Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mikä mua vaivaa? en halua nähdä oikeen ketään :/

Vierailija

Kaveri ehdotti yhteistä tekemistä hänen ja yhden kolmannen kanssa ja kysyi mikä päivä sopii. Rupesi suorastaan ahdistamaan eikä kiinnostaisi :( pakko kai se on edes itsensä pakottaa...Kaksin kaverin kanssa vielä menee mutta ahdistaa porukassa. En ollut ennen tämmöinen nuorempana ja vielä 5 vuotta sitten olin usein koulunjälkeen kaverin kanssa kaupungilla yms.

Mulla on poikaystävä jota kyllä tykkään nähdä ja omaa perhettä, mutta tuntuu että kaikkien sukulaisten näkemisestä ja tiettyjen ihmisten näkemisestä on tullut lähinnä velvollisuus, tapa yms kun niin on vaan tehty. Tämä ehdottajakin on serkku ja ollaan oltu aina tekemisissä.

Viihdyn ihan liikaa omien harrasteiden parissa ja yksin :D oonko outo?

Kommentit (12)

Vierailija

Viihtyminen yksin ei ole outoa.

Mutta jos syrjäytyy niin, että ihan jees ihmisten näkeminen ahdistaa, kannattaisi ehkä harjoitella sosiaalisia taitoja.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Viihtyminen yksin ei ole outoa.

Mutta jos syrjäytyy niin, että ihan jees ihmisten näkeminen ahdistaa, kannattaisi ehkä harjoitella sosiaalisia taitoja.

työttömänä puolivuotta :/ varmaan vaikuttaa tähän..

ap

Vierailija

Kannattaa pakottaa itsensä ainakin niihin tapaamisiin minkä jälkeen on hyvä mieli kun meni, vaikka ennen ois ahdistanut.

Vierailija

Työttömänä minua ihmisten näkemisessä vitutti se, ettei itsellä ollut koskaan mitään kuulumisia kerrottavana. Ja siksi ihmisten näkeminen ahdisti. Jos sulla sama syy, niin muista että ne ihmiset kuulee mielellään ihan tylsiäkin kuulumisia. Et ole yhtään vähemmän ihminen vaikket ole töissä.

Jos taas et vain halua välillä tavata joitain tiettyjä ihmisiä ja muutoin olet tyytyväinen elämääsi ja suhteisiisi, niin lopeta miettiminen. Tapaat jos tapaat, ja jos et niin kieltäydyt kauniisti.

näin on.

Oletko introvertti?

Kaipaat selkeästi omaa aikaa ja yksinoloa tietyin väliajoin. Sosiaaliset tilanteet syövät akkusi tyhjiin ja niiden lataaminen vaatii hetken hengähdystaukoa omissa oloissa?

Toki työttömyyskin ja joutenolo aiheuttaa sen, että kynnys lähteä ihmistenilmoille vaan kasvaa. Ja mitä enemmän sitä sosiaalista kanssakäymistä välttelee, sitä korkeammaksi kynnys vain kasvaa.

Joten nosta vaikka villalankakerä pöydälle, niin voit kavereille kertoa, että aiot kutoa villasukat/vanttuut/kaulaliinan/tms. jos ne kysyvät että mitä olet viime aikoina tehnyt. Tai reseptikirja keittiöön.

Periaatteessa et edes valehtele.

Vierailija

Ehkä juurikin tuo työttömyys on tehnyt sinusta tuollaisen? Häpeätkö esimerkiksi kertoa siitä ja ovatko kaverisi sellaisia tenttaajia, että kyselevät korostetusti, että mitä sinä teet päivisin, vaikka tietävät työttömyydestäsi? Silloin, kun olin työtön, niin ihan oikeesti jotkut tutut vittuilivat siitä ja kyselivät juurikin halveksuen, että katselenko tyyliin leffoja kotona aamusta iltaan, kun en käy töissä... Ja millä rahalla sain sitä ja tätä ja tota ja kun heillä työssäkäyvilläkään ei ole varaa siihen jne. Ahdistavaa!

Vierailija

Olet vaan introvertti luultavasti. Mä olen aina ollut tuollainen. En todellakaan jaksa ketään ihmisiä enää sen lisäksi että töissä niitä pitää nähdä. Edes miestä tai lapsia en ole voinut hankkia, koska en kestäisi että omassa kodissakaan ei saisi olla yksin. Ja se ei kiinnosta minua pätkääkään olenko joidenkin muiden mielestä outo vai en. Aikuinen ihminen saa elää niin kuin haluaa, kunhan ei mitään lain vastaista tee.

Vierailija

Mulla oli kaksi naapuria, jotka olivat kavereitani. Huomasin kuinka olo keveni kun he muuttivat pois ja sen jälkeen olen muutenkin vähentänyt ihmisten tapaamista aika paljon. Olen voinut paremmin!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat