Teini ei halua enää tavata isäänsä.

Vierailija kirjoitti:

En ole tähän päätökseen vaikuttanut, vaikka välit exään riitaisat onkin, vaan isän oma käytös on teinin tähän päätökseen ajanut. Paljon pettymyksiä vuosien aikana, isän rasistinen, narsistinen ja sovinistinen asenne ja äkkipikaisuus on ilmeisesti syynä. Isä ei ole ollut minuun yhteydessä, eikä kuukauteen lapseensakaan.

Totta puhuen meidän elämämme on ollut paljon vakaampaa sen jälkeen kun teini tämän päätöksen teki, joten en valita, etenkin kun isää en itsekään arvosta. Mutta miten toimisin että toimisin oikein?

Anna nuoren itse päättää haluaako tavata isää vai ei. Älä kuitenkaan hauku tai puhu pahaa isästä hänen kuullensa. Anna hänen luoda oma suhteensa tai olla luomatta minkään laista suhdetta isäänsä. Sillä kaikki mitä teet nyt tulee vastaan sitten kun hän aikuinen ja viimeistään silloin kun hänellä on omia lapsia.

Vanhempani erosivat kun olin 16 ja katkaisin lopullisesti välit isään kun täytin 18. Olen nyt 22, asun omillani ja olen hyvissä väleissä äitini kanssa. Isästä en ole kuullut mitään neljään vuoteen, kai se hengissä on. Mitään en kadu (perheväkivalta jne).

Meillä teini joskus 15veenä rupesi vähentämään tapaamisia isänsä kanssa, parin vuoden ajan isä syyllisti teiniä tästä, jonka jälkeen aina vain harvemmin tapasivat. Kun teini täytti 18v, ei ole nähnyt isäänsä kertaakaan. Omat syynsä jokaisella teinillä, valitettavasti tämänkin teinin isä heräsi vuosia liian myöhään yhteisen ajan viettoon.

Ikävän tilanteesta tekee se, että isä on ollut aina todella läsnäoleva isä. Ehkä sellainen vastuuton kaveri-isä, mutta läheinen kuitenkin.

Ihmettelen kyllä hänenkin suhtautumista, itse haluaisin ainakin tavata ja kuulla kasvotusten syyt päätökselle. Hän vain häipyy takavasemmalle.

ap