Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mun hermo ei meinaa millään kestää tota vauvan jatkuvaa huutamista.

Vierailija

Vauva on nyt 8 kk ja jostain syystä sitä korpeaa nyt ihan kaikki. Elo tätä nykyä tuon lapsen kanssa on yhtä karjumista, rääkymistä, huutamista, huutamista, huutamista. Ja ihan rehellisyyden nimissä tuon sievän pikku tyttäreni ääni on kyllä jotain kammottavan rumaa... Ihmettelen, että miten tollaisen äänen saaminen on edes mahdollista.

Yöt on enemmän tai vähemmän huutamista. Aamut alkaa huutamalla, aamupesut menee huudon voimalla, aamupuuro kiehuu huudon säestyksellä, syöminen on ihan perästä, mutta syömisen lopettaminenkaan ei käy, kaikki toiminta lattialla on huutoa, konttaa rääkymällä, nousee tulkea vasten seisomaan, tietysti pyllähtää tai muuten vähän kopsauttaa päätää ja huuto sen kun yltyy. Laitan unille ja hyssyttelen, vauva karjuu hikipäässä, reuhtoo tumput ja töppöset jaloistaan, itkusta seuraa räkää, mikä sekin tietty vi**ttaa....

Mä en meinaa kestää enää tota huutamista. Mun mielestä suurin osa huudosta on ihan kiukutteluhuutoa, ei mitään korvakipua tai hampaiden puhkeamista. En ymmärrä mikä tuota beibiä oikein riivaa, mielestäni hoidan hänet oikein hyvin ja paljolti huomioiden, mutta mikään ei kelpaa eikä riitä.

Kyllä tässä vähitellen alkaa töihinpaluuajatukset lisääntymään, vaikka sellaisia suunnitelmia ei pitänyt vielä pitkään aikaan olla.

Ärghhhh, ei mulla muuta.

Kommentit (13)

Iskä vaan

Koliikkivauva tulee ekana mieleen. Sä tarviit unta ja TAUKOJA hoidosta. Pää sulaa ilman unta ja taukoja vaikka olisit Gandhi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Koliikkivauva tulee ekana mieleen. Sä tarviit unta ja TAUKOJA hoidosta. Pää sulaa ilman unta ja taukoja vaikka olisit Gandhi.

Kahdeksankuinen koliikkivauva?

Vierailija

Meillä oli muutama kuukausi sitten samanlaista. Mä tulkitsin sen niin että vauva oli levoton kun oli oppinut paljon uusia taitoja mutta myös oli monia taitoja jotka jotenkin kutkuttelivat muttei niitä kuitenkaan osannut. Meillä oli tuon ikäisenä myös paha eroahdistuskäynnissä kun kokoajan olisi halunnut olla äidin sylissä mutta sehän ei tietenkään ollut mahdollista.

Me ulkoiltiin paljon, leikkipuistossa oli hyvin tyytyväinen ja suhteellisen känisemättä. Vielä kun muita lapsia pääsi näkemään niin ai että, oli elämä taas mielenkiintoista. Hermot oli kyllä kovilla tuohon aikaan, mutta jostain oli ymmärrystä vauvaa kohtaan löydettävä. Eihän se ilkeyttään valittanut.

Muuta lohduttavaa en osaa sanoa kuin että se menee kyllä ohi pian! Meillä on nyt elämäänsä hyvin tyytyväinen 11-kuinen.

Vierailija

Kun siihen hampaiden tuloon liittyy just se, että lapsi on jatkuvasti ns. pahalla päällä, etenkin, jos tulee poskihampaita. Meillä esikoinen oli tosi iloinen ja aurinkoinen lapsi, mutta kun poskihampaat alkoivat puhjeta, koko persoonallisuus muuttui - oikeasti, oli ihan semmoiset vaihdokas-fiilikset! Kaikki vaipanvaihdosta lähtien oli yhtä huutoa. Esikoinen oli isompi, lähempänä kahta vuotta, mutta meillä molemmat lapset ovat olleet aika myöhäisherännäisiä hampomisen suhteen.

-

Ei se vauva oikeasti ilman syytä itke. Todennäköisimmät syyt listattuna:

- ne hampaat

- uusien taitojen oppiminen valvottaa (jos vauva nukkuu huonosti, se heijastuu muuhunkin elämään, kun väsyttää)

- allergiat tai muut sairaudet - tarkkaile mahdollisia muita oireita, neuvolaankin voi soittaa!

-

Kurki nyt ens alkuun suuhun (jos ei anna katsoa, kokeile varovasti sormella). Anna särkylääkettä yöksi ja katso, rahoittuuko. Voi sitä päivälläkin antaa. Anna tuttia välillä päivälläkin, jos on käytössä. Anna jotain viileää syötävää.

Vierailija

Tuossa puolen vuoden jälkeen tulee yleensä tuollainen tuskastuttava kausi, kun lapsella on tahtoa ja halua, mutta taidot ovat vielä hakusessa. Lapsi ymmärtää jo ympäristöään, haluaisi päästä liikkeelle, saattaa nukkua öisin huonosti (mm. uusien taitojen vuoksi) ja on sitten päivällä väsynyt ja kärttyinen. Lapsi on myös siirtymässä pikkuvauva-ajasta kohti taaperoikää ja lasta saattaa ihan reilusti tympäistä, jos ollaan vain päivät kotona ja tuijotellaan samoja seiniä ja yhtä ja samaa aikuisen naamaa.

Usein myös lasta kotona hoitava vanhempi on tuohon mennessä jo jokseenkin leipääntynyt vauva-arkeen ja etenkin syyskolkoilla keleillä voi oma pää olla tupaten täynnä kotia, vauvaa, ruokarumbaa, yövalvomisia ja sitä että koko ajan on vastuussa pötkylästä. Eikä myöskään auta, kun "hyvää tarkoittavat" sivulliset kertovat, että a) tuo on ihan normaalia, b) ootas kun tulee uhmaikä ja c) itehän ne lapset on haluttu, pakko ne vaan on hoitaa. Joo... On ihan ok että vituttaa, kunhan ei pura sitä lapseen. Eihän se ole lapsen vika että sillä sattuu nyt olemaan vaativa kausi ja aikuinen on jokseenkin finaalissa arjen kanssa, joten aikuisen on vain sitten keksittävä miten arjen kanssa pärjää.

Meillä oli yksi lapsista todella huutava, liikkuva ja helposti tympääntyvä tapaus ja tuossa 8-9 kk:n iässä oli pakko pistää arkirytmit uusiksi. Kotiin ei auttanut jäädä yhtenäkään päivänä, vaan joka aamu oltiin ovesta ulkona klo 10.00 mennessä, joko rattailla tai kantovälineen kanssa. Jaa minnekö mentiin? Ihan minne vaan: muskariin, äiti-vauva -jumppaan, ajelemaan bussilla, kävelylle, kauppakeskukseen, kirpparille, kirjastoon, vauvakinoon, perhekahvilaan, kaverille (näitä ei ollut liiaksi asti, joten piti keksiä kaikkea muuta), museoon, kahvilaan jne. Ihan sama, kunhan käytiin jossain 1-2 tunnin verran. Itse jaksoi paremmin, kun ei tarvinnut tuijottaa kotia ja lapselle oli selkeästi tärkeätä, että maisemat vaihtuivat. Vauva kyllä huusi, esim. kirjastossa harvemmin ehdin lukea kokonaista aikakauslehteä ennen kuin kitinä alkoi, mutta ei kannata miettiä mitä muut ajattelevat jos vauva päättää aloittaa huudon - sellaista se on. Silloin voi kerätä kamppeensa ja vaihtaa seuraavaan paikkaan. Joskus lykin huutavaa lasta rattaissa ulkona ihan vain siksi, että se olisi joka tapauksessa huutanut kotonakin ja ulkona sentään ääni raikasi vähän eri lailla kuin kotona.

Sinäkin tarvitset jotain kodin ulkopuolista elämää. Miten usein pääset lähtemään kotoa ilman että sinulla on lapsi mukana? Jos et kovin usein, niin koita järkätä ainakin kaksi säännöllistä keikkaa per viikko: jokin ohjattu liikuntaharrastus, kävelylenkki, kirjastokeikka (siellä on hiljaista, jes! ja jos jonkun lapsi huutaa, niin se on jonkun muun ongelma ja huutoon ei tarvitse reagoida, jes!), leffakeikka jne. Ihan mitä vaan. Ja laitat ne kalenteriin ja oikeasti lähdet pois kotoa, vaikka sitten sataisi vettä tai olisi väsynyt olo. Jos lähipiirissä ei ole ketään joka voi lasta hoitaa, niin ota yhteyttä kunnan kotipalveluun ja kysy lastenhoitoapua edes pariksi tunniksi viikossa. Pienikin juttu auttaa.

Vierailija

Oletko kokeillut tätä lastenlaakari Robert C. Hamiltonin kikkaa?  

http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1449115172043.html

"Hamilton on hoitanut urallaan tuhansia vastasyntyneitä, ja vuosien varrella hän on kehittänyt tehokkaan otteen, jolla itkun saa loppumaan.

Näin Hamiltonin ote toimii:

1. Risti vauvan käsivarret hänen rintakehänsä päälle

2. Pidä käsivarret hellävaraisesti paikoillaan

3. Ota toisella kädellä kiinni vauvan pepusta

4. Pidä vauva 45 asteen kulmassa ja keinuta rauhallisesti

Jos itku ei kuitenkaan lopu, Hamilton neuvoo varmistamaan onko vauva kunnossa tai onko lapsi nälkäinen"

(IS 3.12.-15)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut tätä lastenlaakari Robert C. Hamiltonin kikkaa?  

http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1449115172043.html

"Hamilton on hoitanut urallaan tuhansia vastasyntyneitä, ja vuosien varrella hän on kehittänyt tehokkaan otteen, jolla itkun saa loppumaan.

Näin Hamiltonin ote toimii:

1. Risti vauvan käsivarret hänen rintakehänsä päälle

2. Pidä käsivarret hellävaraisesti paikoillaan

3. Ota toisella kädellä kiinni vauvan pepusta

4. Pidä vauva 45 asteen kulmassa ja keinuta rauhallisesti

Jos itku ei kuitenkaan lopu, Hamilton neuvoo varmistamaan onko vauva kunnossa tai onko lapsi nälkäinen"

(IS 3.12.-15)

En nyt jaksa katsoa tuota videota uudelleen, mutta jos et sattunut huomaamaan, aloituksessa on kyseessä 8 kk:n ikäinen vauva. Tuossa videossa muistaakseni kerrottiin, että tuo asento sopii korkeintaan kahden kk:n ikäisille...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut tätä lastenlaakari Robert C. Hamiltonin kikkaa?  

http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1449115172043.html

"Hamilton on hoitanut urallaan tuhansia vastasyntyneitä, ja vuosien varrella hän on kehittänyt tehokkaan otteen, jolla itkun saa loppumaan.

Näin Hamiltonin ote toimii:

1. Risti vauvan käsivarret hänen rintakehänsä päälle

2. Pidä käsivarret hellävaraisesti paikoillaan

3. Ota toisella kädellä kiinni vauvan pepusta

4. Pidä vauva 45 asteen kulmassa ja keinuta rauhallisesti

Jos itku ei kuitenkaan lopu, Hamilton neuvoo varmistamaan onko vauva kunnossa tai onko lapsi nälkäinen"

(IS 3.12.-15)

En nyt jaksa katsoa tuota videota uudelleen, mutta jos et sattunut huomaamaan, aloituksessa on kyseessä 8 kk:n ikäinen vauva. Tuossa videossa muistaakseni kerrottiin, että tuo asento sopii korkeintaan kahden kk:n ikäisille...

Voisihan tuo keinuttaminen silti toimia. Jos asiat on mielestäsi muuten hyvin, ei sitä sitten turhaan kannata edes yrittää. 

Vierailija

Korvatulpat!! Mulla ainakin vauvan huuto aiheutti ihan kamalaa ahdistusta, mutta tulpilla sai vähän vaimennettua ja pystyin paremmin olemaan rääkyvän lapsen kanssa. Tämän vinkin sain ihan neuvolasta.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat