Pienen lapsen nukutus/leikkaus & esilääkitys?

Vierailija

Vaikka täällä useasti saakin kivisateen päällensä niin mun on pakko purkautua nyt jonnekin koska en saa rauhaa.

Eli siis lapselle tehtiin kitarisaleikkaus ja mitä niissä papereissa luki mitä kotia sai ja siinä lapsen "satukirjassa" joka kertoo leikkauksesta niin jäi käsitys että lapsi saa jotain väsyttävää esilääkettä ensin ja pötköttää hetken sängyssä?

Meillä oli ihan muuten mukava sairaanhoitaja mutta sen huomas jo alusta että hoitaja ei ollu ihan ajan tasalla asioista ja tottumaton lasten kans, en ala tähän luettelemaan mutta kaikkea pientä...
Oltiin siis tultu ajoissa aikaisin aamulla tuonne ja ihmeteltiin leikkihuoneessa mitähän seuraavaks...kun tuotiin esilääkitys ja aika pian laps vietiin sieltä leikkihuoneesta leikkaukseen, toinen vanhemmista sai saattaa mutta leikkaussaliin ei saanu tulla.
Eli laps jäi sinne yksin huutamaan ilman että esilääkitys ois ehtiny vaikuttaa tai mitään muutakaan valmistelua?! Eikä edes tippaa laitettu vanhemman läsnäolossa?
Tätä mä en siis saa mielestäni kun lapsi kovassa huudossa jää yksin sinne varmasti pelottavaan saliin outojen ihmisten kans. :./

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

Siis minne se lapsi vietiin ennen leikkausta? Miten oli leikkauksen jälkeen? Mun lapsi saiesilääkityksen, muttei se nyt mitenkään simahtanut, höpötteli ja leikki, hiukan rauhaisampi kuin normaalisti. Leikkaussalin ovelle sain viedä. Ei ollut vielä tippaa, ei ollut vielä leikkauspöydällä.
Mun lapsi oli sekaisin leikkauksen jälkeen, pyrki " nahoistaan ulos", en pystynyt pitelemään jäntä yksin sylissä. Sai jotain lievästi rauhoittavaa, nukahti puoleksi tunniksi, ja oli sen jäölkeen liki oma itsensä.

Vierailija

Siis lapselle annettiin siellä leikkihuoneessa esilääke ja pian tultiin jo hakemaan leikkaussaliin, kuvittelin vain että lääke ehtii ensin vaikuttaa ja lapsi makaa sängyssä hetken tai jotain semmosta siinä lapussa luki... leikkaus ja siitä herääminen meni hyvin...mutta se huuto alussa...luulin sen menevän jotenki toisin.

Vierailija

Höh menipäs ikävästi. Muista selittää lapselle jälkeen päin mitä kävi. Sit lääkettä ja sitten lääkärit ja hoitajat korjasivat kitalakesi. Äiti ja isä eivät voineet tulla mukaan, että lääkärit pysyisivät tekemään rauhassa. Selkeästi i liian tarkasti selitä. :) rakkautta ja hellyyttä . Elämäni kamalampia kun minun 7 kuinen lapsi vietiin leikkaussalin ovista sisään jokellelle lääkehuuruissaan. Jäimme miehen kanssa tyhjinä ovien taakse :( <3

Vierailija

Mun lapsi nukutettiin pään magneettikuvausta varten parivuotiaana. Nukutuksesta herättyä oli ihan tillin tallin, ei pysynyt pystyssä, ei halunnut olla sylissä, ei halunnut syödä.

Vierailija

No, kauan siinä tarkalleen ottaen oli välissä? Esilääke on lievä kipulääke ja rauhoittava, mutta ei välttämättä. Anestesialääkäri kanyloi lapsen, joten kanyyli laitetaan vasta salissa.

Vierailija

Moelmmat yleisimmin käytetyt esilääkkeet alkaa vaikuttaa viimeistään 15min jälkeen ja vaikutus on parhaimmillaan n.30-60min lääkkeen annosta ja sitten vaikutus alkaa hiipua. Ihmiset reagoi esilääkkeeseen eri tavoin, toiset saattaa jopa nukahtaa, toisiin vaikuttaa vain vähän. Lasten kannalta hyvänä puolena on, että vie yleensä muistin eli vaikka olisi ulkoisesti aika normaalin oloinen, niin yleensä ei muista ainakaan selvästi esilääkkeen vaikutusaikana tapahtuneita asioita.
 Yleensä leikkausalista tulee käsky antaa esilääke, anestesihoitaja tai lääkäri siis soittaa, kun toimenpiteen alkuun on arviolta ½tuntia (tai joskus voivat antaa määräyksen esim. kun edellistä potilasta viedään saliin, tyyliin seuraavalle esilääke 15min päästä). Jos toimenpide pääseekin alkamaan arviolta aikaisemmin tai (kuten yleisempää) toimenpiteeseen pääsy venyy, voi olla että esilääke ei vaikutakkaan ihan parhaalla tavalla. Eli leikkauksen valmisteluista vastaavalla hoitajalla ei yleensä ole sananvaltaa siihen milloin esilääke annetaan, vaan ajankohta määritellään leikkaussalissa.

Vierailija

Mun lapsi nukutettiin / humautettiin lyhyen ajan sisällä kuusi kertaa.

Meillä ekoissa toimenpiteissä annettu esilääkitys vaikutti just noin, eli se sai aikaan itkua ja raivoa. Oli ihan kamalaa lähteä saattamaan sitä ulvovaa lasta saliin.

Seuraavilla kerroilla lääkitys varmaan muutettiin, koska se toimi just niinkuin pitikin, eli lapsi oli rauhallinen ja raukea.

Nukutuksen jälkeinen herääminen taas sujui kaikilla kerroilla hyvin. Itselläni oli kuulemma tuollainen (vastaaja 3) megalomaaninen rimpuilukohtaus kitarisaleikkauksen jälkeen, haukuin kaikki ja raivosin ja rimpuilin.

Vierailija

Saattaa olla että lääkäri ilmoioti olevansa valmis ennenkin esilääke täysin tehosi. Mitta hei usko mua jos öö hyvä ja rakastava vanhempi niin toi ei riitä aiheuttamaan mitään traumaan toi eiole mikään lovi lapsuudessa. Mieti kuinka moni lapsi menee samaan leikkaukseen vuosittain. Mieti niitä jotka joutuu vaikkapa sydänleikkaukseen ja viimeisimpänä neuvona haluan sanoa että käy jonkun kanssa läpi nuo tilanteet siis hoitajan ja lääkärin, kysy suoraan eikö esilääke ehtinyt vaikutaa vai mitä ihmettä???? Ja ei lapsen kuullen. Lapsi isän kanssa sillä aikaa!

Vierailija

Mulle on jostain syystä jäänyt mieleen oma kitarisaleikkaus 3v juurikin tuo että katsoin muumeja ja sitten isä kantaa mut siihen leikkaussalin ovelle. Mut annetaan ilmeisesti hoitajan syliin ja viedään sinne saliin. Itkin ja huusin kuin hyeena ja rimpuilin minkä kolmevuotiaan voimilla jaksoin. Mua piti sielä salissa muistaakseni monta ihmistä kiinni ja lykättiin se kanyyli käteen. Sit jossain vaiheessa simahdin. Ei mulle mitään varsinaisia traumoja jäänyt mutta tuo taitaa olla varhaisin muisto mitä mulla on. Että jotain voimakasta kuitenkin. Tuntu että mut hylätään, mutta ei kai se vanhemmillekaan kovin helppo tilanne ole ollut. En tiedä, halusin vaan jakaa.

Vierailija

Mitä mä vähän sivusilmällä muita seurasin, eri hoitajia siis muilla, niin ilmeisesti sai esilääkettä, meni makoilemaan jne ja hoitaja jutteli mukavia lapselle... meillä suoraan sanottuna tuntu hoitaja vähän hassulta/lapsiin tottumattomalta... Ei oikeesti tuntunu vaikuttavan lääke vielä kun tuskin kovin pitkään meni kun jo saliin vietiin...ja se tuntuu niin kurjalta kun ajattelin että lapsi ois lääkkeen vaikutuksen alainen kun saliin menee, vaikka se eikai kaikilla sitten niin toimi...mutta tuntuu että tehtäis se mahdollisiman hyväks se tilanne lapselle. ..:/ pelottais mua aikuista ihmistäkin mennä leikkaukseen vaikka sitä tietenkään koskaan lapselle näyttäny.
Onneks lapsi vaikuttaa silti ihan ok. Sydäntäraastavaa se itku ja kun joutuu lähtemään...
Ap

Vierailija

Meillä kaksivuotias piti nukuttaa pään kuvausta varten. Ei mitään rauhoittavaa esilääkitystä annettu. Minä pidin pakokauhuista, huutavaa, rimpuilevaa lasta makuulla, kun lääkäri alkoi etsiä tarpeeksi pientä kanyyliä. Sitten tuli hoitaja apuun, jotta saatiin pidettyä käsivarsi paikoillaan kanyylin laittamista varten. Aivan helvetillinen kokemus (ja turha, kuten ne neljä muutakin neuvolan lähetteen perusteella tehtyä tutkimusta). Myöhemmin lapsi oli ehtinyt heräämössä herätä itsekseen ja oli ihan iloisella päällä, tosin vähän hoiperteleva.

Vierailija

Niin, kaikki hoitajat eivät ole superhyviä lasten kanssa, mutta ei se tarkoita että hän olisi epäpätevä. Hän saattoi olla vaikka sijainen tai työkierrossa. Monesti toki lasten pariin hakeutuvat hoitajat ovat lapsirakkaita.

Esilääke vaikuttaa parissakymmenessä minuutissa mutta jos sali vapautuu aikaisemmin, tottakai lapsi otetaan heti saliin ettei sali seiso tyhjillään, sillä saliaika on erittäin kallista ja leikkauksien ei haluta venyvän yli virka-ajan.

Vanhempia ei mieluusti oteta saliin mukaan, sillä luonnollisesti vanhemman ei ole mukava katsella mahdollisesti itkevää lastaan, jota pistellään neuloilla. Useimmiten myös aikuisen jännittyneisyys tarttuu lapseen ja lapsi on entistä pahemmassa kauhutilassa. Salihenkilökunnan on myös helpompi työskennellä kun ei ole maallikkoa tiellä ja kauhistelemassa.

Vierailija

Mitähän täällä nyt alapeukutetaan. Mua suoraan sanottuna jännitti kirjottaa tänne kun ei koskaan tiedä mitä vastassa on mutta ihana että tällaisia vastauksia. :) Jäi niin mieltä painamaan tuo... ja muistan niin hyvin omasta lapsuudesta traumoja hoitotilanteista...
Ap

Vierailija

Ap vielä siis että meillä erittäin temperamenttinen lapsi ja isänsä oikea viilipytty, aiemmin joskus kun joutu sairaalaan tippaan uskoisin lapsen rauhoituneen kun isä hellästi pitelee lasta, lapsi on hitaasti lämpiävä ja sitä pelottaa kaikki uusi ja outo aluks...jotenkin silti ois toivonu menevän jollain lailla toisin. Ja siis en todellakaan tähän ala luettelemaan mitä sairaanhoitaja teki mutta kaikkea pientä meni vähän...hassusti, siis muuten ihan mukava ja varmaan hyvä muualla...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitähän täällä nyt alapeukutetaan. Mua suoraan sanottuna jännitti kirjottaa tänne kun ei koskaan tiedä mitä vastassa on mutta ihana että tällaisia vastauksia. :) Jäi niin mieltä painamaan tuo... ja muistan niin hyvin omasta lapsuudesta traumoja hoitotilanteista...
Ap

Älä murehdi. Kurja kokemus tietty. Mutta voin omalta kohdaltamme sanoa, että tuo, joka 6 kertaa leikattiin, suhtautuu kaikkiin hoitotoimenpiteisiin tyynesti. Vaikka hoitoa tekevä sanoo, että nyt varmaan sattuu, tämä vaan on ihan rauhallinen. Viimeisimpänä syylien jäädyttäminen tosi aralla alueella jalkapohjassa.

Toinen lapsistamme, joka ei ole ikinä joutunut kokemaan mitään epämiellyttävää, on aivan hysteerinen jo rokotuksista, saati mistään isommasta.

Eli varmastikaan mitään traumoja ei jää. Mutta olisihan tuon voinut paremminkin hoitaa. Syitä voi olla lukuisia. Meillä sattui niitäkin tilanteita, että oltiin oltu 12 h ravinnotta ja esilääkitys oli ja annettu, mutta leikkaus peruuntui viimehetkellä. Kun melkein asui kuukauden lasten kirurgisella, tajusi kyllä, miksi joku ohitti oman lapsemme sinänsä kiireettömän leikkauksen. Mutta inhottavaahan se aina oli.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat