"Laihat ovat laihoja geeniensä ansiosta"

Oltiin pienenä veljieni kanssa kaikki vähän pyöreitä, sitten kouluiässä kun sai vähän viikkorahaa ja tultiin itsenäisemmiksi, huomasi eron. Isoveljeni pyöristyi, ei liikunta maistunut, toisin kuin mäkkiruoka ja muu epäterveellinen vähän liian hyvinkin. Tuloksena hän on nyt ylipainoinen nuori miehenalku. Minä katsoin syömisiäni jo silloin ala-asteella ja harrastin liikuntaa. Olin (ja olen) laiha, ja lihaksikas. Söin kumminkin satunnaisesti herkkuja yms ja olin hyvin sopusuhtainen. Pikkuveljeni oli vielä meistä se laihin, hän harrasti esimurkkuna parhaimillaan pesistä, jalkapalloa ja jääkiekkoa samaan aikaan. Hän ei koskaan hirveästi syönyt herkkuja. Geenit samat, mutta elämäntyyli meillä kaikilla erilainen. Kummatkin vanhemmat on lievästi ylipainoisia. (Olivat jo nuoruuden kuvissa) Toivottavasti joku jaksoi lukea, tuli aika pitkä viesti :D

Geenit voi vaikuttaa aineenvaihduntaan, mutta ei käytännössä noin viittä prosenttia enempää. Suurin geneettinen/opittu vaikutus tulee siitä miten suhtautuu syömiseen. Lihavat syövät paljon ja usein, ja liittävät usein myös syömisen muihin tekemisiin kuten lukemiseen tai tvn katseluun. Heillä ei myöskään eilispäivän mässäilyt juurikaan vaikuta syömisiin, vaan ruokaa menee suuhun vaikka ei varsinaisesti nälkä olisikaan, ihan vaan koska niin kuuluu tehdä ja koska se on kivaa.

Toinen merkittävä seikka on aktiivisuustaso. Laihat ovat usein "duracellpupuja" jotka tulevat ja menevät ja häsäävät ja hääräävät. Jopa sohvalla löhöillessään naputellaan sormia, poljetaan jalkaa tai pompataan vähän väliä pystyyn korjaamaan tiskit pöydältä, suoristamaan taulua tai lakaisemaan pölypallot sohvapöydän alta. Erot päivittäisessä aktiivisuustasossa tekee helposti useamman sadan, jopa tuhannen kalorin eron kulutuksessa.

Kyllä geenit vaikuttavat. 

Suvussamme ei taida olla yhtään lihavaa jos muutamaa ulkopuolelta tullutta ei oteta lukuun. Ei äidin eikä isän puolella. Isän puolelta periytyy vielä urheilijageenit: minulla on veljeni kanssa ollut sixpack näkyvissä jo poikasina. Velipoika aktiivisemmin niitä sitten hyödyntänyt urheilussa, itse liikkunut vain omaksi iloksi. Eikä siskoillakaan mitään hehtaariperseitä ole eivätkä käsittääkseni kauheasti näe edes vaivaa hoikkuutensa eteen. 

Geenit vaikuttavat ja myös aineenvaihdunta. Sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa joka usein tulee ykköstyypin diabeteksen kylkiäisenä, ja kyllä sen huomasi, kun aloin lääkitystä tähän tarvita; paino nousi muutamassa kuukaudessa 7 kg, vaikka olin aktiivinen liikkuja ja söin alle 2000 kaloria päivässä. Nykyisin minulla sentään on lääkitys, mutta siitä huolimatta en saa syödä (tai saan, mutta ei kannata) yli 1400 kaloria päivässä, jolloin painoni nousee räjähdysmäisesti.

Tylsäähän tämä on, varsinkin kun nyt asuntolassa eläessäni näen, miten muut ikätoverini ja paljon vanhemmatkin syövät lähestulkoon kaksi suklaapatukkaa päivässä normiruoan lisäksi eikä se näy heissä missään, vaikka moni ei liikuntaa harrastakaan.

pulutossu kirjoitti:

Geenit vaikuttavat ja myös aineenvaihdunta. Sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa joka usein tulee ykköstyypin diabeteksen ...

Tarkoitat kai sanoa, että sairaudet vaikuttaa? Ja vaikuttaahan ne, ihan oikeassa olet. Aika kaukaa haettu kuitenkin yleistää tuo "geenit vaikuttaa" -väitteeksi.

traskausfetissimies kirjoitti:

Kyllä geenit vaikuttavat. 

Suvussamme ei taida olla yhtään lihavaa jos muutamaa ulkopuolelta tullutta ei oteta lukuun. Ei äidin eikä isän puolella. Isän puolelta periytyy vielä urheilijageenit: minulla on veljeni kanssa ollut sixpack näkyvissä jo poikasina. Velipoika aktiivisemmin niitä sitten hyödyntänyt urheilussa, itse liikkunut vain omaksi iloksi. Eikä siskoillakaan mitään hehtaariperseitä ole eivätkä käsittääkseni kauheasti näe edes vaivaa hoikkuutensa eteen. 

Tottakai se vaikuttaa jos on pienestä pitäen kasvanut liikunnan ja urheilun parissa. Yleensä siinä myös tulee opittua terveelliset syömätavat.

Mullakin on alipainoineb kaveri, joka on vuosikausia yrittänyt saada painoa nousemaan, turhaan.

Itselläni taas paino lähtisi heti nousemaan, jos ei olis tarkkana.

Tottakai geenit vaikuttaa siihen, miten helposti lihoo.

Ei ne geenit siihen aineenvaihduntaan vaikutakaan, vaan siihen, kuinka paljon ruokaa haluaa syödä. Toiset eivät tunnu ymmärtävän hyvän päälle ollenkaan, vaan puputtavat jotain tylsää perunaa tyytyväisenä ja ovat parin jälkeen kylläisiä. Sitten on meitä, jotka saavat suurta tyydytystä kun saavat ahtaa itsensä täyteen rasvaa ja sokeria. Itse en ole lihava, mutta todellakin ymmärrän heitä, sillä itsekin voisin/voin helposti luovuttaa ja antaa itseni lihota.  

Sekin on niin suhteellista miten paljon kukakin kokee liikkuvansa ja syövänsä. Itse olen tähän päivään asti luullut olleeni näitä läpipaskoja, jotka syövät kuin hevoset eivätkä koskaan liiku. Totuus paljastui kun jouduin mittaamaan grammalleen kaiken syömäni. Kävi ilmi että syön keskimäärin -400 kaloria alle kulutuksen ja liikun päivässä noin 15000 askelta. Se siitä luulosta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Sekin on niin suhteellista miten paljon kukakin kokee liikkuvansa ja syövänsä. Itse olen tähän päivään asti luullut olleeni näitä läpipaskoja, jotka syövät kuin hevoset eivätkä koskaan liiku. Totuus paljastui kun jouduin mittaamaan grammalleen kaiken syömäni. Kävi ilmi että syön keskimäärin -400 kaloria alle kulutuksen ja liikun päivässä noin 15000 askelta. Se siitä luulosta sitten.

Vähän samanlainen kokemus mullakin, olin ihan täysin siinä luulossa että syön paljon. No enpäs syönytkään, koko elämä menty aika hyvällä kalorivajeella. Aloin tosiaankin yrittää kasvattaa vähän lihasta. Nyt on sitten koettu miten syödään enemmän. Sai lähinnä ihmettelemään, miten ihmiset oikeasti voivat ollakaan niin lihavia. Aiemmin uskoin enemmän geenien vaikutukseen. Nykyään vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se siis vaikuttaa painoon käykö kahdesti vai kymmenen kertaa päivässä tyhjentämässä suoltaan. N29

Ei se ihan noin suoraviivaista ole. Minä käyn ehkä joka toinen päivä, BMI 19.

Varmaan tuo riippuu siitä paljonko syö. Jos et juuri syö, niin eihän sieltä mitään tule uloskaan. Jotkut sitten on "läpipaskojia", jotka syö paljon, mutta suoli tyhjenee samaa tahtia. Sitten on myös niitä, jotka syö paljon, mutta kärsii suunnilleen ummetuksesta. Voi arvata, mikä ryhmä noista lihoo helpoiten.

Olen yksi näistä jotka pysyy syömään paljon lihomatta (ja kyllä, oikeasti suuria määriä) mutta mulla on ollut ummetusta enemmän ja vähemmän koko elämäni ajan :( Mikäköhän mulla on..

Vierailija kirjoitti:

Jotkut saa syödä mitä vain ollakseen laihoja, joten älä mystifioi. Ja muutenkin laihduttaminen ei ole mulle niin tärkeetä kun yhteiskunnan arvot on muutenkin päin persettä nykyään... :)

Minäkin luulin, että geemeistä johtuu, kun olen aina syönyt tosi hyvin ja ollut tosi hoikka ja painoindeksi n 22, mutta sitten (n 2v sitten) heittäydyin sohvaperunaksi, niin ne geenit hävisi jonnekin. Olen lihonut melkein 10 kg ja se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että syön enemmän kuin kulutan.

Tallentakaa nämä viestit ja lukekaa ne, kun olette yli 60 vuotiaita.

Tottakai geenit vaikuttavat lihomiseen tai lihomattomuuteen, ihmiset ovat muutenkin erilaisia.

Kuitenkin se perustaktiikka lihomiseen on se, että syöt enemmän kuin kulutat ja jos olet sattunut saamaan ne "huonot" geenit, et yksinkertaisesti voi syödä yhtä paljon liikkumattomuuteen nähden kuin sellainen, joka ei liho helposti.

Ehkä epäreilua, mutta itsestä se on loppujen lopuksi suurimmaksi osaksi kiinni miten iso mahamakkara siellä paidan alla on.

Kannattaa tappaa mieluummin itsensä kuin syyllistää lihavia. Yksikään läski ei ole vielä haukkumisesta laihtunut, mutta olette masentaneet heitä. Eli jos läskin näkeminen ahdistaa, ottakaa narua ja vetäkää itsenne kaulakiikkuun! Näin yhteiskunnassa ihmiset saavat olla onnellisia ilman kaltaisianne idiootteja.

Minä olen hoikka ja vieläpä kaunis muutenkin, ollut aina. Kolme lasta synnyttänyt. Olen itse vahvasti sitä mieltä, että kyllä geeneissä on etten liho. Liikunta ei minua edes laihduta. Kun olen vaikka kaksi viikkoa liikkumatta niin voin näyttää hoikemmalta ja paremmalta kuin olisin kaksi viikkoa juossut lenkillä. Tosi on. Voin syödä mitä vain. Syön joka päivä herkkuja:) jos nyt ihan suklaarasian söisin päivittäin voisi vatsa hiukan pömpöttää, ei muuta. En edes tajua miten voikin olla näin. Sitten joku ei voi yhtä karkkia syödä?? Kyllä geeneissä on!!

Tämä porukka ei varmasti tajua geeneistä hevon persettä! Jos kirjoittaa lauseen transposoni, tai epigenomi, on ihmiset heti "öööö". Tietenkin geeneillä ja niiden aktivaatiolla on merkitystä, mutta vielä suurempi merkitys on nykytiedon mukaan suolistobakteereilla, jotka ovat vinoutuneet mm. antibioottien ja muiden ympäristömyrkkyjen johdosta.

Yksikään ihminen ei halua olla lihava, eli siksi on todella typerää syyllistää lihavia. Lihavien määrä tulee kasvamaan niin pitkään kunnes teollisuus muuttaa käytöntöjään. Siinä on turha syyllistää siitä, että teollisuus on heidän aivonsa "pilannut" tietyillä tavoilla, tuotten mm. leptiiniresistenssin.

Mikäli oikeasti haluatte lihavia auttaa, opiskelkaa ja painostakaa mm. sokerin käytön vähentämiseen jne!

Vierailija kirjoitti:

Ehkä myös laihan "mitä vaan" on eri kuin lihavan "mitä vaan"...

Tismalleen samaa mieltä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä myös laihan "mitä vaan" on eri kuin lihavan "mitä vaan"...

 

Tismalleen samaa mieltä. :)

Eli esim. tavallisen päivän aikana 8 palaa leipää juustolla, kinkku-tomaattimunakas, lautasellinen kookos-kanakeittoa, levy fazerin sinistä, ja iso lautanen lasagnea (=yht 3300 kaloria) ei ole tarpeeksi lihavan ruokavalioon? :) Liikuntaa ei ollenkaan.

Totta kai joistakin melko yksinkertaisista ja ei niin järkevästi asioita pohtivista ihmisistä on kiva elää uskomuksessa, että toisten ihmisten huono on pelkästään heidän tyhmyydestä, laiskuudesta ja pahuudesta kiinni. Oma ilmaiseksi saatukin hyvinvointi on totta kai sen ansiota että on niin paljon ahkerampi, viisaampi, parempi ja kaikessa arvokkaampi ihminen.

On hyvin yleistä tuollainen ajattelu että kaikki on aina itsestä kiinni, ellei sitten itselleen satu joku epäreilu vastoinkäyminen, silloin se on sitten muun maailman vika.