Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

HIV-pelko pilaa elämän

pelokas

Otsikkoa seuraa pitkä, ehkä vähän sekavakin tilitys. Toivon todella että joku lukee tekstini kokonaan ja osaa vastata asiallisesti. Tämä on ainoa väylä, missä voin keskustella pelostani. Ääneen puhuminen laukaisee välittömästi paniikkireaktion. Olen puhunut pelostani kahdesti ääneen ja molemmilla kerroilla aloin hyperventiloida ja itkeä. Yritetään tätä nyt täällä.

Pelkoni alkoi viime syksynä, kun sairastuin kuumeiseen flunssaan. Säikähdin siinä vaiheessa, kun iholle alkoi ilmestyä ihottumaa. Kävin lääkärissä ja mononukleoosi sekä angiinaepäilyt osottautuivat negatiivisiksi. Äitini (ammatiltaan sairaanhoitaja) ja lääkäri vakuuttelivat, että virusperäsissä flunssissa rokko ja ihottuma on tavallista. Aloin kuitenkin ahdistua ja googletella oireita. Hivin ensioireet toki sopivat minun vaivoihini.

Taustalla on kaksi suojaamatonta seksikertaa. Molemmat ovat miehiä, jotka tunnen hyvin. En ole heidän kanssaan nykyisin tekemisissä, sillä molempien kanssa jutut epäonnistuivat. Sairastuttuani flunssaan aloin heti epäillä, että olen saanut jommalta kummalta hivin. Rauhoittelin itseäni sanomalla itselleni, että molemmat ovat suomalaisia, tavallisia 20-vuotiaita miehiä, jotka eivät käytä huumeita. Molemmat seurustelevat nykyisin ja vaikuttavat onnellisilta. Kun sain itseni hetkeksi rauhalliseksi, negatiiviset ajatukset kumosivat nopeasti itseni tyynnyttelyn. Entä jos he ovatkin olleet maksullisen naisen kanssa tietämättäni? Entä jos he eivät muista käyttää kondomia kenenkään kanssa? Voin vain rukoilla, että heidän seksuaalikäyttäytymisensä on yhtä fiksua kuin he itse ihmisinä. En kuitenkaan voi olla aivan varma.

Pahinta tästä tekee se, että seurustelen ja olen harrastanut nykyisen seurustelukumppanini kanssa suojaamatonta seksiä. Hänen seksihistoriansa on todella vähäinen ja hän on aina käyttänyt kondomia, mutta pelkään itse tartuttaneeni hänet. En tietenkään ajatellut tätä kun aloitimme seksielämämme, olisin muuten vaatinut kondomin käyttöä alusta alkaen. En kaipaa saarnaa kondomin tärkeydestä, sillä olen ruoskinut itseäni sen jättämisestä noin vuoden. Tiedän, että olen toiminut vastuuttomasti ja typerästi. Tekisin mitä tahansa, että voisin peruuttaa tekoni. En tiedä mitä ajattelin vuosi sitten, en varmaan mitään.

Ensimmäisen kerran kerroin pelostani äidilleni, joka sanoi pelkoni olevan morkkista ja pahaa oloa seksin harrastamisesta (olin neitsyt 17-vuotiaaksi asti.) Hän halasi minua ja sanoi hivin olevan Suomessa niin harvinainen varsinkin nuorten keskuudessa, että minun pitäisi lopettaa pelkääminen. Toisena kerroin asiasta terapeutilleni vastahakoisesti. Minulla on masennusta ja ahdistuneisuushäiriö, joten ododetusti lääkäri vetosi siihen ja myös hän käski menemään testeihin. Hänkin koitti rauhoitella minua. Sain niin pahan paniikkikohtauksen että meinasin pyörtyä, meidän oli pakko jättää aihe siihen. On kuitenkin totta, että ahdistuneisuushäiriön vuoksi olen kokenut aivan samanlaisia pelkotiloja ennenkin, mutta aiheet eivät ole koskeneet seksuaalisuutta. Tiedostan myös sen, että ahdistuneisuushäiriötä sairastavat tarkkailevat itseään paljon ja sairauksien pelko on yleistä.

Tiedän monien teistä sanovan, että mene hyvä ihminen testeihin. Tiedän, että pitäisi mennä. Mä en vaan kykene, en tiedä miten pystyn tsemppaamaan itseni siihen niin, etten kuole pelkoon ja stressiin. Omaa kohtaloani enemmän pelkään rakkaan poikaystäväni puolesta - entä jos olen tuonut hivin hänen elämäänsä enkä ainoastaan omaani? Olen monta kertaa miettinyt, että ennemin saisin vaikka syövän, kuin hivin. En uskalla kohdata pelkoani. Pelossa on kamalaa elää, mutta en osaa kuvitella elämääni positiivisena. KYLLÄ, tiedän, ettei hiv ole kuolemantuomio enää. Olen lukenut lauseen monesti. On silti kamala ajatus, etten voisi elää normaalisti. Vielä hirveämpää on ajatella sitä, että ei voisi poikaystävänikään - jos eroamme joskus, hän ei voisi positiivisena elää elämäänsä yhtä huolettomana ja "normaalisti" kuin muut hänen ikäisensä. Seurustelukumppanin löytäminen on tuskaista ja kamalaa. Hivillä on edelleen likainen ja luotaantyöntävä stigma. Jos asia olisi toisin, menisin testeihin heti.

En tiedä mitä mun pitäs tehdä. Oon pelännyt nyt yli vuoden, eikä tää helpota. Välillä mietin sairautta enemmän ja välillä vähemmän, mutta se pyörii mielessä kuitenkin joka päivä. Aiemmin tällä viikolla googletin yli tunnin hiviin liittyviä artikkeleita. Saatan kuulla sanan "hiv" keskustelussa, jossa sitä ei oikeasti ole mainittu. Nään sen lehden tai kirjan sivuilla. En ole käynyt testeissä, mutta olen jo diagnosoinut itseni hiv-positiiviseksi.

Mitä sitten odotan tältä keskustelulta? Tukea, lohdutusta, samanlaisia tuntemuksia tai kokemusta, perseelle potkimista, testeihin kannustamista. Mitä tahansa. Oon niin epätoivoinen ja väsynyt, että tarviin apua. Kuten aiemmin sanoin, ääneen en pysty pelostani puhumaan. Kunpa vain voisinkin.

Kommentit (15)

pelokas

Unohdin sanoa, että olen käynyt useaan otteeseen muiden asioiden takia lääkärissä ja gynekologissa. Laajassa verenkuvassa veriarvoni olivat normaalit, samoin tulehdusarvot. Gynekologi on sanonut kaiken näyttävän hyvältä. Se on rauhoittanut hetkellisesti, mutta paniikki on palannut aina takaisin.. 

- aloittaja

Vierailija

Todennäköisyys on pieni. Sun pitää alkaa hoitamaan psykoterapialla sun ahdistuneisuushäiriötä ja lopulta käydä niissä testeissä. HIV tarttuu erittäin huonosti, kuten jo varmaan tiedät.

pelokas

Vierailija kirjoitti:
Todennäköisyys on pieni. Sun pitää alkaa hoitamaan psykoterapialla sun ahdistuneisuushäiriötä ja lopulta käydä niissä testeissä. HIV tarttuu erittäin huonosti, kuten jo varmaan tiedät.

Tiedän. Mun pitäisi varmaan soittaa sinne keskukseen missä oon käyny puhumassa ja pyytää uusi aika.

Tälläkin hetkellä mun maha on ihan sekaisin, päähän koskee ja kaikki paikat on kipeinä. Nää alko heti ku tein tän keskustelun ja mietin asiaa syvällisemmin pitkästä aikaa. Ei tää pelko oo normaalia enää.

- aloittaja

Vierailija

Käsittääksnei HIV ei ole tänäpäivänä enää mikään iso juttu, koska AIDSsiin sairastuminen voidaan estää lääkkeillä. HIV positiivisen odotettavissaoleva elinikä on sama kuin tavallisella diabeetikolla. Lisäksi veikkaan että diabeetikon päivittäinen hoito on moninverroin vaikeampaa ja työläämpää kuin HIVin.

Vierailija

Tottakai HIV ois ihan mielettömän hirvee juttu. Mut sit taas maailmassa on tsiljoona muuta asiaa jotka on vähintään yhtä hirveitä ellei enemmän, alkaen vaikka hyvin yleisestä  asiasta eli liikenneonnettomuudesta. HIV on vaan yks näiden joukossa, joten...

Vierailija

Kannattaa hakea ihan oikeaa psykoterapiaa, julkisella puolella usein pääsee keskustelmaan vain sairaanhoitajan kanssa joka ei ole mitään verrattuna oikeaan psykoterapiaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En ole käynyt testeissä, mutta olen jo diagnosoinut itseni hiv-positiiviseksi.

Sä tarvit ammattiapua henkisellä puolella enemmän kuin HIV-testiä. HIV:n tarttuminen limakalvokontaktissa (veretön/haavaton yhdyntä) on todella pieni. Jos panet 100 kertaa ilman kumia HIV-positiivisen kanssa ja penis vedetään pois ennen laukeamista, on suurempi mahdollisuus, että tulet raskaaksi kuin että saat HIV:n.

Mene sinne testihin niin voit nauraa sitten itsellesi, kun saat tulokset. :)

Vierailija

Mikään, mitä joku täällä sinulle sanoisi, ei voi saada sinua rauhoittumaan. Vain ottamalla itse niskalenkin elämästäsi ja peloistasi voit saada rauhan. Sinä olet ohjaksissa, älä anna pelon hallita sinua. Käy testeissä, niin saat rauhan, takaan todennäköisyyksiin pohjaten, että HIViä sinulla ei ole.

Valoa joulunodotukseen.

pelokas

Kiitos kaikille <3 oon käynyt terapiassa mutta lopetin sen pian sen jälkeen kun nää pelot alko - vaikka olis pitäny tehä just toisinpäin! En vaan uskalla kohdata sitä mikä mun pitäs, mutta te ootte auttanu mua jo. Maanantaina soitan ja yritän saada itelleni uuden ajan. Oon aika varma että ilman hoitoa keksin itelleni myöhemmin uuden syyn pelätä.

Ja teille kahdelle ketkä sanoitte hivin olevan harmittomampi kuin luullaan. Kyllä, lääkkeet ovat tehokkaita, mutta ne eivät silti poista ihmisten mielikuvaa hivistä. Sillä on edelleen stigma ja sitä ei voi kukaan kieltää. Jos hiv nähtäisiin samalla tasolla diabeteksen kanssa, olisin käynyt testeissä jo vuosi sitten.

- aloittaja

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille <3 oon käynyt terapiassa mutta lopetin sen pian sen jälkeen kun nää pelot alko - vaikka olis pitäny tehä just toisinpäin! En vaan uskalla kohdata sitä mikä mun pitäs, mutta te ootte auttanu mua jo. Maanantaina soitan ja yritän saada itelleni uuden ajan. Oon aika varma että ilman hoitoa keksin itelleni myöhemmin uuden syyn pelätä.

Ja teille kahdelle ketkä sanoitte hivin olevan harmittomampi kuin luullaan. Kyllä, lääkkeet ovat tehokkaita, mutta ne eivät silti poista ihmisten mielikuvaa hivistä. Sillä on edelleen stigma ja sitä ei voi kukaan kieltää. Jos hiv nähtäisiin samalla tasolla diabeteksen kanssa, olisin käynyt testeissä jo vuosi sitten.

- aloittaja

Kävitkö ihan oikeassa psykoterapiassa vai julkisen puolen sairaanhoitajalla? Kokeile hakeutua yksityiselle psykoterapeutille. Siihen voi lääkärin lähettäällä saada Kelalta myös tukea.

Vierailija

Tarinasi oli kuin omani. Ja ainut joka auttoi minua oli testeihin meneminen. Myöhemmin terapia. Pelko palasi uudestaan uuden kumppanin myötä, ja jos luoja nähköön joskus eroan, en käsitä miten uskalla ikinä harrastaa enää seksiä kenenkään kanssa :)

Mutta kuten sinullakin, minullakin pelko johtui ahdistuneisuudesta jotka etenivät paniikkikohtauksiin asti. Myös muita sairauksia olen pelännyt. Lääkitys auttoi muuten myös siihen HIV:n pelkoon. Auttoi myös se, että nykyiselle kumppanille voin kertoa peloista. Auttaa suuresti, vaikka kertominen on vaikeaa.

Jatka terapiaa. Ja menet sinne testeihin OMAN MIELENRAUHAN vuoksi, ei siksi että epäilisin sun saaneen HIV:n.  Terapia sen vuoksi, että kun yhden sairauden pelko poistuu, tulee yleensä toinen pelko tilalle. Mutta tuo HIV:n pelko on ollut kyllä minullakin ylivoimainen.

Vierailija

Samahomma ollut täällä. Tapasin miehen ulkomailla ja kotiintullessa tuli flunssa ja myöhemmin ihottumaa. Itsekin luokittelin jo itseni hiv positiiviseksi monta kuukautta pelkäsin ja itkin ja itsekin olin juuri tavannut nykyisen poikaystäväni.

Lääkärin tsempillä varattiin aika ja lääkäri lupasi soittaa tuloksista oli se sitten kumpi tahansa. Tietenkin oli negatiivinen mutta siinähelpotuksen tunteessa tuli kyllä itku

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille <3 oon käynyt terapiassa mutta lopetin sen pian sen jälkeen kun nää pelot alko - vaikka olis pitäny tehä just toisinpäin! En vaan uskalla kohdata sitä mikä mun pitäs, mutta te ootte auttanu mua jo. Maanantaina soitan ja yritän saada itelleni uuden ajan. Oon aika varma että ilman hoitoa keksin itelleni myöhemmin uuden syyn pelätä.

Ja teille kahdelle ketkä sanoitte hivin olevan harmittomampi kuin luullaan. Kyllä, lääkkeet ovat tehokkaita, mutta ne eivät silti poista ihmisten mielikuvaa hivistä. Sillä on edelleen stigma ja sitä ei voi kukaan kieltää. Jos hiv nähtäisiin samalla tasolla diabeteksen kanssa, olisin käynyt testeissä jo vuosi sitten.

- aloittaja

Kävitkö ihan oikeassa psykoterapiassa vai julkisen puolen sairaanhoitajalla? Kokeile hakeutua yksityiselle psykoterapeutille. Siihen voi lääkärin lähettäällä saada Kelalta myös tukea.

Kävin ihan oikealla terapeutilla. Kävin sitä ennen yli vuoden sairaanhoitajalla kuka ohjasi mut terapiaan myöhemmin.

Kiitos rohkaisevista sanoistanne, arvostan niitä <3 oon teidän kanssa ihan samaa mieltä, mut sit taas tulee semmonen "mitäpä jos..." fiilis. Yritän päästä siitä yli ja ottaa itteeni niskasta kiinni.

- aloittaja

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Käsittääksnei HIV ei ole tänäpäivänä enää mikään iso juttu, koska AIDSsiin sairastuminen voidaan estää lääkkeillä. HIV positiivisen odotettavissaoleva elinikä on sama kuin tavallisella diabeetikolla. Lisäksi veikkaan että diabeetikon päivittäinen hoito on moninverroin vaikeampaa ja työläämpää kuin HIVin.

Diabetes ei kylläkään tartu toiseen henkilöön kontaktissa. 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat