttäviä ja joitain asioita joita minun tulisi "kehittää". Kyse oli kuitenkin aina ihan tavallisista arkisista toimista ja ajattelin aina että no sitähän on helppo muuttaa, ettei toiselle tule epämukava olo.
Paljon myöhemmin myös minun urani alkoi näyttää miehen silmissä typerältä ja hänen mukaansa en tehnyt töitä oikeasti ollenkaan, vaan sain vaan aina laiskotella kun hänellä oli rankkaa. Tässä vaiheessa aloin myös huomata ettei sillä ollut väliä kuinka paljon muutin toimintatapojani, sillä mies löysi aina jonkin uuden "vian" joka oli erittäin vakava ja rasittava, usein olin myös typerä jos olin muuttanut jotain toimintatapaani hänen mukaansa (ei siis edes muistanut mistä oli valittanut vaan se oli enemmänkin vapaa-ajan harrastus). Ensimmäisen kerran aloin miettiä sitä todellisuutta että ehkä me kaksi emme vietäkään loppuelämäämme yhdessä ja pitkön ajan kuluessa sydämeni särkyi kun tajusin sen.

Kun en enään pelännyt sitä mitä ero minulle tekisi, pystyin ottamaan asiat puheeksi mieheni kanssa ja pyysin myös voisimmeko mennä parisuhdeterapiaan jossa hänkin voisi miettiä mistä hänelle on tullut niin suuri tarve alentaa minua. Nythän minä vasta typerä olinkin: olin keksinyt kaiken ja halusin vaan huomiota koska minulla oli tylsää ja liikaa aikaa, terapiaan ei missään nimessä suostunut ja minun lyttäämiseni hän nosti sataan prosenttiin. Päätös oli minulle jo kuitenkin selvä, ja tässä sitä nyt ollaan: hankin oman vuokra-asunnon ja minä olen todella monen silmissä jonkinlainen vainoharhainen hullu joka jättää miehensä ilman mitään syytä.

Kommentit (8)

Vierailija

No ei tuo syy kuulosta kovin konkreettiselta, enemmän vaikuttaa perus-klisee tapaukselta jossa itsensä onnelliseksi tekeminen on ulkoistettu parisuhteen toiselle osapuolelle, vaikka jokainen on vastuussa itsestään. Joskus yämän vielä tulet oppimaan.

Vierailija

Tarkoitatko sitä että mieheni ilkeistä kommentesta ja arvostelusta huolimatta minun olisi pitänyt itse panostaa omaan onnellisuiteeni etten oli huomannut/välittänyt siitä, vai että kuvittelin kaiken sen negatiivisuuden? Nythän minulla ei ole parisuhdetta mutta tunnen oloni suhteellisen onnelliseksi tai ainakin vapautuneeksi: voin tehdä asiat niinkuin haluan ilman pilkkausta ja väheksyntää...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan sille, miten naiset yleensä kohtelee miehiään. Muuttua on pakko sellaiseksi kuin nainen haluaa!

No se on varmaan eri keskustelu, mutta tässähän oli kyse enemäänkin siitä ettei todellisuudessa tuntunut olevan mitäään ihannenaista joksi olisi pitänyt muuttua, kun oli tyytymätön kaikkeen vaikka sen olisi tehnyt juuri niinkuin mies sen saneli

Vierailija

Ei kukaaan ulkopuolinen voi tietää mitä kahden ihmisen parisuhteessa todella tapahtuu eikä sitä miten asiat vaikuttavat näihin osapuoliin. Ei tarvitse selitellä, ei tarvi kuunnella ihmettelyä siitä miksi ihmeessä erosit. Sinä teit oikean päätöksen ja se on silloin oikea ja hyvä.

Vierailija

Teit juurikin oikein kun jätit. Kukaan ihminen ei saa tietoisesti alentaa toisen ihmisen itseluottamusta eikä muutakaan. Minä en tajunnut lähteä, elämäni on nyt pilalla. En kykene töihin enkä opiskelemaan. Minut on tallottu ihan pohjaan. Lähtötilanteeni oli itseensä luottava, iloinen, reipas, sosiaalinen, kaunis nainen. Enää olen kaunis, mutta sisältä kuollut. Vain kuori siis jäljellä:( kukaan kuin ihminen itse sellaiseen tilanteeseen joutuessaan voi joko tajuta lähteä tai sitten ei, valitettavasti minä valitsin väärin:(

Vierailija

Onneksi tajusit lähteä! Kenenkään ei pidä joutua kuuntelemaan tuollaista mollausta varsinkaan elämänsä tärkeimmältä ihmiseltä. Voit olla ylpeä itsestäsi, älä välitä siitä mitä muut ajattelevat.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat