Kertokaa kateutenne kohteista
Ketä tai mitä kadehdit? Siis ihan oikeasti. Eikä tarvitse tuntea syyllisyyttä, vaan nyt saa kadehta ihan oikeasti.
Kadehtivatko muut teitä jostain syystä?
Itse kadehdin muutamaa tyyppiä, jotka jaksavat sisustaa kotiaan ja joilla on käden taitoja. Ja jotka jaksavat panostaa seuraelämäänsä. Ja joilla on yliopistotutkinto ja hyväpalkkainen työ.
Minulta kadehditaan kilttiä miestä, jolla on korkea palkka ja lasta, joka on lahjakas ja kaunis. Myös se, että olen hoikka, näyttää olevan "ongelma" joillekin.
Kommentit (22)
Kadehdin miehiä joilla on komea naama. En kuitenkaan vihaa heitä siitä syystä vaan haluaisin olla kuten he.
Tuskin kukaan kadehtii minua, tai jos kadehtii niin hänen elämässään täytyy mennä melkoisen huonosti.
Terveisin Naispelko22
Kadehdin ihmisiä, joilla on puoliso.
En kadehdi mitään materiaalista, en tavaraa enkä menestystä, koulutusta tai taitoa esimerkiksi laulaa tai soittaa. En kenenkään ulkonäköä tai puolisoa.
Ainoa missä tunnistan kateuden tai vastaavan haikeuden, on muiden ihmisten ystävät! Tuntuu joskus katkeralta ja itsesääliseltä, että muilla ihmisillä on pikkujoulukutsuja, tyttöjeniltoja, risteilyjä, lomamatkoja, kahvilla käyntejä ystävien kanssa. Minulla ei ole, olen todella yksinäinen vastoin tahtoani.
Aika vaikeata. Ehkäpä kadehdin naisia jotka ovat kauniita, menestyviä ja jotka ovat onnistuneet löytämään komean ja uskollisen miehen itselleen.
En tunne yhtäkään tällaista naista mutta kadehtisin jos tuntisin.
En kuitenkaan vaihtaisi rooleja kenenkään kanssa sillä minun on hyvä näin.
Mä kadehdin niitä jotka matkustelevat paljon, niitä jotka on nuoruudessaan olleet vuoden Jenkeissä joko vaihtarina tai aupairina-->hyvä kielitaito, niitä joilla on onnellinen ja tasapainoinen parisuhde sekä niitä joilla on kädentaitoa remontoida/rakentaa uutta.
Mies. Kehitellyt Facebookin.
Mies. Kehitellyt Applen.
Nainen. Ranskalainen vaaleahiuksinen,näyttelee elokuvassa 'Ja Jumala loi naisen'.
Älä himoitse lähimmäisesi puolisoa, huonetta, karjaa, palvelijoita tai mitään mikä on hänen omaansa. Vai miten se meni.
Kateus ei ole mikää normaali olotila tai toivottava ominaisuus. Ikivanha yhdeksäs käskykin kieltää, eli se on ihmisyyden peruspilareita, vanhoja viisauksia - uskoi Jumalaan tai ei.
Voihan ajatusta lähestyä kuolemansyntienkin kautta:
Seitsemän kuolemansyntiä ovat varhaisessa kristillisessä opetuksessa käytetty paheiden luokitus. Ne ovat ns. pääpaheita, joista muut synnit seuraavat. Seitsemän kuolemansyntiä ovat Danten Jumalaisen näytelmän mukaan lajiteltuna pahimmasta laskevassa järjestyksessä näin:
Ylpeys (turhamaisuus)
Kateus
Viha
Laiskuus
Ahneus
Ylensyönti
Himo
Kadehdin niitä ihmisiä, joilla on kauaskantoisia päämääriä ja toimivia suunnitelmia, niitä jotka pitkäjännitteisyydellä saavuttavat unelmansa.
Itse olen heikkohermoinen, lyhytpinnainen, tuulellakäyvä haihattelija, en näe edes ylihuomiseen.
En ehkä kadehdi mutta haikeudella mietin miten ihanaa olisi jos minulla olisi ollut onnellinen ydinperhe lapsuudessani, terveet ja tasapainoiset vanhemmat, isä jota olisin voinut kunnioittaa ja lapsuuskoti, jonne vieläkin voisi mennä kyläilemään.
Mutta kun ei ole, niin toivon että voin itse tarjota lapselleni mahdollisimman hyvän ja turvallisen lapsuuden.
Ihmisiä, joilla on ollut aina töitä. Esimerkiksi jonkin verran itseäni vanhempia työkavereita, jotka ovat valmistuneet yliopistosta joskus 80-luvun työvoimapulan aikaan ja päässeet heti hyviin hommiin, joissa ovat yhä vieläkin. Minulla on muutama kuusikymppinen työkaveri, jotka ovat olleet samassa työssä siitä pitäen, eikä heitä todellakaan aiota heivata pois, koska asiantuntemusta on niin paljon. Eli työsuhteen varmuutta kyllä kadehdin.
Sitten sosiaalisesti lahjakkaita itsevarmoja ihmisiä, jotka puhumalla pääsevät mukaan kaikkiin mielenkiintoisiin projekteihin.
Ja ehkä niitäkin, joista paistaa läpi että heillä on hyvä parisuhde. Näitä tosin on aika harvassa.
Joskus kylä mietin vastapainoksi, mitä minulta joku muu mahtaisi kadehtia... mutta ehkä siitä oma keskustelunsa.
Vierailija kirjoitti:
Kateus ei ole mikää normaali olotila tai toivottava ominaisuus. Ikivanha yhdeksäs käskykin kieltää, eli se on ihmisyyden peruspilareita, vanhoja viisauksia - uskoi Jumalaan tai ei.
Joo, ei se ole toivottava ominaisuus. Mutta kai silti voi rehellisesti myöntää itselleen kadehtivansa jotakin?
Minä kadehdin "mieheni" exää. Hän sai kaiken sen mistä tulen jäämään paitsi tämän miehen kanssa. Avioliiton, yhteisen kodin, lapset, yhteisen asuntolainan, juhlapyhät, miehen rakkauden. Mitään näistä en saa enkä tule miehen kanssa saamaan.
Mä kadehdin aikaansaavia, ahkeria ihmisiä, joilla on hyvä itsekuri. Muuten en oikein mitään kadehdi.
Naispelko kirjoitti:
Kadehdin miehiä joilla on komea naama. En kuitenkaan vihaa heitä siitä syystä vaan haluaisin olla kuten he.
Tuskin kukaan kadehtii minua, tai jos kadehtii niin hänen elämässään täytyy mennä melkoisen huonosti.
Terveisin Naispelko22
Kadehdin nuoruuttasi.
Ihmisiä, jotka eivät kärsi kroonisesta unettomuudesta ja jaksavat harrastaa, opiskella, tavata ystäviä, opetella uusia asioita töissä ja vapaalla, pitää huolta itsestään ja kodistaan, jne.
Kadehdin lottovoittajia. Olisi ihanaa vain olla möllöttää ilman jatkuvaa stressiä toimeentulosta.
Mä kadehdin vaikka kuinka monesta asiasta eri ihmisiä, mutta ei se ole mulle "ongelma".
Eikö se nyt olisi vähän outoakin jos ei mitään haluaisi itselleen sellaista mitä muilla on? Jos siitä alkaisi tehdä ongelmaa niin elämisestä ei tulisi mitään.
Tänään kadehdin erityisesti niitä jotka ovat matkalla jonnekin missä on ihana sää.