Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ovat niin epäluontevia vauvansa kanssa/suhteen?
06.12.2015 |
Siskollani on 5kk vauva, ja jotenkin tuntuu että se sotkee ihan täysin heidän elämänsä. Ravintolassa (minkäänlaisessa) ei voi käydä, koska vauva. Televisiota ei ehdi katsomaan ollenkaan, koska vauva. Jne. Joka väliin pitää muistuttaa, että hei meillä on toi 5kk vauva, en tietenkään ole katsonut/lukenut/voinut käydä tms. Ja miehensä on ihan samanlainen. Vauvan kanssa olemista hän sanoo lapsenvahtina olemiseksi, ja siitä tehdään kauhea numero. Siskoni oli kerran kipeä ja joutui käymään lääkärissä, ja tämä mies teki ison shown siitä että hän on lapsenvahtina.
En ole muilla havainnut tätä. Oma lapseni on 2v, en siis ole mikään ison perheen äiti joka AV-tyyliin nauraa yhden lapsen vanhemmille, vaan ihmettelen vaan kovin miksi MIKÄÄN ei onnistu 'koska vauva'.
Kommentit (23)
Tuntuu vaan kuin he olis maailman ekat ihmiset joilla on vauva... Totta kai mulla omakin elämä muuttui kun lapsi syntyi, mutta ei kai siitä tarvi koko ajan kaikkia muistuttaa että meillä on toi vauva? Kun kysyn esim että näitkö kun Hesarissa oli juttua aiheesta X, vastaus on että 'hei en oo lukenut hesaria viikkoihin, meillä on toi vauva jos muistat'.
Ja miksi mies ajattelee oman vauvan kanssa olemisesta että on lapsenhoitaja? (Babysitting, mies on jenkki).
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa sellaiselta pariskunnalta jonka ei olisi ikinä lasta kannattanut hankkiakkaan.
Kaikilla ei välttämättä muutu seuraavienkaan lapsien kohdalla. Monilla on tiivis näkökulma siitä mitä lapsiperheen elämä on, ja siitä ei luovuta. Tavallaan toiset elävät sen tilanteen mukaan mikä on: millainen vauva, mitä asioita pitää tehdä, mitä asioita haluan tehdä --> jos vauva nukkuu päikkärit klo 13-15 ja olen ihan virkeä, niin silloin voisi pyytää kahville kaverin/hoitaa yhden asian jne. Vauva on hyvällä tuulella usein päikkäreiden jälkeen ja tarvii vain yhden syötön, tuolloin voitaisiin käydä ravintolassa/mies voisi jäädä kotiin ja minä lähteä ostoksille. Kun taas toisilla on jo se mielikuva vahvana etukäteen mitä lapsen kanssa elo on, ja siitä ei poiketa mistään hinnasta. Esim. uskomus: lapsiperheen äidillä ei ole aikaa kahdenkeskiseen tapaamiseen kavereiden kanssa. Sitten ei vaikka tilaisuus tulisikin, niin soiteta niille kavereilla kun se mielikuva siitä millainen pitää olla on niin vahva. Toki ensimmäisen lapsen kohdalla homma voi olla mistä vaan kiinni, voi olla vaikka vain kovin innoissaan ja jännittynyt! Mutta yksi kaverini ei voi ikinä tehdä kanssani mitään, ja toteaa aina "tää on tätä lapsiperheen elämää". Kyllä minä vaan kerkeän käydä leffassa ja kahvilla välillä (en usein), sekä katsoa kotona sitä televisiota jos huvittaa.
Jotkut ovat epäluontevia puolisonsakin seurassa, joten siihen verrattuna ei mitään huolta.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu vaan kuin he olis maailman ekat ihmiset joilla on vauva... Totta kai mulla omakin elämä muuttui kun lapsi syntyi, mutta ei kai siitä tarvi koko ajan kaikkia muistuttaa että meillä on toi vauva? Kun kysyn esim että näitkö kun Hesarissa oli juttua aiheesta X, vastaus on että 'hei en oo lukenut hesaria viikkoihin, meillä on toi vauva jos muistat'.
Ja miksi mies ajattelee oman vauvan kanssa olemisesta että on lapsenhoitaja? (Babysitting, mies on jenkki).
AP
Toi liittyy varmaan ihan jenkkikulttuuriin. Siellähän palkataan kotiin nanny (jos on rahaa) vaikka äiti olisikin kotona kotirouvana.
Tosta ensimmäisestä mulla tulee mieleen sekin, että ehkä se pienen lapsen äiti on tosi väsynyt, ja ei jaksa seurata uutisia yms. ja tavallaan se sitten hävettää ja laitetaan vauvan syyksi. Onhan kyllä niitäkin, jotka ajattelee olevansa suurin piirtein maailman ainoita vanhempia ja tekevänsä jotain aivan uniikkia ja ennennäkemätöntä kun ovat lapsen saaneet. Sitten se vauva pitää suurinpiirtein tunkea joka lauseeseen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo koomista kun miettii, että itse tein graduni loppuun ja suoritin muutamat kurssit äitiyslomalla. Toki meidän lapsi oli helppo vauva, ja en oleta että kukaan tosi vaikean vauvan äiti samaan kerkeää. Mutta se ajatus, että lehteäkään ei kerkeäisi avata koska meillä on vauva, on kyllä vähän hölmö ja naurettava. Ehkä se ei vaan jaksa tehdä mitään vauvanhoidon lisäksi, ja sitten on pakko selittää se vähän napakastikin ettei ala nolottaa. Mikä on ihan ok sekin. Mutta kyllä sitä voisi rehellisesti tietysti myöntää, että oon ollut niin väsynyt yövalvomisista tms. etten oo jaksanut miettiäkään lukemista. Miksi pitää näpäyttää toiselle, niin kuin se ei mitään vauva-arjesta tajuaisi? Varmaan jokainen itse vauvansa hoitanut ymmärtää sen tuomat haasteet ja muutokset. Toisilla ne ei vaan vaikuta siihen lukeeko välillä hesaria.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa sellaiselta pariskunnalta jonka ei olisi ikinä lasta kannattanut hankkiakkaan.
Musta taas kuulostaa, että sun vanhempien ei ois kannattanut hankkia lasta. Ei tullut kuin kusipäinen kakara..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut muuttuvat täysin lasten jälkeen. Ei enää voi tehdä mitään ilman lasta, ei käydä lenkillä, leffassa, baarissa, syömässä. Yhdellä tutulla on jo iso lapsi ja sama jatkuu. Ei kauheasti enää nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo koomista kun miettii, että itse tein graduni loppuun ja suoritin muutamat kurssit äitiyslomalla. Toki meidän lapsi oli helppo vauva, ja en oleta että kukaan tosi vaikean vauvan äiti samaan kerkeää. Mutta se ajatus, että lehteäkään ei kerkeäisi avata koska meillä on vauva, on kyllä vähän hölmö ja naurettava. Ehkä se ei vaan jaksa tehdä mitään vauvanhoidon lisäksi, ja sitten on pakko selittää se vähän napakastikin ettei ala nolottaa. Mikä on ihan ok sekin. Mutta kyllä sitä voisi rehellisesti tietysti myöntää, että oon ollut niin väsynyt yövalvomisista tms. etten oo jaksanut miettiäkään lukemista. Miksi pitää näpäyttää toiselle, niin kuin se ei mitään vauva-arjesta tajuaisi? Varmaan jokainen itse vauvansa hoitanut ymmärtää sen tuomat haasteet ja muutokset. Toisilla ne ei vaan vaikuta siihen lukeeko välillä hesaria.
Mulle tulee aina mieleen näistä gradu-äideistä, että mitenköhän hyvin se laps on lopulta hoidettu. Se kun tarvitsee paljon muutakin kuin nuo fyysiset hoitamiset, vaipat ja ruuat ym.
Ja jos vauva ei itke juuri ollenkaan, voi olla masentunut, kun tarpeisiinsa ei ole vastattu tarpeelsi nopeasti.
Sitten nämä useamman lapsen äidit, joiden esikko "villi" ja huomionhakuinen, kun äidin rahkeet eivät riitä kuin pienempiin.
Mutta en tarkoita juuri sinua! Saatathan sä olla juuri se poikkeus säännössä, sellainen "supermamma"! Empä tunne, niin en voi sanoa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo koomista kun miettii, että itse tein graduni loppuun ja suoritin muutamat kurssit äitiyslomalla. Toki meidän lapsi oli helppo vauva, ja en oleta että kukaan tosi vaikean vauvan äiti samaan kerkeää. Mutta se ajatus, että lehteäkään ei kerkeäisi avata koska meillä on vauva, on kyllä vähän hölmö ja naurettava. Ehkä se ei vaan jaksa tehdä mitään vauvanhoidon lisäksi, ja sitten on pakko selittää se vähän napakastikin ettei ala nolottaa. Mikä on ihan ok sekin. Mutta kyllä sitä voisi rehellisesti tietysti myöntää, että oon ollut niin väsynyt yövalvomisista tms. etten oo jaksanut miettiäkään lukemista. Miksi pitää näpäyttää toiselle, niin kuin se ei mitään vauva-arjesta tajuaisi? Varmaan jokainen itse vauvansa hoitanut ymmärtää sen tuomat haasteet ja muutokset. Toisilla ne ei vaan vaikuta siihen lukeeko välillä hesaria.
Saako/uskaltaako äidit myöntää väsymystään, edes sellaista ihan normaalia? Ettei olla heti rupsaamassa lasua!?
Mä olen ymmärtänyt, että äiti ei saa näyttää väsyneelle nykypäivänä. Lapsensaannin jälkeen on oltava jokin ihme kone tai olet "vässykkä".
Korjatkaa toki, jos olen väärässä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo koomista kun miettii, että itse tein graduni loppuun ja suoritin muutamat kurssit äitiyslomalla. Toki meidän lapsi oli helppo vauva, ja en oleta että kukaan tosi vaikean vauvan äiti samaan kerkeää. Mutta se ajatus, että lehteäkään ei kerkeäisi avata koska meillä on vauva, on kyllä vähän hölmö ja naurettava. Ehkä se ei vaan jaksa tehdä mitään vauvanhoidon lisäksi, ja sitten on pakko selittää se vähän napakastikin ettei ala nolottaa. Mikä on ihan ok sekin. Mutta kyllä sitä voisi rehellisesti tietysti myöntää, että oon ollut niin väsynyt yövalvomisista tms. etten oo jaksanut miettiäkään lukemista. Miksi pitää näpäyttää toiselle, niin kuin se ei mitään vauva-arjesta tajuaisi? Varmaan jokainen itse vauvansa hoitanut ymmärtää sen tuomat haasteet ja muutokset. Toisilla ne ei vaan vaikuta siihen lukeeko välillä hesaria.
Mulle tulee aina mieleen näistä gradu-äideistä, että mitenköhän hyvin se laps on lopulta hoidettu. Se kun tarvitsee paljon muutakin kuin nuo fyysiset hoitamiset, vaipat ja ruuat ym.
Ja jos vauva ei itke juuri ollenkaan, voi olla masentunut, kun tarpeisiinsa ei ole vastattu tarpeelsi nopeasti.
Sitten nämä useamman lapsen äidit, joiden esikko "villi" ja huomionhakuinen, kun äidin rahkeet eivät riitä kuin pienempiin.Mutta en tarkoita juuri sinua! Saatathan sä olla juuri se poikkeus säännössä, sellainen "supermamma"! Empä tunne, niin en voi sanoa..
Gradua tein iltaisin tosi aikaisin aamulla, ja iltaisin kun mies oli kotona. Välillä imetin ja hoivasin, mutta meidän perheessä ainakin lapsella oli isäkin. Samoin viikonloppuisin mies kävi vauvan kanssa yhdessä kaupassa ja lenkillä, jolloin tein kouluhommia ja gradua. Olen aina pärjännyt vähillä unilla, joten ei mulla varsinaisesti sekään omia toimia verottanut, eikä vauva paljoa kyllä yöllä edes valvottanut. Ylipäätään se gradun teko oli itselleni aika nopeaa ja helppoa (tein toista tutkintoa) enkä kokenut sitä sillä tavalla urakaksi kuin monet muut. Luennoilla käytiin yhdessä vauvan kanssa, mutta vain pakollisilla sellaisilla, eli käytännössä pari kertaa viikossa puolitoistatuntinen päiväsaikaan. En kyllä näe siinä hirveästi eroa, kun monet menevät vauvan kanssa kaupungille tai kauppaan. Ja siis ensimmäiset 3kk olin toki täysin lomalla, ihan pikkuista ei viittinyt ottaa matkaan.
Seuraavan kanssa olin töistä äitiyslomalla, ja kyllä se oli ihanaa aikaa tietysti kuin sai olla rennommin. Sai keskittyä päikkäreiden aikana kodinhoitoon tai oli aikaa tavata kavereita, käydä vauvauinneissa yms. Meillä muuten esikoisen kanssa mies kävi uimassa, ja itse käytin sen ajan hyödyksi. En koe että se gradun teko tai muutamat kurssit (vuoden aikana) olisivat olleet mitenkään esteeksi mihinkään. Meidän lapsi on ainakin nyt ekaluokkalaisena tosi fiksu ja rauhallinen, tulee edelleen syliin joka ilta, ja on kiltti muita lapsia kohtaan. Ihan ajallisesti ajateltuna vauva oli minun hoivassa ja hellittelyssä ihan yhtä lailla kuin kenen muun lapsi jossa mies osallistuu vauvanhoitoon. Mutta jatka sinä ilkeitä puheitasi ja ajatuksiasi rauhassa. Minä olen ainakin tosi tyytyväinen siihen miten olen asiat hoitanut :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa sellaiselta pariskunnalta jonka ei olisi ikinä lasta kannattanut hankkiakkaan.
Parempi tuo lapselle on, kuin se, että vauvaa ei jakseta hoitaa ja vuoden iässä pitää laittaa vauva isoon päiväkotiryhmään. Vaikka ei aivan tämän topicin aihe olekaan.
Minäkin suoritin iltalukion hoitovapaalla ollessani, tuli mieleen tuosta graduntekijä-mammasta :) Ja hyvin on lapsi hoidettu, nyt jo kiltti teini-ikäinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo koomista kun miettii, että itse tein graduni loppuun ja suoritin muutamat kurssit äitiyslomalla. Toki meidän lapsi oli helppo vauva, ja en oleta että kukaan tosi vaikean vauvan äiti samaan kerkeää. Mutta se ajatus, että lehteäkään ei kerkeäisi avata koska meillä on vauva, on kyllä vähän hölmö ja naurettava. Ehkä se ei vaan jaksa tehdä mitään vauvanhoidon lisäksi, ja sitten on pakko selittää se vähän napakastikin ettei ala nolottaa. Mikä on ihan ok sekin. Mutta kyllä sitä voisi rehellisesti tietysti myöntää, että oon ollut niin väsynyt yövalvomisista tms. etten oo jaksanut miettiäkään lukemista. Miksi pitää näpäyttää toiselle, niin kuin se ei mitään vauva-arjesta tajuaisi? Varmaan jokainen itse vauvansa hoitanut ymmärtää sen tuomat haasteet ja muutokset. Toisilla ne ei vaan vaikuta siihen lukeeko välillä hesaria.
Mulle tulee aina mieleen näistä gradu-äideistä, että mitenköhän hyvin se laps on lopulta hoidettu. Se kun tarvitsee paljon muutakin kuin nuo fyysiset hoitamiset, vaipat ja ruuat ym.
Ja jos vauva ei itke juuri ollenkaan, voi olla masentunut, kun tarpeisiinsa ei ole vastattu tarpeelsi nopeasti.
Sitten nämä useamman lapsen äidit, joiden esikko "villi" ja huomionhakuinen, kun äidin rahkeet eivät riitä kuin pienempiin.Mutta en tarkoita juuri sinua! Saatathan sä olla juuri se poikkeus säännössä, sellainen "supermamma"! Empä tunne, niin en voi sanoa..
En ole tehnyt gradua äitiyslomalla, mutta töiden lomassa kuitenkin. Tein vajaan vuoden gradua, niin että käytin siihen n.2h päivä. Välillä saattoi mennä viikkokin etten tehnyt ollenkaan. Mä en ymmärrä mitä ihmiset kuvittelee sen gradun olevan, ei se vaadi 8h/pvä työskentelyä jos siihen käyttää lähes koko äitiysloman. Ja tuossakin kirjoittaja sanoi, että teki gradun loppuun äitiyslomalla. Ei kokonaan. Kaikkien lapset ei ole koliikkuvauvoja, ja se ei tarkoita sitä että lapsi olisi masentunut. Aikamoisia päätelmiä ja yleistyksiä sinäkin teet. Meidän vauva itkee niin kuin kaikki muutkin vauivat, mutta on siinä mielessä helppo että isin sylikin kelpaa ja ei valvota öisin. Ihan hyvin kokisin että tässä ohella voisi tehdä jotain pitkäaikaista projektia hissukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo koomista kun miettii, että itse tein graduni loppuun ja suoritin muutamat kurssit äitiyslomalla. Toki meidän lapsi oli helppo vauva, ja en oleta että kukaan tosi vaikean vauvan äiti samaan kerkeää. Mutta se ajatus, että lehteäkään ei kerkeäisi avata koska meillä on vauva, on kyllä vähän hölmö ja naurettava. Ehkä se ei vaan jaksa tehdä mitään vauvanhoidon lisäksi, ja sitten on pakko selittää se vähän napakastikin ettei ala nolottaa. Mikä on ihan ok sekin. Mutta kyllä sitä voisi rehellisesti tietysti myöntää, että oon ollut niin väsynyt yövalvomisista tms. etten oo jaksanut miettiäkään lukemista. Miksi pitää näpäyttää toiselle, niin kuin se ei mitään vauva-arjesta tajuaisi? Varmaan jokainen itse vauvansa hoitanut ymmärtää sen tuomat haasteet ja muutokset. Toisilla ne ei vaan vaikuta siihen lukeeko välillä hesaria.
Mulle tulee aina mieleen näistä gradu-äideistä, että mitenköhän hyvin se laps on lopulta hoidettu. Se kun tarvitsee paljon muutakin kuin nuo fyysiset hoitamiset, vaipat ja ruuat ym.
Ja jos vauva ei itke juuri ollenkaan, voi olla masentunut, kun tarpeisiinsa ei ole vastattu tarpeelsi nopeasti.
Sitten nämä useamman lapsen äidit, joiden esikko "villi" ja huomionhakuinen, kun äidin rahkeet eivät riitä kuin pienempiin.Mutta en tarkoita juuri sinua! Saatathan sä olla juuri se poikkeus säännössä, sellainen "supermamma"! Empä tunne, niin en voi sanoa..
Joo-o. Ihan hirvee supermamma olo kun pystyin vauvan 2-3h päikkärit kirjoittamaan graduani. Siinäpä se oli se mun työstö siihen. T.Toinen graduäiti. Mutta tokihan se oikeasti tarkoitti käytännössä siis sitä, että mun lapsi ei itkenyt ollenkaan ja oli masentunut. mitään muuta mahdollisuutta supermamman ja masentuneen lapsen välillä ei ole. Huhhei.
Ap tässä. Kyseessä siis siskoni jonka kanssa ollaan läheisiä, en usko että hän peittelee väsymystään tai häpeää jotain ja siksi käyttäisi vauvaa tekosyynä.
Mä suoritin itse amk-tutkintoa samalla kun lapseni oli tuon ikäinen, en todellakaan ole/ollut supermamma, vaan kirjotin esseitä vauvan nukkuessa tai kun mun vanhemmat kävi meillä tai lapsi oli isänsä kanssa (ja joo, amk ei ole gradun tasoinen, mutta keskittyä piti).
Olen jättänyt lapsen takia menemättä radio rockin risteilyille ja joillekin festareille joilla pitäis yöpyä, mutta en muista että mulla olis ollu tunne että en voi elää koska mulla on vauva.
Ehkä mun pitää vaan tukea siskoani ja tarjota hoitoapua ja seuraa.. Se mies mua on ruvennut ärsyttämään koska en tajua että oman lapsen kanssa kotona oleminen ois jotenkin babysitting.
No, omassa tapauksessani ensimmäisten kuukausien aikana olin "epäluonteva" siksi, että vauva söi about puolentoista tunnin välein. Ja ei, hän ei ilmoittanut nälästänsä pikkuhiljaa ähisemällä ja kitinällä, vaan kiihtyi nollasta sataan alle minuutissa. Jos esim. satuin olemaan vessassa lapsen yhtäkkiä tullessa nälkäiseksi, niin päästyäni vessasta lapsen luo oli hän itkusta punainen kuin tomaatti, naama märkä kyynelistä, haukkoi henkeä huutoitkunsa välistä. Ja tämä tapahtui siis joka kerta kun ruokaa ei saanut 30-60 s sisään nälän yllätettyä. Niin, että menepä siinä sitten vauvauintiin, kerhoon, jumppaan, ostarille. Juu, en mennyt. Olin ensimmäiset 6 kk tasan kotona. Nyt kun vauva on 7 kk, niin uskallan mennä naapurille kylään. Että anteeksi vaan kaikille niille, jotka loukkaantuivat kun kieltäydyin mukavista vauvatreffeistä. Niin ja että Hesaria pitäisi lukea ja katsella leffoja? Voi vittu.
Vierailija kirjoitti:
No, omassa tapauksessani ensimmäisten kuukausien aikana olin "epäluonteva" siksi, että vauva söi about puolentoista tunnin välein. Ja ei, hän ei ilmoittanut nälästänsä pikkuhiljaa ähisemällä ja kitinällä, vaan kiihtyi nollasta sataan alle minuutissa. Jos esim. satuin olemaan vessassa lapsen yhtäkkiä tullessa nälkäiseksi, niin päästyäni vessasta lapsen luo oli hän itkusta punainen kuin tomaatti, naama märkä kyynelistä, haukkoi henkeä huutoitkunsa välistä. Ja tämä tapahtui siis joka kerta kun ruokaa ei saanut 30-60 s sisään nälän yllätettyä. Niin, että menepä siinä sitten vauvauintiin, kerhoon, jumppaan, ostarille. Juu, en mennyt. Olin ensimmäiset 6 kk tasan kotona. Nyt kun vauva on 7 kk, niin uskallan mennä naapurille kylään. Että anteeksi vaan kaikille niille, jotka loukkaantuivat kun kieltäydyin mukavista vauvatreffeistä. Niin ja että Hesaria pitäisi lukea ja katsella leffoja? Voi vittu.
Lisäänpä vielä, että monet ihmettelivät kun en käynyt missään vauvan kanssa, enkä harrastanut. Olisin aivan varmasti käynyt, jos vauvani olisi syönyt 3-4 tunnin välein, niin kuin yhdellä näistä kritiikkiä antaneista tilanne oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo koomista kun miettii, että itse tein graduni loppuun ja suoritin muutamat kurssit äitiyslomalla. Toki meidän lapsi oli helppo vauva, ja en oleta että kukaan tosi vaikean vauvan äiti samaan kerkeää. Mutta se ajatus, että lehteäkään ei kerkeäisi avata koska meillä on vauva, on kyllä vähän hölmö ja naurettava. Ehkä se ei vaan jaksa tehdä mitään vauvanhoidon lisäksi, ja sitten on pakko selittää se vähän napakastikin ettei ala nolottaa. Mikä on ihan ok sekin. Mutta kyllä sitä voisi rehellisesti tietysti myöntää, että oon ollut niin väsynyt yövalvomisista tms. etten oo jaksanut miettiäkään lukemista. Miksi pitää näpäyttää toiselle, niin kuin se ei mitään vauva-arjesta tajuaisi? Varmaan jokainen itse vauvansa hoitanut ymmärtää sen tuomat haasteet ja muutokset. Toisilla ne ei vaan vaikuta siihen lukeeko välillä hesaria.
Mulle tulee aina mieleen näistä gradu-äideistä, että mitenköhän hyvin se laps on lopulta hoidettu. Se kun tarvitsee paljon muutakin kuin nuo fyysiset hoitamiset, vaipat ja ruuat ym.
Ja jos vauva ei itke juuri ollenkaan, voi olla masentunut, kun tarpeisiinsa ei ole vastattu tarpeelsi nopeasti.
Sitten nämä useamman lapsen äidit, joiden esikko "villi" ja huomionhakuinen, kun äidin rahkeet eivät riitä kuin pienempiin.Mutta en tarkoita juuri sinua! Saatathan sä olla juuri se poikkeus säännössä, sellainen "supermamma"! Empä tunne, niin en voi sanoa..
Gradua tein iltaisin tosi aikaisin aamulla, ja iltaisin kun mies oli kotona. Välillä imetin ja hoivasin, mutta meidän perheessä ainakin lapsella oli isäkin. Samoin viikonloppuisin mies kävi vauvan kanssa yhdessä kaupassa ja lenkillä, jolloin tein kouluhommia ja gradua. Olen aina pärjännyt vähillä unilla, joten ei mulla varsinaisesti sekään omia toimia verottanut, eikä vauva paljoa kyllä yöllä edes valvottanut. Ylipäätään se gradun teko oli itselleni aika nopeaa ja helppoa (tein toista tutkintoa) enkä kokenut sitä sillä tavalla urakaksi kuin monet muut. Luennoilla käytiin yhdessä vauvan kanssa, mutta vain pakollisilla sellaisilla, eli käytännössä pari kertaa viikossa puolitoistatuntinen päiväsaikaan. En kyllä näe siinä hirveästi eroa, kun monet menevät vauvan kanssa kaupungille tai kauppaan. Ja siis ensimmäiset 3kk olin toki täysin lomalla, ihan pikkuista ei viittinyt ottaa matkaan.
Seuraavan kanssa olin töistä äitiyslomalla, ja kyllä se oli ihanaa aikaa tietysti kuin sai olla rennommin. Sai keskittyä päikkäreiden aikana kodinhoitoon tai oli aikaa tavata kavereita, käydä vauvauinneissa yms. Meillä muuten esikoisen kanssa mies kävi uimassa, ja itse käytin sen ajan hyödyksi. En koe että se gradun teko tai muutamat kurssit (vuoden aikana) olisivat olleet mitenkään esteeksi mihinkään. Meidän lapsi on ainakin nyt ekaluokkalaisena tosi fiksu ja rauhallinen, tulee edelleen syliin joka ilta, ja on kiltti muita lapsia kohtaan. Ihan ajallisesti ajateltuna vauva oli minun hoivassa ja hellittelyssä ihan yhtä lailla kuin kenen muun lapsi jossa mies osallistuu vauvanhoitoon. Mutta jatka sinä ilkeitä puheitasi ja ajatuksiasi rauhassa. Minä olen ainakin tosi tyytyväinen siihen miten olen asiat hoitanut :)
Juurihan mä sanoin, ettei kosketa välttämättä sinua ja saatat olla jopa sellainen superäiti..
Aika hassu reagtio akateemiselta ihmiseltä..
Kertomastasi tajusin, mikä oli sun vahvuutesi, eli tuo vähäinen unen tarve.
Viisi kuukautta ei ole vielä mikään pitkä aika olla äitinä. Mahdollisen seuraavan vauvan kanssa siskosi on jo paljon rennompi. Ja sujuuhan se vauvanhoito noinkin, kaikkia ei haittaa, vaikka muu elämä jäisikin kokonaan joksikin aikaa sivuun vauvan takia.