Kokemuksia unikoulusta?

Vierailija

Meillä on 9-kuinen tyttö joka on alkanut heillä entisen parin yöheräämisen sijaan tunnin välein läpi yön. Kiinnostaisi unikoulu. Niitä taitaa olla kahta lajia eli huudatusunikoulu (ei kiinnosta) ja tassuttelu-unikoulu (kiinnostaa).

Onko jollain kokemusta unikoulusta? Selviääkö siitä hengissä, isä, lapsi ja minä? Kannattaako se? Traumatisoituuko lapsi? Vinkkejä?

Kommentit (6)

Vierailija

Jaksatteko valvoa lapsen kanssa? Tuntuuko siltä että lapsi(kin) kärsii yöheräilystä? En ymmärrä miksi kysellään että "tuleeko traumoja jos lapsi alkaa nukkua ja vanhemmatkin saavat nukkua", vaikka esim. uhmakohtausten kanssa selviämisestä harva kyselee, että "oletteko tehneet asialle jotain vai tuleeko traumoja kaikille?". Jos lapsi on sen ikäinen että läpi yön nukkuminen voisi olla mahdollista, mutta unirutiineissa eli nukkumistavoissa on muutoksen varaa, niin kyllä niihin voi ja varmaan kannattaakin yrittää vaikuttaa. Se, että osa lapsista on luonnostaan vähäunisia, herkkiä heräämään jne. on ihan oma juttunsa, mutta kaikki lapset eivät sellaisia ole ja aika moni pikkulapsi joutuu kärsimään yöheräilyistä ihan vain siksi, että vanhemmat luulevat että heidän lapsensa on huono nukkuja ja nukkumiseen vaikuttaminen aiheuttaa traumoja. Mikä on sinänsä ihan höpsöä, mutta kertoo ehkä siitä miten paljon unta arvostetaan, ihan syystäkin. :)

Kokeilkaa tassuttelua, siinähän pääpointtina on se, että a) lapsi oppii nukahtamaan omaan nukkumispaikkaansa, jossa nukkuu siis koko yön ja b) kädellä rauhoitellaan lapsi siihen vaiheeseen, että hän siihen omaan paikkaansa nukahtaa. Tassutuksessakin lapsen voi etenkin alussa vaikka nostaa sängystä pois, kunhan lapsen laittaa sinne takaisin ennen nukahtamista ja rauhallisen käden läsnäololla rauhoitellaan lapsi, mutta käsi on tarkoitus ottaa pois ennen  kuin lapsi nukahtaa, ettei hän turhaan opi uutta vaikeaa rutiinia. Yleisimmin rauhoittelu- ja nukahtamisrutiinien muutos alkaa toimia viikon sisään, viimeistään parissa viikossa, mutta se edellyttää sitä, että joka ilta ja yö toimitaan saman rutiinin mukaan. Jos palaa takaisin vanhaan rutiiniin, eli esim. syliin nukahtamaan tottunut vauva nostetaan syliin nukahtamaan, niin saapi mielessään aloittaa koko päivien laskemisen taas nollasta.

Lapset tarvitsevat unta, uni on tärkeää lapsen jaksamiselle seuraavana päivänä, mutta myös erittäin tärkeää lapsen aivojen kehityksen kannalta. Aikuisten unentarpeesta en edes puhu... Itse olen sitä mieltä, että koko perheen hyvinvoinnin kannalta on oikein fiksua ja hyvää vanhemmuutta tavoitella hyvää yöunta koko perheelle.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksesta! Miksi jotkut sitten tuomitsevat unikoulun niin jyrkästi? Ap

Siksi että kasvatusasiat ovat herkkiä, uniasiat vieläkin herkempiä ja on niin monenlaisia mielipiteitä. Vähän samaa keskustelua kuin "rinta- vai pulloruokinta" ja "perhepeti vai oma sänky" ja "yksivuotias hoitoon vai ei" ja "taaperolla harrastuksia vai ei" jne. Ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta, koska perheiden tilanteet ovat erilaisia, jokainen ihminen on omanlaisensa ja joskus ei edes ole varaa valita.

Unikoulu on sanana aika jyrkkä ja itse puhun mieluummin rutiinien muuttamisesta esim. tassutuksen avulla, kuin mistään pikkuvauvan "kouluttamisesta". Tässäkin on monenlaisia vaihtoehtoja ja mainitsit ns. huudatuksen ja tassutuksen. Näistä on aika paljon tietoa saatavilla ja tyylejä on monia, mutta yleisimmin käytetyille on tietysti pitänyt antaa jotkin nimet, jotta tiedetään edes perustavanlaatuisesti että minkälaisesta toiminnasta on kyse. Joskus se ikävimmän tuntuinen vaihtoehto eli silkka huudatus on ainoa mahdollisuus, mutta yleensä kevyemmät pienet muutokset ovat ihan riittävä juttu. Ihan samalla tavalla lapsesta riippuen pahasta mielestä kumpuava uhmakohtaus menee ohi pienellä huomiolla ja sylityksellä, tai sitten vaaditaan vanhemmalta enemmän, esim. kiinnipitämistä. Joskus sitä tuntee neuvottomuutta oman lapsensa edessä ja miettii tekeekö oikeita valintoja: teenkö tarpeeksi, teenkö liikaa, teenkö liian vähän, teenkö väärin, teenkö oikein? Aina ei ole oikeaa vastausta, aika usein joutuu miettimään että "josko kokeillaan tätä ja katsotaan toimiiko se meillä", joskus veikkaa väärin ja tulee paha mieli, mutta onneksi ihmismieli on joustava, eikä pienen lapsen kasvu kaadu siihen, että aikuinen ei aina osaa vetää oikeasta narusta. :)

Unikoulussa parin viikon ajan on ihan varmasti tarjolla joko enemmän itkua tai ainakin erilaista itkua kuin normaalisti, mutta jos miettii että "tässä minä turvallisena ja huolehtivana vanhempana autan lastani oppimaan uutta, jotta me kaikki voisimme paremmin", niin kestää sen ikävän olon, mikä tulee siitä kun omalla lapsella on paha mieli. Kaikki paha mieli ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsella on peruuttamattomasti paha olo ja hirveä tilanne ja traumoja pukkaa joka nurkalta. Vanhemman pitää vain opetella arvioimaan, että onko tilanne oikeasti niin paha, että lasta pitää suojella, vai onko tilanne pikkaisen kenkku ja kun toimin tietyllä tavalla, on jatkossa luvassa paljon enemmän hyvää. Lapsi kaipaa vanhemmalta ensisijaisesti sitä, että aikuinen on turvallinen, jämäkkä, rauhallinen ja viestittää, että "kaikki ok, tilanne on minulla hanskassa". Unirutiineja muutettaessa myös vanhempi tarvitsee viestiä, että "tilanne ok, kaikki hyvin, sinulla on asiat hallussa ja tiedät mitä tarvitsee tehdä" ja sitä minä tässä sinulle viestitän. :)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksesta! Miksi jotkut sitten tuomitsevat unikoulun niin jyrkästi? Ap

Siksi että kasvatusasiat ovat herkkiä, uniasiat vieläkin herkempiä ja on niin monenlaisia mielipiteitä. Vähän samaa keskustelua kuin "rinta- vai pulloruokinta" ja "perhepeti vai oma sänky" ja "yksivuotias hoitoon vai ei" ja "taaperolla harrastuksia vai ei" jne. Ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta, koska perheiden tilanteet ovat erilaisia, jokainen ihminen on omanlaisensa ja joskus ei edes ole varaa valita.

Unikoulu on sanana aika jyrkkä ja itse puhun mieluummin rutiinien muuttamisesta esim. tassutuksen avulla, kuin mistään pikkuvauvan "kouluttamisesta". Tässäkin on monenlaisia vaihtoehtoja ja mainitsit ns. huudatuksen ja tassutuksen. Näistä on aika paljon tietoa saatavilla ja tyylejä on monia, mutta yleisimmin käytetyille on tietysti pitänyt antaa jotkin nimet, jotta tiedetään edes perustavanlaatuisesti että minkälaisesta toiminnasta on kyse. Joskus se ikävimmän tuntuinen vaihtoehto eli silkka huudatus on ainoa mahdollisuus, mutta yleensä kevyemmät pienet muutokset ovat ihan riittävä juttu. Ihan samalla tavalla lapsesta riippuen pahasta mielestä kumpuava uhmakohtaus menee ohi pienellä huomiolla ja sylityksellä, tai sitten vaaditaan vanhemmalta enemmän, esim. kiinnipitämistä. Joskus sitä tuntee neuvottomuutta oman lapsensa edessä ja miettii tekeekö oikeita valintoja: teenkö tarpeeksi, teenkö liikaa, teenkö liian vähän, teenkö väärin, teenkö oikein? Aina ei ole oikeaa vastausta, aika usein joutuu miettimään että "josko kokeillaan tätä ja katsotaan toimiiko se meillä", joskus veikkaa väärin ja tulee paha mieli, mutta onneksi ihmismieli on joustava, eikä pienen lapsen kasvu kaadu siihen, että aikuinen ei aina osaa vetää oikeasta narusta. :)

Unikoulussa parin viikon ajan on ihan varmasti tarjolla joko enemmän itkua tai ainakin erilaista itkua kuin normaalisti, mutta jos miettii että "tässä minä turvallisena ja huolehtivana vanhempana autan lastani oppimaan uutta, jotta me kaikki voisimme paremmin", niin kestää sen ikävän olon, mikä tulee siitä kun omalla lapsella on paha mieli. Kaikki paha mieli ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsella on peruuttamattomasti paha olo ja hirveä tilanne ja traumoja pukkaa joka nurkalta. Vanhemman pitää vain opetella arvioimaan, että onko tilanne oikeasti niin paha, että lasta pitää suojella, vai onko tilanne pikkaisen kenkku ja kun toimin tietyllä tavalla, on jatkossa luvassa paljon enemmän hyvää. Lapsi kaipaa vanhemmalta ensisijaisesti sitä, että aikuinen on turvallinen, jämäkkä, rauhallinen ja viestittää, että "kaikki ok, tilanne on minulla hanskassa". Unirutiineja muutettaessa myös vanhempi tarvitsee viestiä, että "tilanne ok, kaikki hyvin, sinulla on asiat hallussa ja tiedät mitä tarvitsee tehdä" ja sitä minä tässä sinulle viestitän. :)

Harvinaisen viisasta tekstiä, kiitos tästä!

Vierailija

Unikoulun aloitukseen pieni vinkki: nukkukaa omaa univelkaanne pois keinolla millä hyvänsä. Meillä nukuttiin vuoroyöt saunassa patjalla viikon ajan ennen kuin pää alkoi tolkkuuntua sen verran että unikoulua jaksoi edes ajatella. Jälkikäteen kuultiin että seinänaapuri olisi ottanut ihan mielellään työhuoneeseensa nukkumaan jos olisi tiennyt tilanteesta, joten kannattaa puhua naapureille/lähipiirille myös suunnitelmista (eivätpä myöskään huolestu jos itku öisin lisääntyy joksikin aikaa). Tsemppiä!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat